Afrikan kuningatar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Afrikan kuningatar
The African Queen
Bogart
Bogart
Ohjaaja John Huston
Käsikirjoittaja James Agee
John Huston
Peter Viertel
Tuottaja Sam Spiegel
Pääosat Humphrey Bogart
Katharine Hepburn
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö MGM
Ensi-ilta 1951
Kesto 1:41
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Afrikan kuningatar on yhdysvaltalainen komediallinen seikkailuelokuva vuodelta 1951. Sen pääosissa nähdään Humphrey Bogart ja Katharine Hepburn. Elokuva sijoittuu Saksan Itä-Afrikkaan vuoteen 1914. Hepburn esittää brittiläistä lähetyssaarnaajaa ja Bogart juopahtavaa laivuria. Bogart palkittiin roolistaan miespääosa-Oscarilla. Myös Hepburn ja ohjaaja John Huston olivat tästä elokuvasta Oscar-ehdokkaina. Elokuva perustuu C. S. Foresterin romaaniin vuodelta 1935, jota inspiroivat Tanganjikajärven taistelut Saksan Itä-Afrikassa.

Elokuva on Hustonin perustaman oman tuotantoyhtiön ensimmäinen elokuva.[1]

Katharine Hepburn elokuvassa


Käsikirjoituksen on C.S. Foresterin romaanin pohjalta laatinut elokuvakriitikko James Agee.[2]

Afrikan kuningattaresta on todettu, että siinä on kaikkea mitä vaaditaan viihdyttävältä elokuvaklassikolta: seikkailun jännitystä viime hetken pelastuksineen, hyväntahtoista huumoria, komeaa kuvausta eksoottisissa maisemissa sekä valloittavat tähdet.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sisarukset Samuel ja Rose Sayer (Robert Morley ja Katharine Hepburn) ovat brittiläisiä metodistilähetyssaarnaajia, jotka asuvat Kungdun kylässä Saksan Itä-Afrikassa ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1914. Sisarukset saavat kaikki postinsa ja tarvikkeensa karkeakäytöksiseltä kanadalaiselta venekippari Charlie Allnutilta (Humphrey Bogart), joka omistaa veneen nimeltä Afrikan kuningatar. Sisarukset sietävät miehen tylyä käytöstä varsin kankeasti.

Kun Charlie varoittaa sisaruksia Saksan ja Britannian välille puhjenneesta sodasta, Sayersit päättävät kaikesta huolimatta jäädä kylään. Saksalaiset saapuvat kylään kuitenkin varsin pian, polttavat sen ja hätistelevät kyläläiset tiehensä. Kun Samuel protestoi saksalaisia vastaan, yksi sotilaista hakkaa hänet. Saksalaisten lähdettyä Samuel saa kuumeen ja kuolee. Charlie saapuu kylään pian sen jälkeen ja auttaa Rosea hautaamaan tämän veljen, minkä jälkeen he lähtevät yhdessä pois Afrikan kuningattarella.

Kaksikon keskustellessa tilanteestaan Charlie mainitsee Roselle, että saksalaisilla on käytössään tykkivene nimeltä Louisa (todellisuudessa saksaksi Köning Luise), joka partioi alajuoksulla olevaa järveä torjuen tehokkaasti kaikki brittiläiset vastahyökkäykset. Rose keksii suunnitelman muuttaa Afrikan kuningatar torpedoveneeksi ja upottaa Louisa. Charlie huomauttaa hänelle, että joessa navigointi on miltei yhtä kuin itsemurha: päästäkseen järvelle heidän on ohitettava saksalainen linnoitus sekä useita vaarallisia koskia. Rose ei kuitenkaan anna periksi ja taivuttelee Charlien suostumaan suunnitelmaan.

Charlie toivoo, että ensimmäiden esteiden myötä Rosen innostus hiipuisi, mutta Rose uskoo vakaasti, että he pystyvät kohtaamaan yhdessä kaikki vaikeudet. Hän muistuttaa Charlieta siitä, että tämä lupasi viedä hänet järvelle. Matkan aikana Charlie, Rose ja Afrikan kuningatar kohtaavat monia esteitä, kuten saksalaisen linnoituksen sekä kolme koskea. Ensimmäinen koski osoittautuu melko helppokulkuiseksi; Charlie ja Rose pääsevät sen lävitse, niin ettei vene juurikaan ehdi hörpätä vettä. Heidän on kuitenkin maastouduttava veneen ohittaessa saksalaisen linnoituksen, kun saksalaiset sotilaat alkavat tulittaa heitä. Sotilaiden ampumat luodit puhkovat kaksi reikää höyrykattilan yläosaan, minkä seurauksena yksi höyrypaineletkuista irtoaa ja veneen moottori pysähtyy. Charlie onnistuu kuitenkin kiinnittämään letkun takaisin höyrykattilaan juuri ennen kuin he ehtivät kulkeutua seuraavaan koskeen. Vene kääntyilee ja pomppii hervottomasti laskiessaan koskea alas, minkä seurauksena veneeseen kertyy melkoisesti vettä ja sen peräkatos romahtaa.

Rose ja Charlie riemastuvat laskettuaan koskesta alas onnistuneesti ja syleilevät toisiaan. Sitten he vetäytyvät erilleen nolostuneina, mutta lopulta heidän välilleen puhkeaa romanssi. He päättävät pysähtyä hetkeksi saadakseen lisää polttoainetta ja pumpatakseen veden veneestä pois. Kun he lopulta jatkavat taas matkaa, he katselevat läheisellä joenpenkalla telmiviä krokotiileja. Sitten kolmas koski ilmestyy näkyviin. Tällä kertaa veneestä kuuluu kovaäänistä metallista kolinaa, kun se laskee koskesta alas. Rose ja Charlie pysähtyvät jälleen joenpenkalle tutkiakseen veneen vauriot. Kun Charlie sukeltaa veneen alle, hän huomaa potkurin akselin vääntyneen sivulle ja yhden potkurin lavoista irronneen. Charlie on kuitenkin kätevä käsistään, ja Rosen antamien ehdotusten pohjalta hän onnistuu suoristamaan akselin sekä hitsaamaan potkuriin uuden lavan. Sitten he jatkavat jälleen matkaa.

Kaikki vaikuttaa olevan hukassa, kun Charlie ja Rose ”hukkaavat joen uoman” ja vene juuttuu mutaan joen suistolla kasvavien tiheiden kaislojen keskelle. Ensin he yrittävät vetää venettä perässään liejun halki, mutta sen seurauksena Charlien ihoon tarttuu kasoittain iilimatoja. Kaikki heidän yrityksensä päästä eroon kaisloista ja liejusta epäonnistuvat. Tarvikkeiden ja juomaveden vähetessä Rose ja kuumeinen Charlie antavat periksi varmoina siitä, että heidän päivänsä ovat luetut. Ennen nukkumaanmenoa Rose rukoilee, että hän ja Charlie pääsisivät Taivaaseen. Heidän nukkuessaan uupuneina ja lyötyinä alkaa sataa rankasti, minkä seurauksena joki alkaa tulvia. Afrikan kuningatar irtoaa mudasta ja ajelehtii järvelle, joka paljastuu olleen lopulta varsin lähellä heitä. Järvellä Louisan miehistö miltei huomaa Rosen, Charlien ja heidän veneensä.

Seuraavana yönä Rose ja Charlie tekevät muutamista happisylintereistä torpedoita käyttämällä hyväkseen gelatiiniräjähteitä sekä improvisoituja räjäyttimiä, joihin on laitettu nauloja kivääripatruunojen iskureiksi. Sitten kaksikko kiinnittää torpedot Afrikan kuningattaren kokkaan. Myrskyn puhjettua Rose ja Charlie työntävät Afrikan kuningattaren järvelle, jotta se törmäisi Louisaan. Valitettavasti veneen kokkaan torpedoita varten tehtyjä reikiä ei ole tilkitty tarpeeksi hyvin, minkä seurauksena veneeseen alkaa virrata vettä. Vene alkaa upota ja kääntyy lopulta nurin.

Charlie vangitaan ja viedään Louisalle, missä kapteeni (Peter Bull) kuulustelee häntä. Charlie uskoo Rosen hukkuneen, joten hän ei vaivaudu puolustamaan itseään saksalaisten esittämiltä vakoilusyytteiltä. Saksalaiset tuomitsevat hänet kuolemaan hirttämällä. Pian myös Rose päätyy vangiksi, jolloin Charlie huudahtaa yllättyneenä hänen nimensä. Sitten Charlie kuitenkin teeskentelee, etteivät he tunne toisiaan. Kapteeni kuulustelee Rosea, joka paljastaa ylpeästi koko juonen päättäen, ettei heillä ole mitään menetettävää. Kapteeni tuomitsee hänetkin kuolemaan vakoojana. Charlie pyytää saksalaista kapteenia vihkimään heidät ennen teloitusta. Pikaisen vihkiseremonian jälkeen saksalaiset valmistautuvat hirttämään parin, kun yhtäkkiä sattuu räjähdys ja Louisa alkaa upota. Louisa on osunut nurin kiepahtaneen Afrikan kuningattaren runkoon ja laukaissut sen torpedot. Rosen suunnitelma on toiminut, vaikkakin hiukan viiveellä, ja vastanainut pariskunta ui turvaan Keniaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harri-Ilmari Moilanen on arvioinut Afrikan kuningattaren olevan vahvoilla, kun puhutaan kaikkien aikojen rakkausfilmistä. Teos kiertää kaukaa lajityypin helmasynnin: "vaipumisen nenäliinanyyhkeeseen, jota musiikkiraidan jouset voihkien tukevat."[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Afrikan kuningatar YLE Teema
  2. a b c Harri-Ilmari Moilanen: Päivän valitut. Kansan Uutiset/Viikkolehti (Radio&TV), 2009, nro viikot 21-22, s. 4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Afrikan kuningatar.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.