Colleen Moore

Colleen Moore
Colleen Moore vuonna 1920.
Henkilötiedot
Koko nimi	Kathleen Morrison
Syntynyt	19. elokuuta 1899 Port Huron, Michigan
Kuollut	25. tammikuuta 1988 (88 vuotta) Paso Robles, Kalifornia
Ammatti	näyttelijä
Puoliso	John McCormick (1923–1930) Albert P. Scott (1932–1934) Homer P. Hargrave (1937–1964) Paul Maginot (1983–1988)
Näyttelijä
Aktiivisena	1916–1934
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Colleen Moore (alk. Kathleen Morrison; 19. elokuuta 1899 Port Huron, Michigan – 25. tammikuuta 1988 Paso Robles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja yksi mykkäelokuvan aikakauden valovoimaisimmista tähdistä. Hän teki osaltaan kuuluisaksi polkkatukan, lyhyen hiustyylin.

Moore teki menestyksekkään uran Hollywoodissa mykkäelokuvan kultakaudella, jolloin hän näytteli kaikkiaan yli 50 elokuvassa. Hän oli suosionsa huipulla 1920-luvulla, jolloin hän myös oli Clara Bow’n ja Louise Brooksin ohella yksi mykkäelokuvan johtavia flapper-tyttöjä. Uransa huipulla hän ansaitsi peräti 12 500 dollaria viikossa. Mooren skaala ulottui äänielokuvaan asti, mutta monien muiden mykkäfilmitähtien tavoin hänen valkokangasuransa päättyi kokonaan jo vuonna 1934 eikä hän palannut enää koskaan elokuviin, vaikka eli vielä yli 50 vuotta.

Moore oli lapseton ja naimisissa kaikkiaan neljä kertaa. Hän julkaisi kaksi omaelämäkertakirjaa 1960-luvulla. Moore kuoli syöpään 88-vuotiaana. Hänellä on elokuvaurastaan tähti Hollywood Walk of Famella osoitteessa 1551 Vine Street.

Lapsuus ja nuoruus

Kathleen Morrison syntyi Port Huronin kaupungissa Michiganissa Charles R. ja Agnes Kelly Morrisonin esikoiseksi. Hänellä oli yksi nuorempi veli Cleve Moore (1904–1954). Cleve näytteli sisarensa kanssa parissa elokuvassa. Kathleenin kasvaessa perhe muutti usein; ensin Michiganin sisäpuolella ja myöhemmin Atlantaan, Georgiaan, missä he asuivat kaikkiaan kolmessa eri osoitteessa vuosina 1908–1910. He asuivat alle vuoden ajan myös Warrenissa, Pennsylvaniassa. Vuonna 1911 perhe asettui asumaan Tampaan, Floridaan.

Moore otti ensimmäisen askeleensa Hollywoodiin 15-vuotiaana, kun hänen setänsä järjesti koekuvauksen elokuvaohjaaja D. W. Griffithin kanssa. Kathleenin nuoruuden intohimoja olivat nuket ja elokuvat; molemmilla oli merkittävä rooli hänen myöhemmässä elämässään.

Ura

Mooren ensimmäiset elokuvaosat olivat lähinnä pieniä näyttäytymisiä ja statistin tehtäviä mykkäelokuvissa, kuten westerneissä. Hän sai sopimuksen Griffithin Triangle-Fine Arts -yhtiön kanssa sillä ehdolla, että läpäisi näkötestin (Moore kärsi heterokromiasta, hänen toinen silmänsä oli sininen ja toinen ruskea), jonka tarkoituksena oli varmistaa, ettei hänen tilastaan olisi haittaa lähikuvissa. Mooren eriväriset silmät läpäisivät testin, ja hän lähti Chicagosta Hollywoodiin äitinsä ja isoäitinsä saattamana. Moore kertoi myöhemmin tästä ajasta: – "Minut oltiin lähettämässä Hollywoodiin – ei sen takia että kukaan siellä olisi pitänyt minua hyvänä, vaan yksinkertaisesti tehdäkseen vastapalveluksen."

Hän alkoi saada sivuosia sopimusyhtiön elokuvista, jotka vähitellen veivät häntä suuren yleisön tietoisuuteen. The Bad Boy oli ensimmäinen elokuva, jossa Mooren nimi mainittiin alkuteksteissä. Triangle-Fine Arts meni konkurssiin muutaman elokuvan jälkeen, ja Moore joutui etsimään uutta elokuvasopimusta Hands Up! -elokuvan kela mukanaan.

Ensimmäisen merkittävän elokuvansa Little Orphant Annie Moore teki Selig Polyscope -yhtiölle, joka kuitenkin meni konkurssiin. Elokuva osoittautui silti menestykseksi, samoin kuin sitä edeltänyt A Hoosier Romance, jossa Moore myös esiintyi. Niiden jälkeen Moore teki lähinnä western- ja baseball-elokuvia muun muassa Paramount Picturesille ja Fox Film Corporationille.

Vuosi 1922 oli erityisen tapahtumarikas Moorelle. Hänet valittiin WAMPAS Baby Starsiksi New Yorkissa tunnustuksena hänen kasvavalle suosiolleen. Lisäksi hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä, tuottaja John McCormickin, ja he menivät kihloihin. Samana vuonna Moore julkaisi myös kaikkiaan viisi elokuvaa.

Tähti Mooresta tuli 1920-luvulla, kun ensi-iltoihin tulivat ajan suuret menestyselokuvat Balettirottia, Miestä metsästämässä!, Nykyaikaista nuorisoa, Siveyden valvoja ja Erämaan kukka. Moore oli allekirjoittanut sopimuksen First National Picturesin kanssa vuonna 1923 – tämä yhtiö teki Mooresta supertähden. Elokuvat olivat pääosin flapper-komedioita, joihin Moore kuitenkin väsyi myöhemmin. Haastavampi rooli oli musikaalielokuvassa Sally (1925), josta tuli menestys sekä elokuva Elon seikkailut, jossa Moore kokeili kykyjään dramaattisessa roolissa.

Elon seikkailut oli yleisömenestys, ja sen ulkomaiden ensi-iltakiertue Euroopassa oli suunniteltu samalle ajankohdalle kuin Irene-komedian kuvaukset, jossa Moorella oli pääosa. Moore näki kiertueen ainutlaatuisena tilaisuutena viettää aikaa aviomiehensä, tuottaja John McCormickin kanssa. Molemmat omistautuivat uralleen, ja hektiset aikataulut estivät heitä viettämästä laatuaikaa yhdessä. Mooren yhtenä tavoitteena oli perustaa perhe, mutta hän loukkasi niskansa kuvatessaan Erämaan kukkaa. Elokuvan tuotanto pantiin jäihin, kun Moore vietti kuusi viikkoa vuoteenomana. Toivuttuaan hän kuvasi filmin loppuun ja lähti Eurooppaan voittoisalle ensi-iltakiertueelle.

Mooren seuraava elokuva oli Me nykyaikaiset, jota kuvattiin Englannissa. Komedia oli mukaelma elokuvasta Nykyaikaista nuorisoa englantilaisessa perspektiivissä. Sitä seurasivat komediaelokuvat Irene ja Siivoojatytöstä filmitähdeksi, jossa esiintyi cameoroolissa koomikko Harry Langdon. Vuonna 1926 Moore kuvasi elokuvan Sen täytyy olla rakkautta!, joka oli romanttinen komedia dramaattisella pohjavireellä. Edelliselle vuosisadalle sijoittuva Katutanssijatar ilmestyi 1927. Siinä Moore tulkitsi urheaa nuorta tanssijaa Lontoon Limehousen alueelta. Elokuva perustui Thomas Burken romaaniin ja se kuvattiin San Franciscon Chinatownissa. Romaanin surullisen lopun ei uskottu elokuvassa toimivan onnellisen lopun tavoin, mutta molemmat versiot kuvattiin. Yleisö piti kuitenkin enemmän surullisesta lopusta. Elokuvassa Moore tanssi osan kohtauksistaan itse.

Vuonna 1927 julkaistiin New Yorkissa kuvattu Halloo tyttö, joka oli eräänlainen ohuesti peitetty Tuhkimo-tarina. Samana vuonna Moore erosi studiostaan samaan aikaan kun hänen miehensä yllättäen lopetti. Huhujen mukaan McCormick olisi saanut potkut alkoholisminsa takia, ja että Moore lähti houkutellakseen miehensä takaisin asemaansa studiolla. Se toimi, ja McCormickista tuli vaimonsa ainoa tuottaja. Mooren suosio salli hänen tuotantojensa olevan hyvin suuria ja runsaita. Ensimmäisen maailmansodan draama Syreenien kukkiessa oli yksi ajan suurimpia tuotantoja. Se oli miljoonan dollarin elokuva, joka palautti kuukausissa jokaisen siihen käytetyn pennin. Ennen elokuvan ensi-iltaa Warner Bros. -yhtiö oli ottanut hallintaansa First Picturesin, eikä se ollut kiinnostunut ylläpitämään Mooren sopimusta ennen kuin näkisi Syreenien kukkiessa -elokuvan pyöreät katsojaluvut. Ilmestyttyään elokuva oli niin suuri hitti, että Moore onnistui säilyttämään sopimuksensa ehdot ja hänen miehensä John työnsä tuottajana. Elokuvan valmistumisen aikaan Moore oli suosionsa huipulla, ja hän sai parhaimmillaan yli 10 000 ihailijakirjettä viikossa.

Uran loppu

Elokuva-alan mullistaneen uutuuden, äänielokuvien, kynnyksellä vuonna 1929 Moore piti tauon näyttelemisestä. Erottuaan John McCormickista vuonna 1930, hän meni naimisiin merkittävän newyorkilaisen pörssimeklari Albert Parker Scottin kanssa. Pariskunta asui ylellisessä kodissaan Kalifornian Bel Airissa, jossa he isännöivät juhlia ja kannattivat Yhdysvaltain olympiajoukkuetta, erityisesti purjehdusjoukkuetta, vuoden 1932 kesäolympialaisten aikana.

Erottuaan Scottista vain kahden avioliittovuoden jälkeen vuonna 1934 Moore palasi Hollywoodiin. Hän esiintyi kolmessa äänielokuvassa, jotka eivät menestyneet halutusti jolloin hän jäi kokonaan eläkkeelle näyttelemisestä. Hänen viimeinen roolinsa oli toisintoversiossa elokuvasta Tulipunainen kirjain. Hän avioitui kolmannen kerran leskeksi jääneen Homer Hargraven kanssa ja kasvatti tämän lapsia edellisestä liitosta (Moore oli itse lapseton), ja säilytti heihin elinikäisen ja läheisen suhteen. Moore pysyi myös hyvinä ystävinä elokuvauransa aikaisten kollegojen, kuten King Vidorin ja Mary Pickfordin kanssa.

Yksityiselämä

Elokuvauransa aikana Colleen Moore alkoi perustaa nukkekoteja nimellä Colleen Moore Dollhouse. Hänen Fairy-linnansa, jonka suunnitteli Harold Grieve, on yksi runsaimmin koristelluista nukkekodeista Pohjois-Amerikassa, ja se pantiin näytteille Chicagon tiede- ja teollisuusmuseoon vuonna 1950. Se on myös kahdeksas Mooren omistama nukkekoti.

Seuraavina vuosikymmeninä Mooren julkiset esiintymiset rajoittuivat lähinnä esiintymisiin filmifestivaaleilla. Hän oli myös arvokas haastateltava, joka oli aina halukas puhumaan Hollywood-urastaan. Vuonna 1968 Moore julkaisi omaelämäkerran Silent Star. Moore pysyi naimisissa Hargraven kanssa tämän kuolemaan vuonna 1965 saakka. Hän meni naimisiin vielä vanhalla iällä vuonna 1983 Paul Maginotin kanssa, ja liitto kesti tammikuuhun 1988 asti, jolloin Moore kuoli syöpään 88-vuotiaana kotonaan Kalifornian Paso Roblesissa.

Filmografia

Elokuvat
Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1916		The Prince of Graustark	neito
1917		The Bad Boy	Ruth
		An Old-Fashioned Young Man	Margaret
		Hands Up!	Marjorie Houston
		The Little American	avustaja
		The Savage	Lizette
1918	Little Orphant Annie	Little Orphant Annie	Annie
		A Hoosier Romance	Patience Thompson
1919		The Wilderness Trail	Jeanne Fitzpatrick
		The Egg Crate Wallop	Kitty Haskell
		A Man in the Moonlight	Rosine
		The Busher	Mazie Palmer
1920	Myrskyn veli	The Cyclone	Sylvia Sturgis
	Paholaisen vaatimus	The Devil's Claim	Indora
	Kun aamu koitti	When Dawn Came	Mary Harrison
		So Long Letty	Grace Miller
	Sanomalehtipoika Dinty	Dinty	Doreen O'Sullivan
1921	Taivaan pilotti	The Sky Pilot	Gwen
	Hänen pomonsa	His Nibs	tyttö
	Onnen saari	The Lotus Eater	Mavis
1922		Come on Over	Moyna Killiea
		The Wall Flower	Idalene Nobbin
		Affinitíes	Fanny Illington
		Forsaking All Others	Penelope Mason
	Rikotut kahleet	Broken Chains	Mercy Boone
		The Ninety and Nine	Ruth Blake
1923		Look Your Best	Perla Quaranta
	Kuinka mones käsky	The Nth Commandment	Sarah Juke
		Slippy McGee	Mary Virginia
	Balettirottia	Broken Hearts on Broadway	Mary Ellis
	Miestä metsästämässä!	The Huntress	Bela
		April Showers	Maggie Muldoon
	Nykyaikaista nuorisoa	Flaming Youth	Patricia Fentriss
1924		Through the Dark	Mary McGinn
		Painted People	Ellie Byrne
	Jazztyttöjä	The Perfect Flapper	Tommie Lou Pember
	Siveyden valvoja	Flirting With Love	Gilda Lamont
	Elon seikkailut	So Big	Selina Peake
1925	Sally	Sally	Sally
	Erämaan kukka	The Desert Flower	Maggie Fortune
	Me nykyaikaiset	We Moderns	Mary Sundale
	Ben-Hur	Ben-Hur	yleisöä
1926	Irene	Irene	Irene O'Dare
	Siivoojatytöstä filmitähdeksi	Ella Cinders	Ella Cinders
	Sen täytyy olla rakkautta!	It Must Be Love	Fernie Schmidt
	Katutanssijatar	Twinkletoes	Twink "Twinkletoes" Minasi
1927	Halloo tyttö	Orchids and Ermine	"Pink" Watson
		Naughty But Nice	Bernice Summers
	Nuoruus ja hulluus	Her Wild Oat	Mary Brown
1928	Viekas ja viaton	Happiness Ahead	Mary Randall
	Syreenien kukkiessa	Lilac Time	Jeannine Berthelot
	Atlanttiseikkailu	Oh, Kay!	Lady Kay Rutfield
1929	Pieni syntinen	Synthetic Sin	Betty Fairfax
	Jazzikuningatar	Why Be Good?	Pert
	Hymyilevät silmät	Smiling Irish Eyes	Kathleen O'Connor
		Footlights and Fools	Betty Murphy/Fifi D'Auray
1933		The Power and the Glory	Sally Garner
1934		Social Register	Patsy Shaw
		Success at Any Price	Sarah
	Tulipunainen kirjain	The Scarlet Letter	Hester Prynne
Lyhytelokuvat
Vuosi	Suomenkielinen nimi	Alkuperäinen nimi	Rooli
1919		A Roman Scandal	Mary
1920		Her Bridal Night-Mare	Mary

Aiheesta muualla

• Colleen Moore Internet Movie Databasessa. (englanniksi)