Bartolomeos I

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bartolomeus I)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bartolomeos I
Bartolomeos vuonna 2022
Bartolomeos vuonna 2022
Ekumeeninen patriarkka
2. marraskuuta 1991–
Edeltäjä Demetrios I
Henkilötiedot
Syntynyt29. helmikuuta 1940 (ikä 84)
Turkki Imbros, Turkki
Kansalaisuus Turkki turkkilainen
Ammatti pappi
Vanhemmat Christos ja Meropi Archontónis
Muut tiedot
Tutkinnot Halkin teologinen koulu
Uskonto kristinusko
Kirkkokunta ortodoksisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.patriarchate.org/biography.html

Bartolomeos (m.kreik. Βαρθολομαῖος Αʹ, Bartholomaios A', kreik. Βαρθολομαίος, Vartholomaíos, syntyjään Dimítrios Ch. Archontónis[1], kreik. Δημήτριος Χ. Αρχοντώνης, s. 29. helmikuuta 1940 Imbros, Turkki) on Konstantinopolin ja Uuden Rooman arkkipiispa, ekumeeninen patriarkka. Bartolomeos on 270. patriarkka noin 2000 vuotta vanhassa ortodoksisessa kirkossa. Konstantinopolin patriarkaatin keskus on Turkin Istanbulissa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bartolomeos syntyi karkauspäivänä vuonna 1940 Imbroksen saarella (turk. Gökçeada), joka sijaitsee Turkin puoleisella Aigeianmeren rannikolla.[2] Hänen vanhempansa olivat Christos ja Meropi Archontónis. Molemmat olivat taustaltaan turkinkreikkalaisia. Perheeseen kuului kolme vanhempaa sisarusta. Isä omisti liiketilan, jossa toimi sekä kahvila että parturi, ja jossa nuori Dimítrios auttoi kykyjensä mukaan.[3]

Bartolomeos on Turkin kansalainen, kuten ekumeenisen patriarkan kuuluukin virkansa puolesta.[4] Hän puhuu seitsemää kieltä: kreikkaa, turkkia, latinaa, ranskaa, italiaa, englantia ja saksaa.[5]

Kirkolliset vihkimykset ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dimitrios Arhondoris vihittiin 1961 munkiksi ja diakoniksi ja sai kirkolliseksi nimekseen Bartolomeos. Hän valmistui Istanbulin edustalla olevalla Halkin saarella sijainneesta teologisesta koulusta vuonna 1963 ja suoritti sen jälkeen kaksivuotisen asevelvollisuuden asevoimissa.

Vuosina 1963–1968 Bartolomeos opiskeli Roomassa sijaitsevassa katolisen kirkon orientaalisessa instituutissa sekä Sveitsissä Geneven lähellä Celignyssä sijaitsevasa Kirkkojen maailmanneuvoston ylläpitämässä Bosseyn Ekumeenisessa Instituutissa ja Saksassa Münchenin yliopistossa erikoisalanaan kanoniset lait. Tohtorinväitöksensä hän teki Rooman paavillisessa orientaalisessa instituutissa Gregoriaaniseen yliopistoon aiheesta ”Pyhien kanonien kodifiointi ja kanoniset instituutiot ortodoksisessa kirkossa”.

Vuonna 1968 Bartolomeos palasi Halkin saaren teologiseen kouluun ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Samalla hän sai munkeille kuuluvan arkkimandriitan arvonimen. Piispaksi hänet vihittiin nimellä Filadelfian piispa vuonna 1973. Vuonna 1990 hänestä tuli Khalkedonin metropoliitta ja samalla Konstantinopolin patriarkaatin toimiston johtaja. Pyhän Synodin jäsen hän on ollut vuodesta 1974.

Patriarkkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Demetrios I kuoli lokakuussa 1991, valittiin metropoliitta Bartolomeos yksimielisesti uudeksi Ekumeeniseksi patriarkaksi.[6] Hänet asetettiin virkaansa 2. marraskuuta 1991.[5]

Neuvostoliiton romahdettua sen entisille alueille alkoi syntyä tarvetta kirkolliselle toiminnalle. Katolilaiset ja protestantit pyrkivät levittäytymään alueelle, kun taas Bartolomeos järjesti kokouksen, johon osallistuivat entisen Neuvostoliiton alueen ortodoksiset johtajat, jotka vahvistivat kirkon yhtenäisyyden ja tuomitsivat muiden kirkkokuntien levittäytymisen perinteisesti ortodoksisille alueille.[6]

Patriarkka Bartolomeos on kunnostautunut kansainvälisissä kysymyksissä ja hän on toiminut välittäjänä islamilaisen maailman (Turkki) ja läntisen maailman (EU) välissä sekä Turkin ja Kreikan välisissä suhteissa.

Patriarkka tunnetaan myös aktiivisuudestaan ympäristökysymyksissä, minkä vuoksi häntä on kutsuttu lempinimellä "Vihreä Patriarkka". Vuonna 2020 hän antoi julkilausuman, jossa hän sanoi ympäristöstä huolehtimisen olevan koko ihmiskunnan kollektiivinen vastuu ja kysyi "kuinka pitkään luonnon tulee vielä kestää hedelmättömiä keskusteluja ja konsultoimista sekä sen suojeluun tähtäävien päättäväisten toimien jatkuvaa viivästelyä?" Hän on myös sanonut luomakunnan suojelun olevan Jumalan ylistämistä, kun taas sen tuhoaminen on Jumalaa vastaan toimimista.[7][8][9][10]

Bartolomeos osallistui paavi Franciscuksen virkaanastumismessuun maaliskuussa 2013. Tämä oli ensimmäinen kerta vuoden 1054 (ks. suuri skisma) jälkeen, kun Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka otti osaa Rooman piispan virkaanastujaisiin.[11]

Vuonna 2019 Bartolomeos allekirjoitti tomosin, jolla tunnustettiin vasta perustettu Ukrainan ortodoksinen kirkko patriarkaatin alaiseksi autokefaliseksi kirkkokunnaksi.[12] Tämä aiheutti närää Moskovassa ja Moskovan patriarkka Kirill katkaisi ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa toimivien kirkkokuntien kanssa.[13] Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 patriarkka on kritisoinut sekä Venäjän valtionjohtoa että maan ortodoksista kirkkoa ja sanonut näiden tekevän aggressiivisia rikoksia yhdessä.[14]

Toukokuussa 2022 Bartolomeos hyväksyi Serbian ortodoksisesta kirkosta eronneen Makedonian ortodoksisen kirkon autokefalian.[15]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bartolomeoksella on lukuisia kunniatohtorin arvonimiä useissa yliopistoissa muun muassa Ateenan yliopiston teologisessa koulussa ja Moskovan teologisessa akatemiassa. Yhdysvaltojen kongressi myönsi hänelle vuonna 1997 kultaisen mitalinsa.[16]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavi Franciscus ja patriarkka Bartolomeos Pyhän haudan kirkossa.
    Paavi Franciscus ja patriarkka Bartolomeos Pyhän haudan kirkossa.
  • Ukrainan presidentti Petro Porošenko ja Bartolomeos allekirjoittavat pöytäkirjan Ukrainan ortodoksisen kirkon perustamiskokouksen jälkeen.
    Ukrainan presidentti Petro Porošenko ja Bartolomeos allekirjoittavat pöytäkirjan Ukrainan ortodoksisen kirkon perustamiskokouksen jälkeen.
  • Bartolomeos ja Fidel Castro kuvattuna kuubalaisen ortodoksisen kirkon mosaikissa.
    Bartolomeos ja Fidel Castro kuvattuna kuubalaisen ortodoksisen kirkon mosaikissa.
  • Bartolomeoksen saama kongressin kultamitali
    Bartolomeoksen saama kongressin kultamitali
  • Bartolomeos kuvattu ukrainalaisessa juhlarahassa
    Bartolomeos kuvattu ukrainalaisessa juhlarahassa

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Οικουμενικός Πατριάρχης Βαρθολομαίος Οικουμενικό Πατριαρχείο. 12.7.2019. Viitattu 24.10.2023. (kreikaksi)
  2. ↑ Patriarkka Bartolomeos 75 vuotta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 24.10.2023.
  3. ↑ Πατριάρχης Βαρθολομαίος: Παράλογο και άδικο να φοβούνται κάποιοι να κάνουν το εμβόλιο CNN. 28.8.2021. Viitattu 24.10.2023. (kreikaksi)
  4. ↑ The last Orthodox patriarch in Turkey? CNN. 27.8.2010. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  5. ↑ a b Biography of His All Holiness Patriarch Bartholomew Greek Orthodox Archdiocese of America. 2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b Bartholomew I | Biography & Facts 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Marlise Simons: Orthodox Leader Deepens Progressive Stance on Environment The New York Times. 3.12.2012. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  8. ↑ THE GREEN PATRIARCH: Ecumenical Patriarch Bartholomew As a Pioneer of Ecological Change (pdf) 2007. The International Journal of Environmental Studies. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Ecumenical Patriarch: Life of the Church is an applied ecology Vatican News. 1.9.2020. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
  10. ↑ His All Holiness Ecumenical Patriarch Bartholomew U. N. Environment. Thu, 08/22/2019 - 09:45. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Orthodox patriarch to attend Pope Francis' investiture USA TODAY. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Patriarch Bartholomew signs Tomos of autocephaly of Orthodox Church of Ukraine 5.1.2019. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisee yhteydet Konstantinopolin patriarkkaan – Venäjä ei sulata Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistä asemaa Yle Uutiset. 15.10.2018. Viitattu 18.8.2022.
  14. ↑ Russian Orthodox Church shares responsibility for Russia’s aggression – Ecumenical Patriarch Euromaidan Press. 23.3.2023. Viitattu 24.10.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Phanar: Yes to the recognition, no to "Macedonia" for the Archdiocese of Ohrid 9.5.2022. Orthodox Times. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Congressional Gold Medal Recipients 2022. US House of Representatives: History, Art & Archives. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Патриарх Константинопольский Варфоломей награжден орденом «Золотое руно» - высшим орденом Грузии для иностранных граждан 15.10.2007. Патриархия.ru. Viitattu 18.8.2022. (venäjäksi)
  18. ↑ The Patriarch of Constantinople Decorated by the Head of the Royal House of Georgia 2011. Royal House of Georgia. Arkistoitu 2013. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  19. ↑ Янукович нагородив патріарха Варфоломія орденом Свободи 27.7.2013. ukranews.com. Viitattu 18.8.2022. (ukrainaksi)
  20. ↑ Prezident I. Gašparovič udelil Bartolomejovi I. Rad bieleho dvojkríža Teraz.sk. 27.5.2013. Viitattu 18.8.2022. (slovakiksi)
  21. ↑ President presents high state award to Ecumenical Patriarch Bartholomew 7.1.2019. Interfax-Ukraine. Viitattu 18.8.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Matkoille. Helsingin Sanomat, 7.5.1993, s. A 4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bartolomeos I.
Edeltäjä:
Demetrios I 		Konstantinopolin patriarkka
  		Seuraaja:
-
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bartolomeos_I&oldid=22341448”