Autogynefilia
Autogynefilia on parafilia, jossa mies kiihottuu seksuaalisesti naisena olemisen ajatuksesta tai mielikuvista. Autogynefilia ilmenee useimmiten nuoruusiässä alkavana tarpeena pukeutua naiseksi. Joillekin autogynefiileille kehittyy sukupuolidysforia eli voimakas sukupuoliristiriita. Käyttäytymiseltään autogynefiiliset miehet ovat tyypillisesti tavallisten miesten kaltaisia ja heteroseksuaalisia.
Määrittely ja yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autogynefilian käsitteen otti käyttöön vuonna 1989 yhdysvaltalainen psykologi Ray Blanchard. Kreikankielinen termi tarkoittaa rakkautta itseen naisena.[1]
Autogynefilia määritellään parafiliaksi, jossa on kyse eroottisen kohteen sijaintivirheestä (erotic target location error, ETLE).[2] Autogynefilia on tutkituin ja ilmeisesti yleisin seksuaalisuuden kohteen identiteetti-inversion muoto.[3] Arviolta lähes kolme prosenttia länsimaisista miehistä kokee jonkinasteista autogynefiliaa.[4]
Ilmenemismuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ray Blanchardin mukaan autogynefilista käyttäytymistä ja fantasiaa on neljän tyyppistä: transvestista (naisten vaatteisiin liittyvää), anatomista (naisen anatomiaan liittyvää), fysiologista (naisen fysiologisiin toimintoihin liittyvää) ja behavioraalista (stereotyypillisen naiselliseen käyttäytymiseen liittyvää).[5]
Autogynefilia ilmenee useimmiten eroottisessa ristiinpukeutumisessa eli transvestiittisessa fetisismissä, joka alkaa nuoruusikään mennessä. Naiseksi pukeutumalla mies pystyy helposti muuntautumaan väliaikaisesti naisen näköiseksi ja toteuttamaan fantasiaansa.[3]
Jotkut autogynefiilit fantasioivat itsestään naistyypillisessä kehossa, johon kuuluvat esimerkiksi rinnat tai emätin. Tällaiset autogynefiilit kärsivät joskus sukupuolidysforiasta. Jotkut heistä menevät tämän vuoksi sukupuolenkorjausleikkaukseen.[3] Jotkut anatomisesti autogynefiiliset miehet fantasioivat vain osittain naisellisesta vartalosta itsellään, useimmiten naisen rinnoista mutta ei samaan aikaan emättimestä.[5]
Seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autogynefiiliset miehet ovat tavallisesti seksuaalisesti kiinnostuneita naisista eli he ovat heteroseksuaaleja tai biseksuaaleja. Heidän kiinnostuksensa on lisäksi osittain sisäistynyttä, minkä vuoksi heitä kiihottaa lisäksi naisena olemisen fantasia. Jotkut autogynefiilit ovat kuitenkin kiinnostuneita ainoastaan itsestään naisena eivätkä kiihotu lainkaan naisista.[3]
Autogynefiliaa ovat kyselytytkimuksissa raportoineet useammin sellaiset sukupuolidysforiasta eli toistuvasta ja voimakkaasta tyytymättömyydestä omaa mieheyttään kohtaan kärsivät miehet ja transnaiset, jotka ovat kiinnostuneet naisista, kuin sellaiset, jotka ovat kiinnostuneet miehistä. Yksinomaan miehistä kiinnostuneita eli homoseksuaaleja heistä on hyvin harva. Jotkut naisista kiinnostuneet transnaiset kutsuvat itseään kuitenkin ”lesboiksi miehen ruumiissa” ja kiistävät kiinnostuksensa naisiin liittyvän autogynefiliaan.[3]
Hyvin yleisiä autogynefiileillä ovat fantasiat itsestä harjoittamassa seksiä naisena miehen kanssa, vaikka he eivät olisikaan seksuaalisesti kiinnostuneita miehistä.[5] Psykologi J. Michael Baileyn mukaan autogynefiilisillä miehillä esiintyy pseudobiseksuaalisuutta. Baileyn mielestä tällainen seksuaalisuus ei ole aitoa, vaan transnaiseksi itsensä tunteva autogynefiili kaipaa miehiltä vastakaikua omista lähtökohdistaan eikä ole muuten kiinnostunut miehistä.[6]
Sukupuoli-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ray Blanchardin kiistanalaisen teorian mukaan autogynefilia olisi transvestisuuden ja yhdentyyppisen miehestä naiseksi -transsukupuolisuuden takana oleva syy.[4] Blanchard esitti omiin tutkimuksiinsa pohjautuen, että kaikki tai lähes kaikki ei-homoseksuaaliset transnaiset (biologiset miehet jotka identifioituvat naiseksi) voivat kiihottua ajatuksesta itsestään naisena. Hän esitti myös, että tällaisten henkilöiden halu sukupuolenkorjausleikkaukseen perustuu heidän autogynefiiliseen haluunsa olla naisia.[1]
Maskuliinisuus ja feminiinisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sellaiset autogynefiilit, jotka haluavat vahvasti olla naisia, eivät ole kiinnostuneet naisille tavallisista kiinnostuksen kohteista eivätkä muistuta naisia psykologialtaan tai käyttäytymiseltään. Sen sijaan he muistuttavat useimmissa suhteissa tavallisia miehiä. He tiesivät jo varhaislapsuudessaan olevansa poikia ja käyttäytyivät ja leikkivät muiden poikien tavoin. Heillä alkoi kuitenkin yleensä esiintyä naisena olemisen fantasioita jo varhain. Jotkut heistä alkoivat pukeutua jo lapsina naisten vaatteisiin, ja lähes kaikki tekivät sitä viimeistään murrosiässä. Naiseksi pukeutuminen on aiheuttanut heissä aina seksuaalista kiihottumista. Nämä fantasiat jatkuvat heillä aikuisinakin, vaikka heidän muut kiinnostuksen kohteensa ja ammatinvalintansa ovatkin miehille tyypillisiä.[7]
Käsitteen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ray Blanchardin väite, jonka mukaan seksuaalinen halu on monen transsukupuolisen henkilön korjaushoidon motivaattorina, kohtasi vastustusta alusta asti, sillä ennen Blanchardia transsukupuolisuutta pidettiin kokonaan irrallisena seksuaalisesta halusta tai kiihottumisesta.[1]
Transaktivisti ja kirjailija Julia Seranon (2020) mukaan myöhempi tutkimus on löytänyt suuren osuuden sellaisia transnaisia, jotka eivät sovi Blanchardin rajauksiin, sekä monia muita asioita, jotka ovat ristiriidassa Blanchardin teorian kanssa. Blanchardin autogynefiliateoriaa on arvosteltu etenkin seuraavista syistä:[8]
- Blanchardin teorian käsitys transnaisista kahtena erillisenä alatyyppinä, vaikka he ovat todellisuudessa monimuotoisempi ryhmä.
- Sellaisten naisista kiinnostuneiden transnaisten olemassaolo, joilla ei ole naisena olemisen fantasioita.
- Sukupuolidysforian ja naiseksi identifioitumisen yleinen esiintyminen jo ennen naisena olemisen fantasioiden alkua.
- Naisena olemisen fantasioiden hiipuminen iän myötä.
- Blanchardin ja hänen teoriansa kannattajien tapa kuitata teoriaan sopimattomat poikkeustapaukset valehteluksi.
- Vertailuryhmien puuttuminen tutkimuksissa.
Blanchard ei uskonut autogynefiliaa esiintyvän naisilla, vaan piti sitä miesten parafiliana. Moni tutkija on arvostellut tätä käsitystä. Esimerkiksi Charles Moserin vuonna 2009 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan 93 prosenttia biologisista naisista koki ainakin joskus autogynefilisiä tunteita, ja 28 prosenttia naisista koki niitä usein. Autogynefiliateoriaa kannattavat J. Michael Bailey ja Kevin J. Hsu kiistävät vuoden 2022 tutkimuksensa perusteella nämä väitteet ja esittävät omaan kyselytutkimukseensa perustuen, että autogynefilia ei ole biologisilla naisilla yleistä.[9][10]
Jotkut ei-homoseksuaaliset transnaiset vastustavat voimakkaasti käsitystä autogynefiliasta transsukupuolisuuden syynä, etenkin kun väitteeseen liittyy kielteisiksi koettuja kuvauksia transnaisista. Seksologi Anne Lawrencen mukaan tällaisessa kritiikissä on kyseessä narsistinen raivo. Hänen mukaansa transnaiset ovat erityisen alttiita kärsimään narsistisista häiriöistä eli minäkäsityksen häiriöistä, mikä johtuu transnaisten vaikeuksista saada muut vahvistamaan heidän sukupuoli-identiteettinsä. Se aiheuttaa heissä häpeän tunteita, jotka voivat ilmetä narsistisena raivona koettua loukkausta kohtaan.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lawrence, Anne A.: Men Trapped in Men’s Bodies: Narratives of Autogynephilic Transsexualism. Springer, 2013. ISBN 978-1-4614-5181-5.
- VanderLaan, Doug P. & Wong, Wang Ivy (toim.): Gender and Sexuality Development: Contemporary Theory and Research. Springer, 2022. ISBN 978-3-030-84272-7.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Lawrence 2013, s. 6.–7
- ↑ Ashley Brown, Edward D Barker, Qazi Rahman: Erotic Target Identity Inversions Among Men and Women in an Internet Sample 2020. International Society for Sexual Medicine. Viitattu 31.10.2023.
- ↑ a b c d e Hsu, Kevin J. & Bailey, J. Michael (teoksessa Gender and Sexuality Development 2022, luku "Chapter 20: Erotic Target Identity Inversions.", s. 590–593.)
- ↑ a b Lawrence, Anne A.: Autogynephilia: an underappreciated paraphilia PubMed 2011
- ↑ a b c Lawrence 2013, s. 95.
- ↑ What Kind of Woman is Caitlyn Jenner? LiveJournal. 15.6.2015. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ Lawrence 2013, s. 2.
- ↑ Julia Serano: Autogynephilia: A scientific review, feminist analysis, and alternative ‘embodiment fantasies’ model The Sociological Review Monographs. 2020. Viitattu 20.9.2023.
- ↑ Charles Moser: Autogynephilia in women PubMed. 2009. Viitattu 20.9.2023.
- ↑ J Michael Bailey, Kevin J Hsu: How Autogynephilic Are Natal Females? PubMed. 2022. Viitattu 20.9.2023.
- ↑ Anne Lawrence: Shame and Narcissistic Rage in Autogynephilic Transsexualism 23.4.2008. Springer Science+Business Media. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 21.12.2023.