Ben-Hur (vuoden 1925 elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1925 elokuvaa. Muista samannimisistä täsmennyssivulla.
Ben-Hur
Ben-Hur: A Tale of the Christ
Ben-Hur 1925.jpg
Ohjaaja Fred Niblo
Ei mainittu:
Charles Brabin
Christy Cabanne
J. J. Cohn
Rex Ingram
Käsikirjoittaja June Mathis
Carey Wilson
Bess Meredyth
Välitekstit:
Katherine Hilliker
H. H. Caldwell
Perustuu Lew Wallacen romaaniin
Tuottaja J. J. Cohn
Samuel Goldwyn
Louis B. Mayer
Irving Thalberg
Säveltäjä William Axt
David Mendoza
Pääosat Ramón Novarro
Francis X. Bushman
May McAvoy
Betty Bronson
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Metro-Goldwyn-Mayer
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 30. joulukuuta 1925
New York City, New York
8. lokakuuta 1927
Uusintaensi-ilta:
1. joulukuuta 1931 (ääniversio)
Suomen lippu 25. joulukuuta 1926
Uusintaensi-ilta:
25. joulukuuta 1931
Kesto 143 minuuttia / 151 minuuttia (restauroitu)
Alkuperäiskieli mykkä (välitekstit englanniksi)
Budjetti 3 967 000 USD
Tuotto 10 738 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ben-Hur (engl. Ben-Hur: A Tale of the Christ) on Fred Niblon ohjaama yhdysvaltalainen mykkäelokuva vuodelta 1925. Elokuvassa yhdistyy genret toiminta, seikkailu ja draama. Ben-Hurin pääosia näyttelevät Ramón Novarro, Francis X. Bushman, May McAvoy ja Betty Bronson.

Ben-Hur oli jättimenestys hiljattain fuusioituneelle Metro-Goldwyn-Mayerille. Metro-Goldwyn-Mayer toimi elokuvan tuotantoyhtiönä ja jakelijana.[1][2] Vuoden 1925 Ben-Hur on toinen viidestä Ben-Hurista, jotka pohjautuvat Lew Wallacen romaaniin Ben-Hur vuodelta 1880.[2][3][1] Ensimmäinen elokuvaversio sai ensi-iltansa vuonna 1907.[3][2] Kolme viimeisintä Ben-Huria ovat William Wylerin ohjaama ja Charlton Hestonin tähdittämä Ben-Hur (1959), suoraan videolle julkaistu animaatioelokuva Ben-Hur (2003) ja suurtuotanto Ben-Hur (2016).

Vuonna 1997 Ben-Hur valittiin "kulttuurisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä" elokuvana säilytettäväksi Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Film Registryssä.[3][1][4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Judah Ben-Hur (Ramón Novarro) on varakas juutalainen ja vaikutusvaltaisen roomalaisen tribuunin, Messalan (Francis X. Bushman), lapsuudenystävä. Kun onnettomuus johtaa Ben-Hurin pidätykseen, nyttemmin korruptoitunut ja ylimielinen Messala varmistaa, että Ben-Hur perheineen vangitaan ja erotetaan toisistaan.

Ben-Hur lähetetään työskentelemään roomalaiseen kaleeriin. Matkan varrella hän tietämättään kohtaa Kristuksen, puusepän poikaan, joka tarjoaa Ben-Hurille vettä. Kerran laivalla Ben-Hurin uhmakas ja väkevä asenne tekee vaikutuksen roomalaiseen amiraaliin Quintus Arriusiin (Frank Currier), joka sallii Ben-Hurin pysyä kahleettomana. Tämä oikeastaan toimii amiraalin hyväksi, koska kun hänen laivansa uppoaa merirosvojen hyökkäyksen myötä, Ben-Hur pelastaa hänet hukkumiselta.

Tämän jälkeen Arrius kohtelee Ben-Huria kuin poikanaan. Vuosien kuluessa nuoresta miehestä kasvaa vahva ja voittoisa sotavaunukilpailija. Tämä lopulta johtaa huipussaan välienselvittely Messalan kanssa sotavaunukilpailussa, jossa Ben-Hur voittaa. Kuitenkaan Messala ei kuole.

Ben-Hur on lopulta jälleen yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa, jotka ovat sairastuneet lepraan, mutta Kristus parantaa heidät ihmeellisesti.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Ramón Novarro  … Judah Ben-Hur  
 Francis X. Bushman  … Messala  
 May McAvoy  … Esther  
 Betty Bronson  … Mary  
 Kathleen Key  … Tirzah  
 Carmel Myers  … Iras  
 Nigel De Brulier  … Simonides  
 Mitchell Lewis  … Sheik Ilderim  
 Leo White  … Sanballat  
 Frank Currier  … Quintus Arrius  
 Charles Belcher  … Balthazar  
 Dale Fuller  … Amrah  
 Winter Hall  … Joseph  
 Claire McDowell  … Hurin prinsessa  
 Gary Cooper  … Roomalainen vartija  
 Clark Gable  … Roomalainen vartija  
 Rosita Garcia  … Tyttöorja  
 Janet Gaynor  … Tyttöorja  
 Carole Lombard  … Tyttöorja  
 Myrna Loy  … Tyttöorja  

Väkijoukkoavustajat sotavaunukilpailun aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Reginald Barker     
 John Barrymore     
 Lionel Barrymore     
 Clarence Brown     
 Joan Crawford     
 Marion Davies     
 Douglas Fairbanks     
 George Fitzmaurice     
 Sidney Franklin     
 John Gilbert     
 Dorothy Gish     
 Lillian Gish     
 Samuel Goldwyn     
 Sid Grauman     
 Rupert Julian     
 Henry King     
 Harold Lloyd     
 Colleen Moore     
 Mary Pickford     

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ben-Hurin tekeminen maksoi ennätykselliset 3,9 miljoonaa dollaria.[3][1] Elokuvasta tuli mykän elokuvan aikakauden kallein elokuva. Elokuva on kaikkien aikojen toiseksi kallein mykkäelokuva vuoden 2011 tehdyn The Artistin jälkeen, mutta vain nykyisen inflaation takia.

Ben-Hur oli ollut suuri menestys romaanina ja näytelmänä (1899). Erittäin menestynyt näytelmäversio oli ollut käynnissä peräti 25 vuotta. Vuonna 1922, kaksi vuotta viimeisimmän näytelmäkiertueen loputtua, Samuel Goldwyn osti elokuvaoikeudet Ben-Huriin.[3] Näytelmän tuottaja Abraham Erlanger laati erittäin suuren hinnan oikeuksiin. Elokuvatuotannon jokainen yksityiskohta oli saatava myös Erlangerin hyväksynnän.[1]

Ben-Hurin kuvaukset alkoivat Italiassa lokakuussa vuonna 1923.[3][1] Italiassa elokuvaa kuvattiin Roomassa ja Livornossa.[3][2][1] Kuvaukset siirtyivät takaisin Hollywoodiin keväällä 1924 kahden vuoden jälkeen vaikeuksien ja onnettomuuksien takia. Kotimaassa elokuvaa kuvattiin Santa Catalina Islandilla, Los Angelesin Chatsworthissa ja MGM:n studioilla Culver Cityssä.[1] Elokuvan tuotannon aikana tehtiin useita uusintaroolituksia ja ohjaajat vaihtelivat.[3] Ramón Novarro viikkopalkka oli 10 000 dollaria, joka oli 80 kertaa suurempi kuin hänen viikkopalkkansa kolme vuotta aiemmin.[1] Koko näyttelijäkaartin, mukaan lukien avustajat, koon väitettiin olevan 125 000 henkeä.[1][3] Elokuvan vaikean tuotannon takia budjetti nousi pilviin. Elokuva saatiin purkkiin elokuussa vuonna 1925.[3][2][1]

Jotkut kohtaukset kuvattiin värilliseksi Technicolor-elokuvausmenetelmällä.[2][1] Yksi näiden kohtauksien apulaisohjaajana toimi vielä nuori, elokuvaohjaajanuraansa aloitteleva William Wyler, joka ohjasi vuoden 1959 uudelleenfilmatisoinnin.[2]

Ben-Hurin sotavaunukilpailukohtausta on jäljitelty paljon. Se laadittiin uudelleen vuoden 1959 uudelleenfilmatisointiin, kopioitiin Egyptin prinssiin (1998) ja myöhemmin jäljitelty rakettirekikisana Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhka (1999) -elokuvaan melkein 75 vuotta Ben-Hurin julkaisemisen jälkeen.

Vuoden 1931 uudelleenjulkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1931 uusintajulkaisuun lisättiin musiikki (säveltäjinä elokuvan alkuperäissäveltäjät William Axt ja David Mendoza) ja äänitehosteet.[3] Vuosikymmenen kuluessa alkuperäiset Technicolor-menetelmällä kuvatut kohtaukset korvattiin mustavalkoisilla kohtauksilla.[3][2] Technicolor-kohtauksien uskottiin olevan kadonneet, kunnes 1980-luvulla Turner Entertainment (joka tuolloin oli ostanut elokuvan oikeudet) löysi kyseiset kohtaukset tšekkiläisestä elokuva-arkistosta.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ben-Hur sai kotimaan ensi-iltansa New Yorkissa 30. joulukuuta vuonna 1925.[1][2][4][3] Maanlaajuiseen teatterilevitykseen elokuva pääsi 8. lokakuuta vuonna 1927.[1][2] Uusintaensi-ilta pidettiin 1. joulukuuta vuonna 1931, jolloin Ben-Huriin oli lisätty musiikki ja äänitehosteet. Suomessa elokuva sai ensi-illan 25. joulukuuta vuonna 1926.[1][5] Suomen uusintaensi-ilta oli 25. joulukuuta vuonna 1931.[5][1]

Ben-Hurista tuli jättimenestys MGM:lle. Vaikka elokuva olikin ollut erittäin kallis, se tuotti maailmanlaajuisesti yhteensä 10 738 000 dollaria.[3] Ensimmäisen julkaisun aikaan elokuva tuotti 9 386 000 dollaria.[3] Elokuva menestyi erittäin hyvin vielä uusintajulkaisunsa aikaan vuonna 1931; tällöin Ben-Hur tuotti 1 352 000 dollaria. Ilmestyessään Ben-Hur nautti kriitikoiden ylistyksistä ja sai paljon julkisuutta.[3] Ben-Hurin menestymisen johdosta uudesta MGM:stä tuli Hollywoodin merkittävä studio.

Internet Movie Databasessa elokuvalla on 7,9 tähteä kymmenestä, joka perustuu yli 5 200 käyttäjän arviointiin.[1] Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla täyden sadan prosentin "tuore" arvosana, joka perustuu seitsemään arvosteluun.[6]

Restaurointi ja DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turner Entertainment teki ja valvoi Ben-Hurin restaurointia ja restauroitu Ben-Hur on julkaistu DVD:lle. Restauroinnissa Ben-Hur yritettiin palauttaa samankaltaiseksi kuin ensimmäisen julkaisun aikaan vuonna 1925. Restaurointiin sisältyvät Technicolor-kohtaukset.

Ben-Hur on julkaistu DVD:lle 13. syyskuuta vuonna 2005,[4] 22. marraskuuta vuonna 2005[4] ja 27. syyskuuta vuonna 2011.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Ben-Hur (1925) IMDB.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Ben-Hur: A Tale of the Christ SilentEra.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p BEN-HUR (1925) TCM.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  4. a b c d e Ben-Hur: A Tale of the Christ (1925) Allmovie.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  5. a b Ben-Hur (1925) Elonet.fi. Viitattu 4.5.2013.
  6. Ben-Hur: A Tale of the Christ (1926) Rottentomatoes.com. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]