Adhaan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muezzin kutsuu rukoukseen Sarajevossa 2010

Adhaan (arab. أَذَان‎, myös adhan, athan tai azaan, turk. Ezan)[1] on islamin rukouskutsu, jonka mu’aḏḏin lausuu tiettyinä ajankohtina päivän aikana. Sanan juuri on aḏn (أذن), joka tarkoittaa ”sallia” tai uḏun, ”korva”.

Adhaan lausutaan moskeijasta viisi kertaa päivässä, perinteisesti minareetista muslimien viiden pakollisen (fardh) rukouksen (salat) merkiksi. Toinen kutsu on nimeltään iqama, joka kutsuu muslimeja asettumaan riveihin rukouksen alussa. Kun adhaan lausutaan ääneen moneen kertaan, se antaa helposti ymmärrettävän tiivistelmän islaminuskosta. Tarkoituksena on paitsi ilmoittaa rukoushetken alkamisesta myös välittää kutsun kuulijoille islamin olennainen sisältö. Nykyään kutsua varten minareetteihin on asennettu kovaääniset.

Adhaanissa lausutaan uskontunnustus (šahada): ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan lähettiläs”. Uskontunnustusta kutsutaan kalimaksi ja se on ensimmäinen islamin viidestä pilarista (arab. أركان الإسلام‎, arkaan al-islaam tai أركان الدين, ad-diin, ”uskonnon pilarit”).

Rukouskutsun lausuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun uskova on peseytynyt ja valmis rukoukseen, on hyvä tapa lausua rukouskutsu. Rukoukseen kutsuja seisoo kasvot Mekkaan päin, nostaa molemmat kädet korvilleen ja lausuu ääneen:[2][3]

Lausumisten määrä Arabia Transliteraatio Käännös
4x ٱللهُ أَكْبَر Allāhu ʾakbar Jumala on suurin
2x أَشْهَدُ أَنْ لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله ʾašhadu ʾan lā ʾilāha ʾillā Llāh Todistan, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala
2x أَشْهَدُ أَنَّ مُحَمَّدٌ رَسُولُ ٱلله ʾašhadu ʾanna Muḥammadun rasūlu Llāh Todistan, että Muhammad on Jumalan lähettiläs
2x حَيَّ عَلَى ٱلصَّلَاة Ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh Tulkaa rukoukseen (salaat)
2x حَيَّ عَلَى ٱلْفَلَاح Ḥayya ʿalā l-falāḥ Tulkaa menestykseen (falaah)
2x ٱلصَّلَاةُ خَيْرٌ مِن النَّوم Aṣ-ṣalātu ḫayrun min an-nawm Rukous (salaat) on parempi kuin uni
2x ٱللهُ أَكْبَر Allāhu ʾakbar Jumala on suurin
1x لَا إِلٰهَ إِلَّا ٱلله Lā ʾilāha ʾillā Llāh Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala

Šiiat lisäävät lauseen "Todistan, että Jumala suojelee Alia" kolmannen lauseen jälkeen ja "Tehkää paras teko" viidennen jälkeen.[4]

  • Mālikī-koulukunnan madhhabin seuraajat sanovat ensimmäisen lauseen kaksi kertaa.
  • "Rukous on parempi kuin uni" sanotaan vain fajrin (aamunkoiton rukouksen) yhteydessä.
  • Allah on kontraktio eli lyhennös sanasta al-ʾilāh, jossa al on määräinen artikkeli (vrt. englannin the) ja ʾilāh tarkoittaa jumalaa yleisesti, kuten suomen kielen sana jumala pienellä alkukirjaimella. Allah tarkoittaa täten "sitä yhtä Jumalaa", ja se suomennetaan sanalla Jumala isolla alkukirjaimella. Sanaa käytetään aabrahamilaisten uskontojen Jumalasta.

Du’aa’[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adhaanin aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnellessaan adhaania muslimin täytyy toistaa samat sanat hiljaa, paitsi silloin, kun mu'aḏḏin sanoo ḥayya ʿalā ṣ-ṣalāh tai ḥayya ʿalā l-falāḥ, he sanovat lā hawla wa lā quwata illā billāh (”ei ole voimaa tai valtaa paitsi Jumalan [voima ja valta]”).

Adhaanin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava du’aa’ (pyyntörukous) on vapaaehtoinen:

Arabia Transliteraatio Käännös
اللهم رب هذه الدعوة التامة والصلاة القائمة Allahumma rabba haadhi ad-da’wati at-tamma was-salaati al-Qaaima Oi Jumala, tämän täydellisen kutsun Omistaja ja tämän suoritettavan rukouksen Omistaja
آت محمداً الوسيلة و الفضيلة Aati Muhammadan al-wasiilata wa al-fadhiila Suo Muhammadille paikka Paratiisissa ja muuta luomakuntaa parempi asema
وابعثه مقاماً محموداً الذي وعدته Waab’athhu maqaamam Mahmuudan alladhii wa aadta Ja korota hänet asemaan, jonka olet luvannut hänelle


Perjantairukouksen (salat al-jumu'ah) aikana lausutaan kaksi adhaania: ensimmäinen kutsuu ihmiset moskeijalle ja toinen ennen kuin imaami aloittaa khutban (saarnan). Juuri ennen kuin rukous alkaa, joku rukoilevista lausuu iqaman. Tämän perustana on, että kalifi ’Umar määräsi kaksi adhaania. Kaikki sunnit eivät suosi kahta adhaania varoittamaan ihmisiä rukouksen lähestymisestä, koska nykyään rukousajat tiedetään hyvin.

Rukouskutsun syntytarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bilal huutaa rukouskutsua Kaaban katolla

Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa profeetta Muhammedin elämäkerrassa Sirat rasul Allah siitä, miten rukouskutsu keksittiin.[5] Medinassa ihmiset kokoontuivat aluksi rukoilemaan ilman kutsua rukousajan tullessa, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt tilannetta hyvänä. Sekä juutalaiset että kristityt käyttivät tällöin äänimerkkejä tiedottaakseen jumalanpalveluksen alkamisesta.

Muhammed määräsi ensin juutalaiseen tapaan pasuunan kutsumaan uskovia rukoukseen. Lopputulos ei miellyttänyt profeettaa. Sitten hän käski käyttää puista läppäintä kristittyjen tapaan. Sellainen veistettiinkin, mutta Jumalan lähettiläs ei pitänyt siitäkään. Lopulta muuan muslimi (Abdallah Ibn Zaid) tuli profeetan puheille. Hän kertoi nähneensä unessa vihreäpukuisen miehen, joka sanoi: "Entä jos näytän sinulle paremman tavan?" Parempi tapa oli huutaa rukouskutsu. Muhammed totesi, että se oli totuudenmukainen uni, jos Jumala tahtoo. Hän antoi etiopialaiselle vapautetulle orjalle Bilalille tehtäväksi huutaa rukouskutsun, koska tällä oli kantava ääni.[5]

Tarinassa oli kuitenkin teologinen ongelma, sillä sen mukaan muutkin kuin Muhammed saattoiva saada ilmestyksen Jumalalta, vieläpä niin, että Muhammed jäi sivustaseuraajaksi.[6] Tämän takia Ibn Hisham kertoo toisenkin version rukouskutsun alkuperästä. Se kuului seuraavasti.

Juuri kun Umar ib al-Khattalib aikoi mennä ostamaan kahta puunkappaletta läppäintä varten, hän kuuli unessa käskyn: "Älkää ottako itsellenne läppäintä, vaan kutsukaa rukoukseen huutamalla." Umar lähti kertomaan tätä Jumalan lähettiläälle, mutta tämä oli jo saanut aivan saman ilmestyksen. Jumalan lähettiläs sanoi Umarille: "Ilmestys ehti juuri ennen sinua". [5] Toinen tarina siirtää näin ollen rukouskutsua koskevan ilmoituksen myös Muhammedille itselleen.

Kertomus havainnollistaa uskontotieteen tuntemaa ilmiötä: uskonnot eivät pelkästään lainaa toisiltaan, vaan joskus pyrkivät luomaan eroja muihin uskontoihin.[7] Tässä tapauksessa Muhammed hylkää juutalaisten pasuunan ja kristittyjen läppäimen, kunnes keksitään huutamalla esitetty rukouskutsu.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nathal M. Dessing Rituals of Birth, Circumcision, Marriage, and Death Among Muslims in the Netherlands Peeters Publishers 2001 ISBN 978-9-042-91059-1 page 25
  2. Islam uskomme, s. 66. I.I.F.S.O., 1993.
  3. Newby, Gordon D.: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 18. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio.
  4. Newby, Gordon D.: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 18. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 172-173. Basam Books, 1999.
  6. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 237-238. Verlag C.H. Beck, 2008.
  7. Goldziher, I.: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources (s. 339-356). Prometheus Books, 1900/2013.