Ukrainan ortodoksinen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
OCU logo.png
Pyhän Mikaelin kultakupolinen katedraali on Ukrainan ortodoksisen kirkon pääkirkko

Ukrainan ortodoksinen kirkko ukr. (Православна церква України, Pravoslavna tserkva Ukrajini) on Ukrainassa vaikuttava ortodoksinen paikalliskirkko, joka on 1990-luvun alussa valtion itsenäistymisen jälkeen eronnut Moskovan patriarkaatista ja julistautunut autokefaliseksi, muista ortodoksikirkoista riippumattomaksi. Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäisen aseman (autokefalian).[1][2] Ukrainan ortodoksinen kirkko on suurin Ukrainan kolmesta nykyisestä ortodoksisesta kirkosta, muut ovat Moskovan patriarkaattiin nykyisin autonomisena kuuluva Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti sekä pieni Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko.

Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti oli Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta, siihen katsoi lukeutuvansa noin 15 % kansasta ja noin 40 % uskontoa tunnustavista. Vastaavat luvut Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksiselle kirkolle olivat 11 % ja 29 %.[3]

Kirkkoa johtaa patriarkka Filaret (alun perin Mihailo Denisenko), joka ennen Neuvostoliiton hajoamista oli Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta. Filaret päätti vuonna 1992 muuttaa Ukrainan kirkon autokefaliseksi, mikä johti skismaan Moskovan kanssa ja hajaannukseen Ukrainan kirkossa, jossa suuri osa piispoista kiisti Filaretin johtajuuden ja pakotti hänet eroamaan. Kansallismielisen presidentin tuella Filaret yhdisti sitten oman kirkkonsa ensin diasporasta palanneen historiallisen Ukrainan autokefalisen kirkon kanssa, jonka patriarkka Mstyslav oli kirkon ensimmäinen pää. Näiden kirkkojen liitosta tuli kuitenkin lyhytaikainen. Filaretista itsestään tuli Kiovan patriarkka vuonna 1995; vuonna 1997 hän menetti kanonisen (Moskovan) kirkon pappisvihkimyksen ja suljettiin sen ehtoollisyhteydestä "skismaattisesta toiminnasta".

Se sai autokefaalisen kirkon aseman tammikuussa 2019 Konstantinopolin patriarkaatilta, joka myönsi sille tomosin ja sisällytti sen diptyikkaansa[4].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisee yhteydet Konstantinopolin patriarkkaan – Venäjä ei sulata Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistä asemaa 15.10.2018. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 16.10.2018.
  2. Ukrainan kirkolle autokefalia 10.9.2018. Suomen ortodoksinen kirkko, ort.fi. Viitattu 16.10.2018.
  3. Віруючим якої церкви, конфесії Ви себе вважаєте? Razumkov Centre mielipidekysely
  4. Melissa Petruzzello: «In October 2018 the Russian Orthodox Church severed its ties with the Ecumenical Patriarchate of Constantinople after the latter approved the independence of an autocephalous church of Ukraine; Bartholomew I, the ecumenical patriarch, formally recognized the independence of the Orthodox Church of Ukraine from the Russian Orthodox Church in January 2019. […] In 2019 the Orthodox Church of Ukraine was granted independence from the Russian Orthodox Church, a move that caused tensions between the patriarchate of Moscow and the Ecumenical Patriarchate of Constantinople, which approved of the split.» — Eastern Orthodoxy Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 30-10-2019. en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]