Siirry sisältöön

Sukupuolidysforia

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on arvioitu 28. kesäkuuta 2026. Uusin versio sisältää 5 muutosta odottamassa arviointia.

Sukupuolidysforia on voimakas pahan olon ja ahdistuneisuuden tunne, joka aiheutuu ihmisen kokemasta sukupuoliristiriidasta.[1]

Oireet ja ilmenemismuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määritettyä sukupuoltaan tai muiden ihmisten itsessä näkemää sukupuolta, hän kokee sukupuoliristiriitaa. Tästä voi seurata sukupuolidysforia, jolloin ihminen alkaa voida pahoin ja ahdistua.[1]

Sukupuoliristiriita ei aina johda dysforian kokemiseen. Sukupuolidysforia voi olla lievää, mutta se voi myös aiheuttaa voimakasta ahdistuneisuutta, heikentää toimintakykyä ja hankaloittaa arkea.[1]

Kehodysforia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehodysforialla tarkoitetaan ahdistuksen, inhon ja vierauden tunnetta omia kehon sukupuolitettuja piirteitä kohtaan.[1] Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä.[2][3]

Transsukupuolisilla voi olla krooninen sukupuolidysforia, jossa ihminen ei koe biologista sukupuoltaan omakseen. Jotkut transsukupuoliset pyrkivät poistamaan itsestään fyysisen sukupuolensa merkit ja korvaamaan ne kokemansa sukupuolen merkeillä. Tämän voi tehdä hormonihoidolla tai sukupuolenkorjausleikkauksella.[3] Kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi myös lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.

Sosiaalinen dysforia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[2][3]

Muut ilmenemismuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuuden tai nuoruuden sukupuoli-identiteettiongelmiin kuuluu yleensä sopeutumattomuus tavanomaisiin sukupuolirooleihin. Tällöin lapsen tai nuoren leikit ja luonteenpiirteet vastaavat vastakkaiseen sukupuoleen yhdistettyjä. Hän saattaa myös ilmaista halunsa olla vastakkaista sukupuolta, vaikka ei sanokaan uskovansa olevan sitä. Tyttömäisistä pojista kasvaa usein homoseksuaaleja. Jotkut heistä pukeutuvat naisten vaatteisiin. Transvestiittiset fetisistit ristiinpukeutuvat seksuaalisen kiihotuksen vuoksi. Kaikilla ristiinpukeutujilla ei kuitenkaan ole sukupuolidysforiaa.[4]

Myös joillakin intersukupuolisilla on sukupuolidysforia, mutta useimmat heistä ovat tyytyväisiä siinä sukupuoliroolissa, johon heidät on kasvatettu.[4]

Aiheuttajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolidysforian arvellaan aiheutuvan biokemiallisten tai fysiologisten tekijöiden sekä kriittisten kausien ja sosiaalisten kokemusten yhteisvaikutuksesta.[4] Sukupuolidysforian riskiä voi kasvattaa tiettyjen hormonien ja sukupuolityypillisten geenien vaikutus kohdussa sikiönkehityksen kriittisinä aikoina.[4]

Ikäkaudella noin 18 kuukauden iästä viiden tai kuuden vuoden ikään lapsi oppii samastumaan vain yhden sukupuolen edustajiin ja erottamaan toisen sukupuolen itselleen vastakkaiseksi sukupuoleksi. Näin hänelle määrittyy sukupuoli-identiteetti. Joskus lapsi kuitenkin oppii kummankin sukupuolen mentaalimallin erottelematta niitä omaksi identiteetikseen ja vastakkaiseksi sukupuoleksi, vaan kummankin sukupuolen ominaisuudet pätevät jollain tavoin itseen. Tämä voi johtaa hämmennykseen ja sellaiseen sukupuolidysforiaan, joka voi aikuisena kehittyä transsukupuolisuudeksi.[4]

Muut kuin transsukupuolisuuden tyyppiset sukupuolidysforiat ovat osittaisempia tai episodisempia ilmentymismuodoissaan, ja ne saattavat kehittyä vasta myöhemmällä iällä. Syynä voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen seksikokemus, epätasapainoinen murrosiän aikainen kehitys, tai sukupuolisesti hämmentävät ajatukset.[4][5]

Potilaan perhe vaikuttaa oleellisesti sukupuolidysforian kehitykseen. Biopsykokehityksen osalta poikien sukupuolidysforian on teorisoitu aiheutuvan muun muassa traumasta, temperamentista ja vanhempien mielenterveysongelmista, koska miespuolisten sukupuolidysfoorikkojen äideillä on hyvin usein esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö. Sukupuolidysfoorikkopoikien ja heidän äitiensä vuorovaikutussymbiooseissa oli eroja normaaleihin poikiin nähden; äideillä on löydetty olevan muun muassa enemmän lapsen tunkeilevaa hallintaa ja muiden suhteiden paheksuntaa kuin normaalien poikien äideillä. Poikien vanhempien affektiin vaikuttavat psykiatriset häiriöt (mm. masennus) vaikuttavat olevan suurimpia riskitekijöitä sille, että pojille kehittyy sukupuolidysforia. Tämän oletetaan johtuvan sekä genetiikasta että kasvatuksesta.[6]

Seuraukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hoitamattoman sukupuoliristiriidan väitetään voivan johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttavan esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Itsemurhariskin on väitetty kohonneen merkittävästi: esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa.[7][2][8] Toisaalta sukupuolidysforian komorbiditeetti sekä masennuksen että ahdistuksen kanssa on erittäin merkittävää, ja sekä masennus että ahdistus nostavat itsemurhariskiä.[9][10][11][12][13]

Itsemurhariski oli erityisen suuri etenkin seksuaalista väkivaltaa kokeneilla, seksityötä tehneillä, opettajien kiusaamiksi joutuneilla, fyysistä väkivaltaa kokeneilla sekä niillä, jotka olivat menettäneet työpaikkansa transsukupuolisuutensa vuoksi. Vastanneista 55 % eli vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa, 27 % suunnitteli sitä ja 18 % ei halunnut elää vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Vastanneista yli puolet oli 25–44-vuotiaita ja kolmannes oli saanut kirurgista hoitoa.[14] Vaikka enemmistö tutkimuksista viittaa sukupuolenkorjaushoitojen vähentävän itsetuhoisuutta, tutkimusnäyttö kärsii metodologisista puutteista, ja aihetta on ylipäätään tutkittu tieteellisesti melko vähän.[10] Korjaushoitojen vaikutuksia on vaikea tutkia luotettavasti, sillä satunnaisesti muodostettujen verrokkiryhmien käyttö olisi tieteen etiikan vastaista. Myös sukupuoltaan korjanneiden henkilöiden itsemurhariski on huomattavasti valtaväestöä korkeampi, ja esimerkiksi Ruotsissa sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneiden henkilöiden itsemurhakuolleisuus on lähes 20 kertaa tavanomaista suurempaa.[15] Suurin itsemurhariski on alle 18-vuotiailla.[10] Omilta vanhemmilta saatu henkinen tuki vähentää todella paljon transnuorten itsemurhariskiä.[16]

Epidemiologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komorbiditeetti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoliahdistuksesta kärsivillä nuorilla esiintyy runsaasti masennus- ja ahdistusoireita sekä syömishäiriöitä, itsensä vahingoittamista ja autismia.[17]

Vuosina 2016–2018 Ruotsissa sukupuolidysforiasta kärsivien 13–17-vuotiaiden biologisten naispotilaiden komorbidisuus ahdistuneisuuden kanssa oli 32 % ja masennuksen kanssa 29 %.[18] Vastaavat prosentit 13–17-vuotiailla biologisilla miespotilailla olivat ahdistuneisuudelle 21 % ja masennukselle 14 %.[18]

Vuoden 1985 amerikkalainen tutkimuksen mukaan sukupuolidysforian komorbiditeetti eroahdistushäiriön kanssa oli 60 %.[6] Vuoden 1991 vertailututkimuksessa sukupuolidysforialla diagnosoitujen biologisten miespotilaiden äideistä 25 % täytti epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin kriteerit ja 46 % masennuksen diagnostiset kriteerit. Vain 6 %:iin normaalien poikien äideistä oli epävakaan persoonallisuuden tai masennuksen kliinisellä alueella. Diagnosoiduilla äideillä oli muun muassa enemmän ihmissuhdeongelmia, affektiongelmia sekä psykooseja. Ne sukupuolidysfoorikkojen äidit, joiden osalta diagnostiset kriteerit kummankaan diagnoosin osalta eivät täyttyneet, kärsivät silti monista oireita, jotka olivat kliinisesti oleellisia tai jotka viittasivat subkliiniseen syndroomaan. Monilla sukupuolidysfoorikkopoikien äideistä on myös huomattu olevan narsistisen persoonallisuushäiriön oireita.[6]

Vuonna 2015 julkaistussa italialaistutkimuksessa havaittiin, että 30 prosenttia sukupuolidysforian vuoksi hormonihoitoa saavista sairastaa dissosiaatiohäiriötä ja 46 prosenttia on altistunut lapsuudenaikaiselle traumaattiselle kokemukselle.[19]

Potilaiden määrän kasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoliahdistuksen vuoksi hoitoon hakeutuvien alaikäisten määrä on kasvanut voimakkaasti länsimaissa 2010-luvulta lähtien.[17]

Sukupuolidysforiapotilaiden määrä on lisääntynyt merkittävästi Euroopassa. Suomessa vuosina 2005–2020 sukupuolidysforian tutkimuslähetteiden määrä on liki 20-kertaistunut.[20] Ruotsissa sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrä on moninkertaistunut vuosien 2005 ja 2018 välillä. Vuonna 2005 sukupuolidysforiapotilaiden määrä 100 000 henkilöstä oli noin 1, kun taas vuonna 2018 vastaava määrä oli 6–12 potilasta 100 000:sta riippuen biologisesta sukupuolesta.[18] Englannissa sukupuolidysforiapotilaiden määrä oli 1:60000 vuonna 2011 ja 1:1200 vuonna 2021. Toisin sanoen potilaiden määrä nousi tänä aikana 50-kertaiseksi aiemmasta.[21] Saksassa 5–24-vuotiaiden vakuutettujen ihmisten keskuudessa sukupuolidysforiapotilaiden määrä oli 2013 22.5:100000 ja vuonna 2022 175.7:100000 (M1Q-luokitus, laajempi ryhmä; saattaa sisältää alustavia diagnooseja). M1Q-luokituksen kannalta kasvu vuosina 2013–2022 oli 7,8-kertainen. Tiukemman ja todennäköisemmin oikeita sukupuolidysfoorikkoja sisältävän M2Q-luokituksen osalta kasvu vuosina 2013–2022 oli Saksassa 8,7-kertainen.[22] Taas Aasiassa Taiwanissa sukupuolidysforiapotilaiden määrän kasvu on ollut pienempää; potilaiden määrä kasvoi välillä 2010-2019 vain 2-kertaiseksi.[23]

Hoidon lopettaneiden määrä on mennyt ylös, kun potilaiden määrä on mennyt ylös.[24]

Biologisten miesten suhde naisiin oli 2.29:1 Taiwanissa.[23] Taas Ruotsissa biologisille naisille diagnosoidaan noin 1,25 kertaa enemmän sukupuolidysforiaa kuin biologisille miehille.[18]

Äkillisesti alkanut sukupuolidysforia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti murrosiässä olevien biologisten naisten osuus sukupuolidysforialla diagnosoitujen ihmisten keskuudessa on suurentunut viime vuosina merkittävästi.[18][25] Äkillisesti alkanut sukupuolidysforia (engl. rapid-onset gender dysphoria, ROGD) on nimitys uudelle ilmiölle, jossa aiempaa vanhemmat potilaat ovat alkaneet kokea aiempaa nopeammin sukupuolidysforian oireita, mikä on ollut suoraan yhteydessä sukupuolidysforiasta kärsivien potilaiden määrän moninkertaistumiseen viime vuosikymmeninä.[26] On arveltu, että sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrän voimakas lisääntyminen johtuu psykologisesta epidemiasta, ja ROGD-käsite on syntynyt tämän myötä kuvaamaan näitä psykologiselle epidemialle altistuneita potilaita.[26][27] Psykologi Erica Anderson kommentoi The Washington Postin artikkelissa, että moni nuori ryhtyy transsukupuoliseksi, koska se on trendikästä, mikä viittaa psykologiseen epidemiaan.[28] Toisaalta väitteitä, että transsukupuolisuuden suhteen on olemassa psykologinen epidemia, on myös arvosteltu.[29]

Teini-iässä alkaneesta sukupuolidysforiasta ei tiedetä käytännössä mitään, koska kyseessä on uusi ilmiö.[30]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sukupuolta vahvistava hoito

Sukupuolidysforian aiheuttamia oireita voidaan hoitaa psykoterapeuttisin, fysioterapeuttisin ja lääketieteellisin keinoin.[1]

Psykoterapiassa henkilöä opetetaan toimimaan dysforian tuottaman ahdistuneisuuden kanssa. Siinä pyritään löytämään keinoja tukemaan arkea.[1] Fysioterapiassa tuetaan henkilön kehollista jäsentämistä muun muassa kokemuksellisen oppimisen avulla.[1] Lääketieteellisiä keinoja käytetään muokkaamaan henkilön kehon piirteitä vastaamaan omaa sukupuolen kokemusta.[1]Esipuberteettiselle lapselle voidaan antaa murrosiän keskeyttävä estolääkitys, jolloin dysforiaa aiheuttavat kehon muutokset eivät tapahdu. Murrosikää lykkäävillä hormoniblokkerihoidoilla voidaan estää translapsen kehon muuttuminen ei-haluttuun suuntaan, välttää tulevat korjausleikkaukset sekä vahvistaa ja ylläpitää translapsen hyvinvointia. Puberteettia lykkämällä lapsi saa lisää aikaa itsetutkiskeluun.[31][32]

Diagnostiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuoliristiriita on määritelty kansainvälisen ICD-tautiluokituksen uusimmassa versiossa numero 11 kuuluvaksi seksuaaliterveyteen liittyviin tiloihin[33] diagnoosikoodilla HA60[34]. Aiemmassa luokituksessa käytettiin termiä transsukupuolisuus[35], joka määriteltiin mielenterveyden häiriöihin kuuluvaksi, jolloin sen diagnoosikoodi oli F64.0. Myös muunsukupuolisuudelle oli oma diagnoosinsa, joka yhdistettiin sukupuoliristiriita-diagnoosiin.[36]

Aiemmin myös American Psychiatric Association poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöitä koskevasta DSM-diagnostiikkaohjeistuksestaan ja korvasi sen sukupuoliristiriidalla. Sukupuolivähemmistöjä edustavat ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestöt, kuten Seta ja WPATH ovat kritisoineet transsukupuolisuuden luokittelua mielenterveyden häiriöksi ja sairaudeksi pitäen käytäntöä viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen vastaisena ja transsukupuolisia syrjivänä.[37][38]

Sukupuoliristiriitaa diagnosoidaan tyypillisesti moniammatillisessa työryhmässä lääkäreiden ja psykologien yhteistyönä. Diagnostiikassa pyritään erottamaan transsukupuolisuuden aiheuttama sukupuoliristiriita esimerkiksi psykoosin tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön aiheuttamasta sukupuoli-identiteetin epävakaudesta. Suomessa transsukupuolisten tutkimukset ja diagnostiikka on keskitetty Tampereen ja Helsingin yliopistollisiin sairaaloihin, niin kutsutuille transpoliklinikoille.[39][40]

Suomen transpoliklinikan asiakkaat ovat kertoneet klinikalla kohtaamista ahdistavista kokemuksistaan. Monet kertovat kohdanneensa työntekijöiltä transfobiaa, epäsensitiivistä, pompottelua, epäilemistä, vähättelyä sekä hoitojen eväystä.[41][42]

Lapset ja nuoret

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tutkimusten mukaan sukupuolidysforiasta kärsivien poikien käytös on jo varhaislapsuudessa muita poikia feminiinisempää[43]. Lapsille ei tarjota Suomessa kuitenkaan sukupuoli-identiteettitutkimuksia, koska on havaittu, että 85 prosenttia lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa murrosiän aikana[44]. Trasek ry:n mukaan jo varhain lapsuudessa alkanutta sukupuoliristiriitaa kokeneelle murrosikäiselle pitäisi kuitenkin voida aloittaa murrosiän pysäyttävä hormonisalpaajalääkitys, jotta hänen kehonsa ei muuttuisi ei-toivottuun suuntaan. Tällöin voidaan vahvistaa lapsen hyvinvointia ja välttää tulevia korjausleikkauksia.[45]

Lastenlääkäri Hilary Cassin johtama selvitys osoitti, että murrosikää ei pidä pysäyttää hormoniblokkereilla (paitsi tutkimuksissa). Näyttö ei tue sitä, että pysäytys lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Iso osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Tuloksia oli liioiteltu ja vääristelty sekä julkaisuissa että julkisessa keskustelussa, joka suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[46]

Cassin mukaan nuorten identiteettikokeilut ovat normaaleja, eikä niistä tule tehdä hätäisiä johtopäätöksiä vaan säilyttää lasten mahdollisuus liikkua eri vaihtoehtojen välillä. Biologisen sukupuolen salaaminen muilta kuitenkin voi aiheuttaa lapselle pelkoa ja stressiä sen paljastumisesta.

Tutkimuksen mukaan transsukupuolisuus on moninkertaistunut mutta lähinnä vain nuorilla biologisilla tytöillä. Tämä voi olla yhteydessä uusiin stressitekijöihin: brittitytöistä 43 % ja pojista 22 % käytti sosiaalista mediaa yli kolme tuntia päivässä, ja tytöt olivat useammin tyytymättömiä ulkonäköönsä, 78 % painoonsa. Suuri enemmistö sukupuoli-identiteettiklinikoille hakeutuneista nuorista oli seksuaalisesti kiinnostuneita omasta sukupuolestaan. Moni oli tajunnut, että ahdistus johtuikin homoseksuaalisuudesta tai kokemuksesta sukupuolinormeihin sopimattomuudesta. Teineillä tarve sopia joukkoon on erittäin vahva.[46] Myös autismi saattaa tuottaa ulkopuolisuuden tunnetta. Käypä hoito suosittaakin, että sukupuolidysforiasta hoitoon hakeutuneilla pitää selvittää, voisiko kyseessä ollakin autismin eikä sukupuolidysforian aiheuttama ulkopuolisuuden tunne.[47]

Nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus näyttää olevan melko pysyvä silloin, kun identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen on alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut murrosiässä. Murrosiässä alkaneen transsukupuolisuuden pysyvyydestä ja hoitotuloksista ei ole kuitenkaan olemassa tutkimustietoa. Suurin osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista suomalaisista on havahtunut transsukupuolisuuteen vasta murrosiässä ja hakeutuu tutkimuksiin aikaisintaan 15-16-vuotiaina, jolloin on jo myöhäistä aloittaa hormonisalpaajalääkitys. Alaikäisten diagnostiikassa pitääkin noudattaa erityistä huolellisuutta, jotta voidaan varmistua sukupuoli-identiteetin pysyvyydestä ennen peruuttamattomien sukupuolenkorjaushoitojen antamista. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri ja nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on esittänyt myös, että merkittävä osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista kärsii niin vakavista psykiatrisista häiriöistä, että se heikentää heidän päätöksentekokykyään. Tämä saattaa selittää osaksi sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden korkeita itsemurhalukuja.[44][48][49]

Hoidon hyöty ja tyytyväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajan ruotsalaisen tutkimuksen mukaan sukupuolen fyysiseen ilmiasuun kohdistuvat muuntohoidot eivät poistaneet psykososiaalisia ongelmia, itsetuhoisuutta tai psykiatrisen hoidon tarvetta. Kokonaisuudessaan sukupuolenkorjaushoidoilla ei ole tähänastisesti osoitettu olevan vaikutusta potilaiden muuhun oireiluun, kuten masennus- ja ahdistusoireisiin. Tutkimusnäytön epävarmuus tulee siis kertoa potilaille Palkon mukaan[20]

Transprosessia arvioineissa tutkimuksissa transmiesten tyytyväisyys rintaleikkausten lopputuloksiin oli 29–72 %, ja transnaisten tyytyväisyys silikoni-implanttileikkauksiin oli 51–72 %.[20]

Hoidon lopettaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970–2010 välillä tehtyjen tutkimusten mukaan hoidon lopettamisen todennäköisyys oli noin 2 %. Uudempien tutkimusten mukaan noin 20–30 % hoidon aloittaneista lopettaa hoidon 4–5 vuodessa. 2013–2019 sukupuolenkorjaushoitoihin hakeutuneiden henkilöiden keskuudessa oli 2,7 kertaa enemmän hoitojen keskenjättämistä kuin 1996–2005 hoitoihin hakeutuneiden keskuudessa.[24]

Yhdysvaltojen asevoimien terveydenhuoltojärjestelmän (engl. US Military Healthcare System) tilastojen mukaan neljä vuotta transhoidon aloittamisesta 81,0 % (95 % luottamusväli 72,0-90,0 %) transnaisista ja 64,4 % (95 % luottamusväli 56,0-72,8 %) transmiehistä lopetti hoidon.[50]

DSM-5

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-5:n mukaan sukupuolidysforian persistenssi, eli sen jatkuminen lapsuudesta nuoruuteen tai aikuisuuteen, vaihtelee huomattavasti. Biologisilla pojilla persistenssi on 2,2–30 % (eli 70–97,8 %:lla dysforia häviää), ja biologisilla tytöillä vastaavat luvut ovat 12–50 % (dysforian häviäminen 50–88 %). Dysforian jatkuminen näyttää olevan jossain määrin yhteydessä lapsuuden arviointien perusteella mitattuun oireiden vakavuuteen. Joidenkin tutkimusten mukaan alempi sosioekonominen tausta voi myös vaikuttaa miespuolisten lasten dysforian persistenssiin.[51]

Terapeuttisten lähestymistapojen pitkän aikavälin vaikutuksia dysforian jatkumiseen ei vielä täysin ymmärretä. Tähän mennessä tutkimuksissa on mukana lapsia, jotka eivät ole saaneet systemaattista hoitoa, tai lapsia, jotka ovat saaneet erilaisia terapioita – esimerkiksi aktiivisia keinoja dysforian vähentämiseksi tai neutraalimman "odottavan tarkkailun" lähestymistavan. Sosiaalisen tuen vaikutuksia lasten toiveidentiteetin mukaisessa elämisessä ei ole myöskään tutkittu riittävän pitkällä aikavälillä. [51]

Niillä lapsilla, joiden sukupuolidysforia jatkuu, lähes kaikki ovat seksuaalisesti kiinnostuneita syntymäsukupuolensa edustajista. Biologisilla pojilla, joiden dysforia ei jatku, enemmistö on androfiilisiä (miehistä kiinnostuneita) ja usein identifioituu homoseksuaaleiksi (63–100 %). Biologisilla tytöillä, joiden dysforia ei jatku, 32–50 % on gynefiilisiä (naisista kiinnostuneita) ja identifioituu lesboiksi. Tämä viittaa siihen, että vähintään puolet biologisista tytöistä ja suurin osa pojista pääsee eroon sukupuolidysforiasta, ja moni heistä kuuluu myöhemmin seksuaalivähemmistöihin.[51]

Hoitoperiaatteet Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolidysforialla diagnosoituja potilaita hoidetaan Suomessa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HUS) ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS). Hoitoperiaatteet perustuvat sekä HUS:ssa ja TAYS:ssa Palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suosituksiin. Palkon mukaan yksittäisen transihmisen hoito maksaa yhteensä noin 50 000 euroa. Palko edellyttää, että hoitotoimenpiteitä toivovan potilaan on täytetty seuraavat ehdot:[20][52]

  • sukupuolidysforia on pitkäkestoinen (>2 vuotta), henkilö pystyy kuvaamaan johdonmukaisesti, miten dysforia haittaa häntä käytännön arjen tilanteissa ja että luotettavasti arvioiden voidaan todeta dysforian haittaavan sosiaalista elämää tai ammattiuraa tai aiheuttavan merkittävää kärsimystä
  • persoonallisuus- ja identiteettikehitys on riittävän jäsentynyt ja mahdollisten samanaikaisten psykiatristen oireiden diagnostiikka ja hoito on järjestetty asianmukaisesti
  • potilas täydessä ymmärryksessä haluaa kehoaan muokattavan enemmän oman minäkokemuksensa mukaiseksi, kaikki riskit tiedostaen ja järkevästi asiaa perustellen

Palkon mukaan mikäli hormonihoito lopetetaan, muutokset ovat ”ainakin osin palautuvia”. Palkon mukaan leikkausten edellyksenä on, että ”henkilön psyykkinen tila mahdollistaa kirurgisten toimenpiteiden edellyttämän jälkihoidon ja hoitoihin sisältyvän pysyvien haittojen mahdollisuuden ymmärtämisen.” Vähintään yksi kahdeksasta (13 %) sukuelinleikkauksessa käynteistä potilaista kokee ”merkittäviä verenvuotoja, infektioita, osittaisia nekrooseja, virtsaputken ahtaumaa ja neovaginan fisteleitä”. Palkon suositusten mukaan transnaisten on mahdollista saada lääkärin tekemän yksilöllisen arvion perusteella peruukki ja transmiesten taas penis- tai erektioproteesi. Myös rintaproteesit ja binderit voidaan nähdä olevan lääketieteellisesti perusteltuja.[20]

Hoitosuositukset perustuvat Palkon tilaamaan kirjallisuuskatsaukseen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan hormoni- tai leikkaushoitoa tukevat tutkimustulokset ovat "heikkoja tai hyvin heikkoja".[20][53]

Eri tutkimusten raportoimissa tyytyväisyysprosenteissa transmiesten leikkauksien suhteen ilmenee suurta variaatiota; 29–94 % oli tyyväinen rintojen poistoon ja 44–100 % metadoioplastiaan tai falloplastiaan. MtF:ien tyytyväisyys vaginoplastioiden suhteen ilmeni sama variaatio: 54–98 %.[54]

Hoidon arvostelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin julkisen terveydenhuollon NHS:n suurselvitystä varten Yorkin yliopistossa tehdyt systemaattiset tutkimuskatsaukset ja 20 kansallisen ja kansainvälisen hoito-ohjeistuksen arviointi osoittivat, että vain Suomen ja Ruotsin hoitosuositukset oli laadittu tiukasti tutkimusnäyttöön perustuen. Suuri osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui laadultaan heikkolaatuiseksi, ja tuloksia oli liioiteltu ja esitetty väärin sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa kaikilta laidoilta. Selvityksen johtajan mukaan ammattilaisetkaan eivät uskalla keskustella avoimesti, koska ulkoinen paine ja mustamaalaaminen on niin voimakasta.[46] Selvityksen mukaan näyttö ei tue sitä, että murrosiän pysäyttäminen hormoniblokkereilla lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[46] Hilary Cass on myöhemmin korostanut, ettei hänen katsaustaan tulisi käyttää transihmisten olemassaolon kieltämiseen ja että lääketieteellinen hoitopolku on tarpeellinen osalle nuorista - joskin tutkimusprotokollien alaisena tietopohjan parantamiseksi.[55]

Cassin raporttia ja sen tuloksia on toisaalta kritisoitu kansainvälisesti muun muassa Kanadan pediatriayhteisön (Canadian Paediatric Society) toimesta[56] sekä Yalen professorien Alstott ja McNamara johtamassa tutkielmassa.[57] Suomalaisen nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltialan mukaan transaktivistien väitteet sukupuolidysforiaa kokevien nuorten lisääntyneestä itsemurhariskistä ovat vastuutonta disinformaatiota eivätkä korjaushoidot torju itsemurhia,[58] mutta tätä väitöstä on myös kyseenalaistettu.[59]

WPATH:in tutkimusten kyseenalaistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

World Professional Association for Transgender Health (WPATH), maailman johtava transihmisiä hoitavien lääkärien ja ammattilaisten järjestö, on oikeuden pöytäkirjojen mukaan yrittänyt toistuvasti vaikuttaa Johns Hopkinsin yliopiston EPC:ltä tilaamiinsa tutkimuksiin. Aihe nousi esiin Hilary Cassin NHS:lle tekemän lasten ja nuorten sukupuoli-identiteettipalveluiden katsauksen jälkeen, kun WPATH vastasi Cassin kritiikkiin väittäen omien ohjeidensa perustuvan ”paljon systemaattisempiin katsauksiin”. Lopulta kuuden systemaattisen katsauksen aineistosta vain yksi pystyttiin julkaisemaan, ja siinäkin WPATH:in edustaja oli oikeuden pöytäkirjojen mukaan suunnittelemassa, luonnostelemassa ja hyväksymässä artikkelia, vaikka artikkeli väitti päinvastaista. WPATH oli myös viestissään ilmaissut huolensa tutkijoille todeten, että tutkimukset pitää, "tarkastaa huolellisesti sen varmistamiseksi, etteivät ne vaikuttaisi negatiivisesti transsukupuolisten terveydenhoidon toteutukseen". WPATH kiisti kieltäneensä tutkimusten julkaisemisen ja vakuutti hoitosuositustensa perustuvan näyttöön, mutta kieltäytyi kommentoimasta asiaa enempää keskeneräisten oikeusprosessien vuoksi.[60] Dokumenteista ilmeni myös, että WPATH oli poistanut hoitosuosituksistaan ikärajat Yhdysvaltain hallinnon painostuksesta.[61] The Economist -lehti arvioi näiden tapahtumien herättävän kysymyksiä WPATH:in suositusten tieteellisestä perustasta.[62]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Mistä sukupuolen moninaisuudessa on kyse? Sukupuoliristiriita ja dysforia. Mielenterveystalo. Arkistoitu 27.8.2022. Viitattu 27.8.2022.
  2. 1 2 3 Transsukupuolisuus Transtukipiste. Arkistoitu 2.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
  3. 1 2 3 Aino Mattila, Leena Heinonen, Anna Mäntymäki, Nina Uusi-Mäkelä ja Monica Ålgars: Sukupuolen korjauksen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  4. 1 2 3 4 5 6 Lehne, Gregory K. (toim. Bullough, Vern L. & Bullough, Bonnie): ”Gender Dysphoria”, Human Sexuality: An Encyclopedia, s. 242–245. Routledge, 2013. ISBN 0-8240-7972-8
  5. ↑ Stolzmann, Jessica & Takala, Hanna: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani" yle.fi. 8.12.2019 (päivitetty 9.12.2019). Viitattu 14.3.2021.
  6. 1 2 3 S. Marantz, S. Coates, "Mothers of boys with gender identity disorder: a comparison of matched controls," Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, March 1991; 30(2):310-315, doi:10.1097/00004583-199103000-00022. PMID: 2016237. (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2016237/)
  7. ↑ Transsukupuolisuus Trasek. Viitattu 12.2.2017.
  8. ↑ National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition (DSM-5). American Psychiatric Association, 2013. Teoksen verkkoversio.
  10. 1 2 3 Jackson, Daniel: Suicide-Related Outcomes Following Gender-Affirming Treatment: A Review Cureus. March 2023. Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Paz-Otero María ym.: A 2020 Review of Mental Health Comorbidity in Gender Dysphoric and Gender Non-Conforming People Journal of Psychiatry Treatment and Research. 3/2021. Viitattu 17.5.2024.
  12. ↑ Gotlib, Ian H., and Hammen, Constance L., eds. (2009). Handbook of Depression, First Edition. (https://students.aiu.edu/submissions/profiles/resources/onlineBook/h4u2n3_Handbook_of_Depression.pdf)
  13. ↑ Nepon, Josh, Belik, Shay-Lee, Bolton, James, and Sareen, Jitender (2010). "The Relationship Between Anxiety Disorders and Suicide Attempts: Findings from the National Epidemiologic Survey on Alcohol and Related Conditions." Depress Anxiety, 27(9):791–798. doi: 10.1002/da.20674. Available in PMC: (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2940247/).
  14. ↑ National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Cecilia Dhejne, Paul Lichtenstein, Marcus Boman, Anna L. V. Johansson, Niklas Långström, Mikael Landén: Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden. PLOS ONE, 22.2.2011, 6. vsk, nro 2, s. e16885. PubMed:21364939 doi:10.1371/journal.pone.0016885 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ Impacts of Strong Parental Support for Trans Youth. A report prepared for Children’s Aid Society of Toronto and Delisle Youth Services. Trans Pulse 2012. https://transpulseproject.ca/wp-content/uploads/2012/10/Impacts-of-Strong-Parental-Support-for-Trans-Youth-vFINAL.pdf
  17. 1 2 Annikka Mutanen: Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys Helsingin Sanomat. 17.4.2024. Viitattu 30.6.2024.
  18. 1 2 3 4 5 Olivia Wigzell, "Utvecklingen av diagnosen könsdysfori: Förekomst, samtidiga psykiatriska diagnoser och dödlighet i suicid," Socialstyrelsen, 2020. (https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2020-2-6600.pdf)
  19. ↑ Marco Colizzi, Rosalia Costa, Orlando Todarello: Dissociative symptoms in individuals with gender dysphoria: is the elevated prevalence real? Psychiatry Research, 30.3.2015, 226. vsk, nro 1, s. 173–180. PubMed:25656174 doi:10.1016/j.psychres.2014.12.045 ISSN 1872-7123 Artikkelin verkkoversio.
  20. 1 2 3 4 5 6 Palveluvalikoimaneuvoston suositus: Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät 2020. Palveluvalikoima. Viitattu 30 June 2024.
  21. ↑ Nicola Davis. Gender dysphoria diagnoses among children in England rise fiftyfold over 10 years. The Guardian. 24.1.2025. (https://www.theguardian.com/world/2025/jan/24/children-england-gender-dysphoria-diagnosis-rise)
  22. ↑ Christian J. Bachmann, Yulia Golub, Jakob Holstiege, Falk Hoffmann. Gender Identity Disorders Among Young People in Germany: Prevalence and Trends, 2013–2022. Dtsch Arztebl Int. 31.5.2024. (https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11539877/)
  23. 1 2 Kuo-Yu Chao, Chih-Chiang Chou, Ching-I Chen, Shu-Ru Lee, Wei Cheng. Prevalence and Comorbidity of Gender Dysphoria in Taiwan, 2010–2019. Arch Sex Behav. 24.1.2023. (https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10102133/)
  24. 1 2 Kaltiala, R., Helminen, M., Holttinen, T., & Tuisku, K. (2024). Discontinuing hormonal gender reassignment: A nationwide register study. BMC Psychiatry.(https://link.springer.com/content/pdf/10.1186/s12888-024-06005-6.pdf).
  25. ↑ Hannah Barnes, "The crisis at the Tavistock's child gender clinic," BBC Newsnight, 30 March 2021. (https://www.bbc.com/news/uk-56539466)
  26. 1 2 Wadman, Meredith: 'Rapid onset' of transgender identity ignites storm. Science, 7 September 2018, 361. vsk, nro 6406, s. 958-959. doi:10.1126/science.361.6406.958 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Marchiano, Lisa: Outbreak: On Transgender Teens and Psychic Epidemics. Psychoanalytic Review, 06 October 2017, 104. vsk, nro 4, s. 345-366. doi:10.1080/00332925.2017.1350804 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Solovitch, Sara: When kids come in saying they are transgender (or no gender), these doctors try to help. The Washington Post, 21 January 2018. Artikkelin verkkoversio.
  29. ↑ Turban, Jack L.; Dolotina, Brett; King, Dana; Keuroghlian, Alex S.: Sex Assigned at Birth Ratio Among Transgender and Gender Diverse Adolescents in the United States. Pediatrics, August 3, 2022, 150. vsk, nro 3, s. e2022056567. American Academy of Pediatrics. doi:10.1542/peds.2022-056567 Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Kaltiala-Heino, Riittakerttu; Bergman, Hannah; Työläjärvi, Marja; Frisén, Louise: Gender dysphoria in adolescence: current perspectives. Adolescent Health, Medicine and Therapeutics, 2018, s. 31–41. doi:10.2147/AHMT.S135432 Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Kellman, Kaija & Suominen, Heli: Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. 26.3.2019. Viitattu 24.5.2021.
  32. ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  33. ↑ Gender incongruence and transgender health in the ICD www.who.int. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  34. ↑ HA60 Gender incongruence of adolescence or adulthood - ICD-11 MMS www.findacode.com. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Sukupuolidysforia ja autismikirjon häiriö www.kaypahoito.fi. Viitattu 12.1.2025.
  36. ↑ Sukupuolen moninaisuus - lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Lääkärilehti.fi. Viitattu 12.5.2019.
  37. ↑ Genny Beemyn: Transgender History in the United States umass.edu. 2014. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Esitys ICD-luokituksen muuttamiseksi 2010. Transtukipiste. Arkistoitu 13.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  39. ↑ Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  40. ↑ Sukupuolen korjaushoito Suomessa Transtukipiste. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  41. ↑ "Kuvaile minulle miten masturboit?" - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä Kehrääjä. 19.3.2021. Viitattu 24.5.2021.
  42. ↑ Kolmen vuoden limbo transpolilla Voima. Viitattu 24.5.2021.
  43. ↑ Knapton, Sarah: Gender dysphoria present in boys' speech from age five telegraph.co.uk. 16 February 2018.
  44. 1 2 Lausunto Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta www.eduskunta.fi. Viitattu 26.5.2023.
  45. ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  46. 1 2 3 4 Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys (HS Tiede) Helsingin Sanomat. 17.4.2024.
  47. ↑ Kaisa Kettula, Terhi Koskentausta ja Maria Sumia: Sukupuolidysforia ja autismikirjon häiriö Käypä Hoito. 10.4.2024. Duodecim.
  48. ↑ Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  49. ↑ Puberty Suppression Benefits Gender-Questioning Teens: Study U.S. News & World Report L.P. 2014. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  50. ↑ Roberts, Christina M.; Klein, David A.; Adirim, Terry A.; Schvey, Natasha A.; Hisle-Gorman, Elizabeth: Continuation of Gender-affirming Hormones Among Transgender Adolescents and Adults. Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 18.8.2022, 107. vsk, nro 9, s. e3937–e3943. PubMed:35452119 doi:10.1210/clinem/dgac251
  51. 1 2 3 Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition (DSM-5). American Psychiatric Association, 2013. Teoksen verkkoversio.
  52. ↑ Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka, Pasila HUS.
  53. ↑ Iris Pasternack; Inka Söderström; Maija Saijonkari; Marjukka Mäkelä: Lääketieteelliset menetelmät sukupuolivariaatioihin liittyvän dysforian hoidossa. Systemaattinen katsaus. 15 May 2019. Summaryx.
  54. ↑ Iris Pasternack; Inka Söderström; Maija Saijonkari; Marjukka Mäkelä: Lääketieteelliset menetelmät sukupuolivariaatioihin liittyvän dysforian hoidossa. Systemaattinen katsaus. 15 May 2019. Summaryx.
  55. ↑ Azeen Ghorayshi: Hilary Cass Says U.S. Doctors Are ‘Out of Date’ on Youth Gender Medicine The New York Times. 13.5.2024. Viitattu 13.1.2025. (englanniksi)
  56. ↑ Johnson, Lisa: What Canadian doctors say about new U.K. review questioning puberty blockers for transgender youth. CBC, 15 April 2024. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 16 April 2024.
  57. ↑ Hunter, Ross: Cass Review contains 'serious flaws', according to Yale Law School. The National, 2 July 2024. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 2 July 2024.
  58. ↑ Annikka Mutanen: Nuoruusiän suku­puoli­ahdistusta hoitava professori sanoo ei ala­ikäisten juridisen suku­puolen korjaukselle Helsingin Sanomat. 27.1.2023. Arkistoitu Viitattu 6.6.2024.
  59. ↑ Gideon Meyerowitz-Katz: Does Gender Affirming Care Reduce Suicide Rates For Young People With Gender Dysphoria? gidmk.substack.com. 28.2.2024. Arkistoitu 27.11.2024. Viitattu 30.12.2024.
  60. ↑ WPATH Statement Regarding Publishing of Systematic Reviews. WPATH, 6.2024. Artikkelin verkkoversio.
  61. ↑ Erin Barton: The BMJ investigates dispute over US group’s involvement in WHO’s trans health guideline - BMJ Group bmjgroup.com. 31.10.2024. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  62. ↑ Research into trans medicine has been manipulated The Economist. 27.6.2024. Arkistoitu 15.7.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sukupuolidysforia&oldid=24090021”