Ukrainan ortodoksinen kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ukrainan ortodoksinen kirkko
Православна церква України
Kirkon tunnus
Kirkon tunnus
Suuntautuminen Ortodoksinen
Hallinto autonominen arkkipiispakunta
(Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa)
Johtaja Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Epifani I
Toiminta-alue  Ukraina
Perustettu 2018
Kirkkoon yhdistyneet Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti
Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko
Hiippakuntia 16
Kotisivu https://www.pomisna.info

Ukrainan ortodoksinen kirkko (ukr. Православна церква України, Pravoslavna tserkva Ukrajiny) on Ukrainassa vaikuttava ortodoksinen paikalliskirkko, joka on 1990-luvun alussa valtion itsenäistymisen jälkeen eronnut Moskovan patriarkaatista ja julistautunut autokefaliseksi, muista ortodoksikirkoista riippumattomaksi. Syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäisen aseman (autokefalian).[1][2] Ukrainan ortodoksinen kirkko on suurin Ukrainan kolmesta nykyisestä ortodoksisesta kirkosta, muut ovat Moskovan patriarkaattiin nykyisin autonomisena kuuluva Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti sekä pieni Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko.

Kirkon pääpaikka on Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari, jossa kirkon päämies, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta, asuu virallisesti.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan väestön uskonnollinen jakauma vakaumuksen mukaan.[4]
Ukrainan väestön uskonnollinen jakauma uskontokuntien jäsenyyden mukaan (kysely, 2006). Ukrainan ortodoksisen kirkon (Moskovan patriarkaatti) osuus on kuvattu harmaalla. Värien selitys:
  Ateistit tai ei kuulu mihinkään kirkkoon
  Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti
  Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko
  Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko
  Roomalaiskatolinen kirkko
  Protestantit
  Juutalaiset
  Islamilaiset
  Buddhalaiset
  Muu uskonnollinen ryhmä
  Ei osaa sanoa
  Ukrainan ortodoksinen kirkko - Moskovan patriarkaatti

Vuonna 2006 tehdyn kyselyn mukaan Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti oli Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta. Siihen katsoi lukeutuvansa noin 15 prosenttia kansasta ja noin 40 prosenttia uskontoa tunnustavista. Vastaavat luvut Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksiselle kirkolle olivat 11 prosenttia ja 29 prosenttia.[5]

Kirkkoa johti patriarkka Filaret (siviilinimeltään Myh’ailo Denysenko), joka ennen Neuvostoliiton hajoamista oli Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta. Filaret päätti vuonna 1992 muuttaa Ukrainan kirkon autokefaliseksi, mikä johti skismaan Moskovan kanssa ja hajaannukseen Ukrainan kirkossa, jossa suuri osa piispoista kiisti Filaretin johtajuuden ja pakotti hänet eroamaan. Kansallismielisen presidentin tuella Filaret yhdisti sitten oman kirkkonsa ensin diasporasta palanneen historiallisen Ukrainan autokefalisen kirkon kanssa, jonka patriarkka Mstyslav oli kirkon ensimmäinen pää. Näiden kirkkojen liitosta tuli kuitenkin lyhytaikainen. Filaretista itsestään tuli Kiovan patriarkka vuonna 1995; vuonna 1997 hän menetti kanonisen (Moskovan) kirkon pappisvihkimyksen ja suljettiin sen ehtoollisyhteydestä ”skismaattisesta toiminnasta”.

Nykyaika ja autokefalia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko sai autokefaalisen kirkon aseman tammikuussa 2019 Konstantinopolin patriarkaatilta, joka myönsi sille tomosin ja sisällytti sen diptyikkaansa[6]. Patriarkka Bartolomeos I vetosi muihin ortodoksisiin kirkkoihin, jotta nämä tunnustaisivat autokefalian.[7] Patriarkan vetoomukseen vastasivat Theodoros II (Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti), Kreikan ortodoksinen kirkko ja Kyproksen ortodoksinen kirkko.[8][9][10]

Kirkko seuraa ennemmin bysanttilaista kaavaa kuin venäläistä. Tämän on oletettu kasvattavan kirkon suosiota tavallisen kansan sekä nuoremman sukupolven keskuudessa.[11]

Hallinnollisesti kirkko jakautuu 16 hiippakuntaan.[12]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisee yhteydet Konstantinopolin patriarkkaan – Venäjä ei sulata Ukrainan ortodoksisen kirkon itsenäistä asemaa 15.10.2018. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 16.10.2018.
  2. Ukrainan kirkolle autokefalia 10.9.2018. Suomen ortodoksinen kirkko, ort.fi. Viitattu 16.10.2018.
  3. Pavlovsky, Vadym & Zhukovsky, Arkadii: Saint Michael's Golden-Domed Monastery Encyclopedia of Ukraine. 2004. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
  4. http://razumkov.org.ua/uploads/journal/ukr/NSD138_2013_ukr.pdf
  5. Віруючим якої церкви, конфесії Ви себе вважаєте? Razumkov Centre mielipidekysely
  6. Melissa Petruzzello: «In October 2018 the Russian Orthodox Church severed its ties with the Ecumenical Patriarchate of Constantinople after the latter approved the independence of an autocephalous church of Ukraine; Bartholomew I, the ecumenical patriarch, formally recognized the independence of the Orthodox Church of Ukraine from the Russian Orthodox Church in January 2019. […] In 2019 the Orthodox Church of Ukraine was granted independence from the Russian Orthodox Church, a move that caused tensions between the patriarchate of Moscow and the Ecumenical Patriarchate of Constantinople, which approved of the split.» — Eastern Orthodoxy Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 30-10-2019. en
  7. I call upon You to recognize UOC autocephaly: Bartholomew Orthodoxia INFO. 4.1.2019. Viitattu 18.2.2022. (kreikaksi)
  8. Один з найстаріших патріархатів світу визнав ПЦУ. Чому це важливо BBC News Україна. Viitattu 18.2.2022. (ukrainaksi)
  9. Греція почала процедуру визнання автокефалії Православної церкви України 8.1.2019. Укрінформ. Viitattu 18.2.2022. (ukrainaksi)
  10. Church of Cyprus plans to recognize OCU 25.1.2019. Religious Information Service of Ukraine. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
  11. Two years anniversary of enthronement of Metropolitan of Kyiv and All Ukraine Orthodox Times. 3.2.2021. Viitattu 18.2.2022. (englanniksi)
  12. Зареєстровані статути перших єпархій ПЦУ 2019. Релігійно-інформаційна служба України. Viitattu 18.2.2022. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]