Armas Puolimatka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Armas Kaarlo Kustaa Puolimatka (3. kesäkuuta 1918 Turku28. elokuuta 1989 Naantali) oli vuorineuvos ja Suomen merkittävimpiin kuuluva rakennusurakoitsija 1960−1980-luvulla. Puolimatka kehitti yrityksessään voimakkaasti rakentamisen rationalisointia ja työmaatekniikkaa, ja hän on yksi teollisen rakentamisen pioneereista Suomessa.

Perhetausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armas Puolimatka syntyi vuonna 1918 Turussa. Äiti oli Edith Puolimatka. Hän lähetti pojan isoäidin hoiviin Humppilaan, josta Puolimatka muutti rippikoulua käymään Turkuun. Hän työskenteli rakennustyömailla, kunnes haki ja pääsi Turun teknilliseen kouluun tie- ja vesirakentamisen opintosuunnalle. Puolimatka valmistui rakennusmestariksi vuonna 1939. Työskenneltyään lyhyen aikaa Turun kaupungin rakennustoimistossa hän siirtyi Turun suurimman rakennusliikkeen palvelukseen. Sodan aikana Puolimatka oli Ahvenanmaalla linnoitustöissä.[1]

Ura yrittäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Puolimatkan ollessa Uudessakaupungissa työmaan valvontatöissä, pyysi tilaaja häneltä tarjousta rakennusurakasta ohi hänen työnantajansa. Puolimatka teki tarjouksen ja sai urakan, jota varten hän perusti Rakennustoimisto Puolimatka Oy:n vuonna 1946.[1] [2]

Armas Puolimatka kehitti rakennusliikettään järjestelmällisesti kohti suurtuotantoa jo 1950-luvun alusta lähtien. Vuosikymmenen lopussa yritys oli maan suurin yksityinen rakennusliike. Puolimatka kehitti rakentamisen teollista tekniikkaa ja rationalisointia: hän toi maahan ensimmäiset rakennusnosturit ja laajensi yritystensä toimintaa teollisiin rakennusosiin sekä elementteihin. Toiminta laajeni vähitellen koko eteläisen ja keskisen Suomen alueelle. 1960-luvulla Puolimatka oli yksi maan suurimmista aluerakentajista ja kolmen suurimman rakennusliikkeen joukossa.[1][2] 1980-luvulla konserniksi kasvaneessa yritysryppäässä oli jo yli 6 000 työntekijää.[1]

Patruunamainen johtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persoonana Armas Puolimatka oli värikäs, isokokoinen ja räväkkä mies. Hänet tunnettiin häikäilemättömänä ja kovaotteisena liikemiehenä: omapäistä vaikuttajaa jopa pelättiin. Yrityksiään hän johti henkilökohtaiseen tyyliin, pitäen mahdollisimman paljon päätösvaltaa itsellään. Puolimatkan oma mieliurheilu oli kädenvääntö, jossa hän vahvana miehenä voitti lähes poikkeuksetta.[2]

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla terveydeltään jo heikko Armas Puolimatka sai syytteen lahjonnasta. Hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen.[1]

Puolimatka-konsernin tuloksen alettua heikentyä 1980-luvun puolessa välissä Armas Puolimatka toimi nopeasti ja myi vuonna 1985 koko rakennustoiminnan Hankkijalle 715 miljoonan markan kauppahinnalla (nykyarvolla 185 miljoonaa euroa).[3][4] Puolimatka kuoli 71-vuotiaana vuonna 1989 maatilallaan Naantalissa.

Armas Puolimatka oli perheellinen, ja hänellä oli neljä lasta. Suursijoittaja Rauno Puolimatka on hänen poikansa.

Luottamustoimet ja kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolimatka ei liiemmin osallistunut järjestötoimintaan tai muiden yhtiöiden hallituksiin, lukuun ottamatta pitkäaikaista jäsenyttä Vakuutusyhtiö Sammon hallintoneuvostossa. Puolimatkalle myönnettiin muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun komentajan kunniamerkki. Vuorineuvoksen arvon hän sai vuonna 1967.[1]

Puolimatkan 70-vuotispäivänä 1988 paljastettiin Turun Patterinhaassa Maarit Nissilän betoniveistos Vahva.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Hoffmann, Biografiakeskus 2006
  2. a b c Tuuri 1998, s. 69-73
  3. Tuuri 1998, s. 121
  4. Tilastokeskus 2007
  5. Maarit Nissilä (1952–), Vahva, Turun museokeskus 8.8.2013. Viitattu 12.7.2014.