Arto Noras

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pianisti Elisabeth Leonskaja, sellisti Arto Noras ja violisti Oleg Kagan vuonna 1967.

Arto Erkki Noras (s. 12. toukokuuta 1942 Turku) on suomalainen kansainvälisesti tunnettu sellotaiteilija.[1]

Noras aloitti sello-opinnot isänsä, Helsingin kaupunginorkesterin fagotistin Erkki Noraksen kannustamana jo 6-vuotiaana ja kävi Sibelius-Akatemian nuoriso-osastossa Yrjö Selinin oppilaana. Selin kiinnitti huomiota äänen ja soiton kauneuteen.[2][3] Noras jatkoi opintoja Pariisin konservatoriossa Paul Tortelier’n johdolla ja suoritti siellä diplomin vuonna 1964.[4][3] Pariisissa hän joutui opettelemaan uuden soittotekniikan, sillä solistisen sellonsoiton tekniikka eroaa huomattavasti siitä, mitä käytetään kamarimusiikissa ja orkesterisoitossa.[3]

Noras nousi musiikkielämän tietoisuuteen saavuttaessaan jaetun toisen palkinnon Moskovan Tšaikovski-kilpailussa vuonna 1966. Kilpailumenestys mahdollisti kansainvälisen solistiuran, mutta asuinpaikkansa Noras piti Suomessa. Hänelle tarjottiin Radion sinfoniaorkesterin koesoitossa soolosellistin paikkaa, mutta hän ei kokenut mielekkääksi ottaa vastaan jaettua soolosellistin tehtävää, joten paikalle valittiin yksin Seppo Laamanen. Noras aikoi siirtyä työskentelemään ulkomaille ja hän hakikin orkesteripaikkaa sekä Berliinistä että Kööpenhaminasta. Hänet valittiin kumpaankin, mutta hän ei ottanut tehtäviä vastaan, sillä hänet haluttiin sellomusiikin professoriksi Sibelius-Akatemiaan. Siellä sellonsoiton professorina työskenteli Erkki Rautio, mutta Norasta varten perustettiin toinen selloprofessuuri. Hän toimi Sibelius-Akatemian professorina 1970–2010 ja siitä virasta eläkkeelle jäätyään hän jatkoi opetustyötään vielä Hampurin musiikkikorkeakoulun professorina 2010–2015.[3]

Noras on saavuttanut paljon kansainvälistä mainetta esiintymällä merkittävien orkestereiden solistina. Häntä arvostetetaan maailmalla myös kamarimuusikkona. Erkki Salmenhaaran mukaan Norakselle on ominaista pettämätön musikaalisuus, briljanttisuus soittamisen teknisissä haasteissa sekä varma musiikillisen muodon taju ja eleganssi. Vuodesta 1970 Noras on toiminut Sibelius-Akatemiassa sellonsoiton professorina.[5] Silti hänen uransa painopiste on ollut kansainvälisessä konserttitoiminnassa.[2]

Noras on perustanut Naantalin Musiikkijuhlat ja toimi niiden taiteellisena johtajana 1980–2022. Myös Paulon sellokilpailu on syntynyt hänen aloitteestaan 1991.[3][2] Hän on saanut Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon vuonna 1989.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 284. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 198. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. a b c d e Tiikkaja, Samuli: Onnellisten merkkien alla. (80-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 12.5.2022, s. B 13. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio Viitattu 26.6.2022.
  4. Noras, Arto hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 490. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meller, Jorma: Arto Noras, sello. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-13085-0.
  • Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: ”Noras, Arto”, Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 165–167. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.
  • Sariola, Raimo: ”Noras, Arto (1942–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 122. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.