Sigmund Freud

Sigmund Freud vuonna 1920.

Sigmund Freud (alun perin Sigismund Schlomo Freud; 6. toukokuuta 1856 Freiberg, Määri, Itävalta-Unkari (nyk. Příbor, Tšekki) – 23. syyskuuta 1939 Lontoo, Iso-Britannia) oli itävaltalainen lääkäri ja tutkija, joka tunnetaan ennen kaikkea psykoanalyysin kehittäjänä. Sitä kautta hänellä on ollut suuri vaikutus koko psykologian alalla, ja psykoanalyysi on vaikuttanut monien eri psykoterapian muotojen kehitykseen merkittävästi. Freudin vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin on ollut huomattava.

Freud syntyi saksankieliseen juutalaiseen perheeseen. Freudin isä oli varaton tukkukauppias. Taloudellisista puutteista huolimatta perhe panosti lahjakkaan poikansa opiskelumahdollisuuksiin.

Elämä

Itävallanjuutalainen Sigmund Freud opiskeli Wienin yliopistossa ensin lakitiedettä ja sitten lääketiedettä vuosina 1873–1881. Vuonna 1886 hän perusti Wieniin yksityisvastaanoton ja avioitui pitkän kihlauksen jälkeen Martha Bernaysin kanssa. Freud ja Martha Bernays saivat vuosina 1887–1895 yhteensä kuusi lasta, joista nuorimmasta tyttärestä Annasta myös tuli psykoanalyytikko ja isänsä elintärkeä avustaja. Freudin työkykyä ja elämäniloa uhkasi suusyöpä, jota operoitiin ensimmäisen kerran 1923. Osa Freudin yläleuasta jouduttiin poistamaan. Leukaan soviteltiin useita proteeseja, mutta Freudin puhekyky ei ollut leikkausten jälkeen ennallaan. Anna Freud toimikin loppuvuosina usein julkisissa puhetilaisuuksissa isänsä sijaisena.

Freud asui perheineen Wienissä 1930-luvun lopulle saakka. Vuonna 1938 Itävalta liitettiin Anschlussissa Saksaan. Freudin ja psykoanalyyttisen liikkeen juutalainen tausta teki Freudista kansallissosialistisen hallinnon vainon kohteen. Freudin kirjoja oli poltettu Saksassa vuonna 1933, koska niiden katsottiin olevan vaaraksi ihmiskunnan tieteelle. Vastaukseksi teostensa boikotointiin ja hävittämiseen hän totesi: "Mitä edistystä! Keskiajalla he olisivat polttaneet minut, mutta nyt heille riittävät kirjani."

Lopulta pitkään epäröityään Freud suostui lähtemään maanpakoon. Apua hän sai hyvältä ystävältään prinsessa Marie Bonapartelta, joka kuului Bonaparten aatelis-ja kuningassukuun ja joka oli naimisissa Kreikan kuninkaan Yrjö I:n pojan kanssa. Marie Bonapartella oli vaikutusvaltaa, joten hän pystyi hankkimaan Freudille sekä tämän perheelle passin ja viisumin. Freud matkusti perheineen Ranskaan 4. heinäkuuta vuonna 1938. Sieltä matka jatkui Pariisiin kautta Lontooseen. Freud asui Lontoossa aina kuolemaansa asti vuoteen 1939. Syyskuussa 1939 syövästä kärsinyt Freud vetosi lääkäriystävänsä Max Schurin lupaukseen, ja tämä avusti Freudia päättämään elämänsä morfiinin avulla.Freudin tuhkat on haudattu Lontoossa sijaitsevaan Golders Green Crematoriumiin.

Tiedosto:Freud Sofa.JPG

Freudin kuuluisa sohva. Freud Museum, Lontoo.

Koko elämänsä ajan Freud kävi laajaa kirjeenvaihtoa. Esimerkiksi kihlausaikana 1882–1886 Freud ja hänen morsiamensa kirjoittivat molemmat noin tuhat kirjettä. Näistä vain murto-osa on julkaistu. Lisäksi julkisuuteen on toimitettu alkukielellä ja käännöksinä kirjeenvaihto mm. nuoruudenystävän Eduard Silbersteinin kanssa, kollega Wilhelm Fliessille kirjoitetut kirjeet, kirjeenvaihto Anna Freudin, Karl Abrahamin, Oscar Pfisterin, Sándor Ferenczin, Albert Einsteinin, Carl G. Jungin, Arnold Zweigin, Ludwig Binswangerin, Georg Groddeckin ja Edoardo Weissin kanssa.

Teoria

Freudin keskeinen saavutus on kokonaisvaltainen psykologinen teoria psykoanalyysi, jonka keskeinen sovellus on psykoterapia. Freud uskoi, että lapsuuden kokemukset vaikuttavat nykyiseen käyttäytymiseemme tiedostamatta; Freud kehitti tiedostumattoman (saks. das Unbewusste) käsitettä yksityiskohtaisesti ja pyrki nojautumaan kliinisiin havaintoihin. Tiedostumattomat prosessit vaikuttavat mm. unien kautta. Freud uskoi, että tulkitsemalla unia oikealla, psykologisella tavalla, voisi ymmärtää paremmin ihmisten käyttäytymistä. Freud kirjoitti aiheesta teoksen Unien tulkinta (Die Traumdeutung, 1900), joka on 1900-luvun tunnetuimpia psykologisia teoksia.

Freud uskoi myös seksuaalisuuden olevan erittäin tärkeä vaikuttava tekijä ihmisen psyykessä. Hän kehitti teorian oidipuskompleksista, jonka mukaan pojat tuntevat vetoa äitiinsä ja kateutta isäänsä kohtaan. Vastaavasti teorian mukaan tytöt rakastuvat isäänsä ja kilpailevat äitinsä kanssa isän suosiosta. Tyttöjen oidipuskompleksille on olemassa erillisenä terminä elektrakompleksi, jonka lanseerasi Freudin työtoveri Carl Gustav Jung. Nimet Oidipus ja Elektra tulevat antiikin kreikkalaisesta tarustosta. Sofokleen näytelmän Oidipus surmasi tietämättään isänsä ja meni naimisiin äitinsä kanssa.

Freud esitti myös teorian libidosta, seksuaalisesta vietistä, jolla on ratkaiseva merkitys ihmisen kehityksessä, toiminnassa ja elämysmaailmassa. Lisäksi hän kehitti menetelmän, joka loi edellytykset tunteensiirrolle: kun potilas lepää sohvalla niin, että katsekontaktia ei synny, analyytikko voi tutkia potilaan tunteensiirtoa eli transferenssia. Psykologian yleisteoriaa Freud ehdotti nimitettävän metapsykologiaksi. Freud jätti jälkeensä laajan kirjallisen tuotannon, joka on vaikuttanut suuresti psykologiaan.

Käsitys uskonnosta

Freud oli ateisti. Hänen mukaansa uskonto oli verrattavissa lasten ja vanhempien suhteeseen, eli ihminen tarvitsee korvaajaa, kun häneltä otetaan vanhemmat pois. Ateismistaan huolimatta Freud oli ylpeä juutalaisuudestaan eikä koskaan yrittänyt kätkeä sitä.

Freud piti uskonnollisia käsityksiä ”harhoina, ihmiskunnan vanhimpien, voimakkaimpien ja sitkeimpien toiveiden kuviteltuina toteutumina”. Uskonto on Freudin mukaan ihmismielen puolustuskeino pelottavia luonnonilmiöitä – maanjäristyksiä, tulvia, myrskyjä, sairautta ja kuolemaa – vastaan. ”Näissä voimissa luonto nousee meitä vastaan majesteettisena, julmana ja armottomana.” Ihmisen mielikuvitus muuntaa luonnonvoimat henkilöllisiksi, yliluonnollisiksi valloiksi.

»Persoonattomille voimille ja kohtalolle ihminen ei mahda mitään, vaan ne jäävät lopullisesti vieraiksi. Mutta jos luonnon alkuaineissa temmeltävät samanlaiset intohimot kuin omassa sielussa, jos kuolemakaan ei ole satunnainen vaan pahan tahdon aikaansaannosta, jos kaikkialla ympäröivässä luonnossa on samanlaisia olentoja kuin omassa yhteiskunnassakin, silloin voi hengähtää, tuntea olonsa mu­ka­vaksi kaiken epämukavan [unheimlich] keskellä, voi työstää järjetöntä pel­koaan psyykkisesti. Ihminen on kenties yhä aseeton mutta ei enää pelon lamauttama, ainakin hän voi reagoida; ehkä hän ei ole enää täysin aseetonkaan, vaan hän voi vaikuttaa näihin väkivaltaisiin yli-ihmisiin samoilla keinoilla, joita hän käyttää yhteiskunnassa, hän voi koettaa rukoilla, lepyttää, lahjoa heitä, ryöstää tällä keinoin osan heidän mahdistaan.»
(Die Zukunft einer Illusion (1927), GW XIV, s. 338.)

Juutalais-kristillisessä uskonnossa ihmiset heijastavat kaikkeuteen muiston isästä suurena suojelevana voimana. Lapsuudesta tutut kasvot ovat suurentuneet taivaassa äärettömiksi. Uskonto on ”ihmiskunnan universaali pakkoneuroosi”, josta päästään eroon, kun ihmiset vihdoin luonnontieteellisen tiedon avulla oppivat hahmottamaan todellisuuden ilman harhaluuloja.

Freud antoi myös erityisen selityksen uskonnon synnylle käyttäen oidipuskompleksin käsitettä, mutta tätä selitystä ei yleensä hyväksytä. Monet Freudin arvostelijat ovat kuitenkin hyväksyneet hänen yleisnäkemyksensä, jonka mukaan usko on eräänlainen ”mielen kainalosauva” ja että se on kuvittelua.

Käsitys, jonka mukaan Freud olisi kannattanut seksuaalista löyhätapaisuutta ei pidä paikkaansa.

Freud ja kokaiini

Tiedosto:Freud kokain.jpg

Kokaiinikirjoitusten kokonaislaitos vuodelta 1996.

Vuosina 1884–1887 Sigmund Freud kokeili kokaiinia ja totesi sen auttavan masennuskohtauksiinsa. Hän julkaisi neljä artikkelia, joissa referoi muiden tutkimuksia ja omia kokeilujaan. Hän tutki mm. kokaiinin vaikutusta ruumiinvoimaan ja reaktiokykyyn ja suositti sitä avuksi morfinistien vieroitushoitoon. Alun innostuksen jälkeen hänet kuitenkin valtasi epäilys, että tähän "psyykenlääkkeeseen" liittyy myös vakavia haittavaikutuksia. Vuoden 1887 jälkeen hän luopui aiemmista käsityksistään ja myöhemmin katui virheelliseksi osoittautunutta teoriaansa kokaiiniin hyödyllisyydestä.

Joka tapauksessa Freud vaikutti osaltaan siihen, että kokaiinia alettiin käyttää paikallispuudutteena — ensin silmälääketieteessä, sitten muussakin pikkukirurgiassa. Freud julkaisi vuonna 1884 huomiota herättäneen artikkelin "Über Coca", ja mainitsi siinä myös kokaiinin puudutusvaikutuksesta. Freudin kollega silmälääkäri Carl Koller (1857–1944) tuli sen jälkeen ajatelleeksi, että kokaiinia voitaisiin käyttää silmän puuduttamiseen, suoritti kokeiluja ja julkisti havaintonsa syyskuussa 1884. Freud ja varsinkin Koller saivat tämän jälkeen maailmanlaajuista kuuluisuutta.

Katso myös

• Freudilainen lipsahdus
• Psykoanalyyttinen taiteentulkinta

Kirjallisuutta

Suomennoksia

Kirjoja

• Arkielämämme psykopatologiaa: Unohtamisesta, virhesanonnoista, virheteoista, taikauskosta ja erehdyksistä. (Zur Psychopathologie des Alltagslebens, 1904.) Suomentaneet: Matti Takala ja Marjatta Santala. Johdannon kirjoittanut: Eino Kaila. 2. lyhennetty painos 1961. 3. lyhennetty painos 2005. Helsingissä: Otava, 1954. ISBN 951-8978-00-X.
• Omaelämäkerrallinen tutkielma. (Selbstdarstellung, 1925, Nachschrift, 1935.) Suomentaneet Pulmu ja Tapio Nousiainen. Liitteenä Stig Björk: Psykoanalyyttinen käsitys sielunelämän kehityksestä: Lyhyt katsaus. Jokamiehen korkeakoulu 10. Helsinki: Otava, 1962.
• Unien tulkinta. (Die Traumdeutung, 1900.) Gesammelte Werke II:n 3. painoksen mukaan suomentanut Erkki Puranen (8. painos: Loisto, 2001). Jyväskylä: Gummerus, 1968. ISBN 952-459-118-9.
• Seksuaaliteoria. Suomentanut Erkki Puranen. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
• Johdatus psykoanalyysiin. (Suomennettu teoksista Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse, 1915–1917, ja Neue Folge der Vorlesungen zur Einführung in die Psychoanalyse, 1932.) Suomentanut Erkki Puranen. 3. painos (1. painos 1964). Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2208-7.
• Ahdistava kulttuurimme. (Das Unbehagen in der Kultur, 1930.) Suomentanut Erkki Puranen. Helsinki: Weilin + Göös, 1972. ISBN 951-35-0855-2. 2. painos: Ahdistava kulttuurimme. Jyväskylä: Gummerus, 1982. ISBN 951-20-2411-X.
• Johdatus narsismiin ja muita esseitä. (Zur Einführung des Narzißmus, 1914; Jenseits des Lustprinzips, 1920; Das Ich und das Es, 1923; Aus der Geschichte einer infantilen Neurose, 1918.) Suomentanut Mirja Rutanen. Valikoineet Ilpo Helén ja Mirja Rutanen. Helsinki: Love kirjat, 1993. ISBN 951-8978-24-7.
• Toteemi ja tabu: Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä. (Totem und Tabu, 1913.) Esipuhe: Antti Eskola. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love kirjat, 1989. ISBN 951-8978-00-X.
• Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan. (Der Witz und seine Beziehung zum Unbewussten, 1905.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love kirjat, 1983. ISBN 951-835-071-X.
• Uni ja isänmurha: Kuusi esseetä taiteesta. (Der Wahn und die Träume in W. Jensens „Gradiva“, 1907; Eine Kindheitserinnerung des Leonardo da Vinci, 1910; Das Motiv der Kästchenwahl, 1913; Der Moses des Michelangelo, 1914; Eine Kindheitserinnerung aus „Dichtung und Wahrheit“, 1917; Dostojewski und die Vatertötung, 1928.) Valikoinut ja suomentanut Mirja Rutanen. Johdanto: Mikael Enckell. Helsinki: Love, 1995. ISBN 951-8978-30-1.
• Einstein, Albert & Freud, Sigmund: Miksi sotaa?: Kirjeenvaihto vuodelta 1932. (Warum Krieg?: Ein Briefwechsel, 1932.) Essee: Isaac Asimov. Suomentanut Maija Pellikka. Helsinki: Bazar, 2003. ISBN 951-9107-19-3.
• Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia. Suomentanut Markus Lång. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-147-X.
• Tapauskertomukset. Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-062-8.
• Joukkopsykologia ja egoanalyysi. (Massenpsychologie und Ich-Analyse, 1921.) Suomentanut Markus Lång. Alkusanat Esa Roos. Vantaa: Moreeni, 2010. ISBN 978-952-254-014-0.
• Maallikkoanalyysin kysymys: Keskusteluja puolueettoman kanssa. (Die Frage der Laienanalyse: Unterredungen mit einem Unparteiischen, 1926.) Suomentanut Markus Lång. Alkusanat Rauno Juntumaa. Helsinki: Tutkijaliitto, 2010. ISBN 978-952-5169-73-7.
• Kokaiinista. (Über Coca, 1884–1887.) Suomentanut Markus Lång. Jälkisanat Albrecht Hirschmüller. Helsinki: Nastamuumio, 2010. ISBN 978-952-5083-30-9.

Artikkeleita

• Esipuhe ensimmäiseen painokseen (1925), 1962. Suomentanut Irja Pätynen. – August Aichhorn: Harhautunut nuoriso, s. 7–9. Helsinki, Otava.
• Psykopaattisia hahmoja näyttämöllä, 1998. Suomentanut Outi Räsänen. – Nuori Voima 2, s. 23–25. (Alkuteos Psychopatische Personen auf der Bühne, n. 1906.)
• Muuan psykoanalyysin vaikeus, 1998. Suomentanut Markus Lång. – Psykologia 1 (33. vsk.), liite, s. 4–7. (Alkuteos Eine Schwierigkeit der Psychoanalyse, 1917.)

Teoksia muilla kielillä

• Sigm. Freud: Gesammelte Werke: chronologisch geordnet, I–XVII. Imago Publishing, London 1941–1952. Gesammelte Werke: Nachtragsband. Frankfurt am Main.: S. Fischer Verlag, 1987.
• The Standard Edition of the complete psychological works of Sigmund Freud, I–XXIV. Translated from the German under the general editorship of James Strachey, in collaboration with Anna Freud, assisted by Alix Strachey and Alan Tyson. The Hogarth Press, London 1956–1974.
• Sigmund Freud: Briefe an Wilhelm Fließ 1887–1904. Ungekürzte Ausgabe. Herausgegeben von Jeffrey Moussaieff Masson. Frankfurt am Main: S. Fischer Verlag, 1986. ISBN 3-10-022802-2.
• Sigmund Freud: Schriften über Kokain. Aufgrund der Vorarbeiten von Paul Vogel herausgegeben und eingeleitet von Albrecht Hirschmüller. Fischer Taschenbuch Verlag, Frankfurt am Main. 1996. Zweite, korrigierte Auflage 1999. ISBN 3-596-10458-0
• Sigmund Freud: Briefe 1873–1939. Zweite, erweiterte Auflage. Ausgewählt und herausgegeben von Ernst und Lucie Freud. S. Fischer Verlag, Frankfurt am Main. 1968.
• Freud, Sigmund – Weiss, Edoardo: Briefe zur psycho­analytischen Praxis. Mit den Erinnerungen eines Pioniers der Psychoanalyse. Vorbemerkung und Einleitung von Martin Grotjahn. Frankfurt a. M.: S. Fischer. 1970.

Elämäkertoja ja tutkimuksia

• Anzieu, Didier 1959: L’Auto-analyse, son rôle dans la découverte de la psychanalyse par Freud: sa fonction en psychanalyse. [Diss.] Presses Universitaires de France, Paris.
• Appignanesi, Lisa – Forrester, John 2005: Freud's Women. Phoenix, London. ISBN 0-7538-1916-3
• Bingaman, Kirk A.: Freud and faith: Living in the tension. Albany, New York: State University of New York Press, 2003. ISBN 0791456544. (englanniksi)
• Fisher, Seymor – Greenberg, Roger P. 1996: Freud Scientifically Reappraised: Testing the Theories and Therapy. John Wiley, New York. ISBN 0-471-57855-X
• Freud, Ernst – Freud, Lucie – Grubrich-Simitis, Ilse: Sigmund Freud: Sein Leben in Bildern und Texten. Suhrkamp, Frankfurt a. M. — Fünfte, korrigierte und revidierte Fassung. Suhrkamp, Frankfurt a.M. 2006. ISBN 3-518-45756-X
• Fried, Risto 2003: Freud on the Acropolis: A Detective Story. Therapeia-säätiö, Helsinki. ISBN 952-5519-01-5
• Gay, Peter 1987: A Godless Jew: Freud, Atheism, and the Making of Psychoanalysis. Yale University Press, New Haven. ISBN 0-300-04008-3
• Gay, Peter 1990: Freud. Suomentaneet Mirja Rutanen ja Anna Rutanen. Otava, Helsinki. [Freud: A life for our time, 1989.] ISBN 951-1-19990-0
• Geyskens, Tomas 2005: Our original scenes: Freud’s theory of sexuality. Leuven University Press, Leuven. ISBN 90-5867-471-1
• Gomez, Lavinia 2005: The Freud wars: An introduction to the philosophy of psychoanalysis. Routledge, London. ISBN 978-1-58391-711-4
• Grosskurth, Phyllis 1991: The Secret Ring: Freud’s Inner Circle and the Politics of Psychoanalysis. Addison-Wesley, Reading. ISBN 0-201-0-9037-6
• Grünbaum, Adolf 1984: The Foundations of Psychoanalysis: A Philosophical Critique. University of California Press, Berkeley. ISBN 0-520-05016-9
• Grünbaum, Adolf 2002: Critique of Psychoanalysis. – The Freud Encyclopedia: Theory, Therapy, and Culture (toim. Edward Erwin), s. 117–136. ISBN 0-415-93677-2
• Hamilo, Marko (toim.): Älkää säätäkö päätänne – häiriö on todellisuudessa: Suomalaisen psykokulttuurin kritiikki. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7202-6.
• Illes, Peter 1996: Wahrheitstheorien bei Sigmund Freud: Von der Korrespondenz zur Art Performance. Eine pragmatisch-ästhetische Untersuchung. Tectum, Marburg. ISBN 3-89608-919-6
• Johansson, Per Magnus 1999: Freuds psykoanalys. I. Utgångspunkter. Daidalos, Göteborg. ISBN 91-7173-120-2
• Jones, Ernest 1953: Sigmund Freud, Life and Work 1. The Young Freud, 1856–1900. Hogarth Press, London.
• Jones, Ernest 1955: Sigmund Freud, Life and Work 2. Years of Maturity, 1901–1910. Hogarth Press, London.
• Jones, Ernest 1957: Sigmund Freud, Life and Work 3. The Last Phase, 1911–1939. Hogarth Press, London.
• Juutilainen, Minna – Takalo, Ari (toim.) 2009: Freudin jalanjäljillä. Teos, Helsinki. ISBN 978-951-851-235-9
• Köhler, Thomas 1996: Anti-Freud-Literatur von ihren Anfängen bis heute. Zur wissenschaftlichen Fundierung von Psychoanalyse-Kritik. W. Kohlhammer, Stuttgart. ISBN 3-17-014207-0
• Lång, Markus 2005: Sigmund Freud (1856–1939). – Sigmund Freud, Murhe ja melankolia sekä muita kirjoituksia, s. 241–286. Vastapaino, Tampere. ISBN 951-768-147-X
• Masson, Jeffrey 1985: Freud ja totuus. Taistelu viettelyteoriasta. Suomentanut Matti Kannosto. Kirjayhtymä, Helsinki. [Freud, the Assault on Truth: Freud’s Suppression of the Seduction Theory, 1984.] ISBN 951-26-2816-3
• Meisel, Perry 2006: The Literary Freud. Routledge, London. ISBN 978-0-415-98145-3
• Miller, Martin A. 1998: Freud and the Bolsheviks: Psychoanalysis in Imperial Russia and the Soviet Union. Yale university press, New Haven (Conn.). ISBN 0-300-06810-7
• Mills, Jon (toim.) 2004: Rereading Freud: Psychoanalysis through Philosophy. State University of New York Press, Albany. ISBN 0-7914-6047-9
• Quinodoz, Jean-Michel 2004: Lire Freud: Découverte chronologique de l'œuvre de Freud. Presses Universitaires de France, Paris. ISBN 978-2-13-053423-5
• Ricœur, Paul 1965: De l’interprétation. Essai sur Freud. Seuil, Paris.
• Roazen, Paul 2002: The Trauma of Freud: Controversies in Psychoanalysis. Transaction Publishers, New Brunswick. ISBN 0-7658-0112-4
• Robinson, Paul A. 1993: Freud and His Critics. University of California Press, Berkeley. ISBN 0-520-08029-7
• Rorty, Richard 1986: Freud and Moral Reflection. – Pragmatism’s Freud: The Moral Disposition of Psychoanalysis. Psychiatry and the Humanities, 9 (toim. Joseph H. Smith & William Kerrigan), s. 1–27. The Johns Hopkins University Press, Baltimore. ISBN 0-8018-3324-8
• Royle, Nicholas 2003: The Uncanny. Manchester University Press, Manchester. ISBN 0-7190-5560-1
• Rudnytsky, Peter L. 1987: Freud and Oedipus. Columbia University Press, New York. ISBN 0-231-06352-0
• Schwartz, Joseph 1999: Cassandra’s Daughter: A History of Psychoanalysis. Allan Lane, London. ISBN 0-7139-9158-5
• Sjögren, Lars 1991: Sigmund Freud. Elämä ja teokset. Suomentanut Leena Nivala. WSOY, Helsinki. [Sigmund Freud – mannen och verket, 1989.] ISBN 951-0-17259-6
• Sklarew, Bruce 1999: Freud and Film: Encounters in the Weltgeist. – Journal of the American Psychoanalytic Association 4 (47. vsk.), s. 1239–1247.
• Smith, David Livingstone 1999: Freud’s Philosophy of the Unconscious. Studies in Cognitive Systems, 23. Kluwer, Dordrecht. ISBN 0792358821
• Spector, Jack J. 1972: The Aesthetics of Freud. Praeger, New York.
• Stafford-Clark, David 1969: Mitä Freud todella sanoi. Suomentanut Erkki Puranen. Taskutieto, 36. WSOY, Helsinki. [What Freud Really Said, 1965.]
• Steinbock, Dan 1985: Freudin naiskuva. Psykoanalyysi, naisellisuus ja feminismi. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-08412-7
• Sulloway, Frank J. 1979: Freud, Biologist of the Mind: Beyond the Psychoanalytic Legend. André Deutsch, London.
• Talvitie, Vesa 2006: The Freudian unconscious in the context of the cognitive orientation. [Diss.] Helsingin yliopiston psykologian laitos, Helsinki. ISBN 952-92-0495-7 PDF
• Tammisalo, Osmo: Tavataan ensi viikolla: Psykoanalyysin ja sen hoitovaikutusten kriittinen tarkastelu. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-07-0.
• Westermarck, Edvard 1934: Freuds teori on Oedipuskomplexen i sociologisk belysning. Vetenskap och bildning, 45. Bonnier, Stockholm.
• Wittgenstein, Ludwig 1974: Keskusteluja Freudista. [1942–46.] Toimittanut Rush Rhees. Suomentanut Heikki Nyman. – Parnasso 2 (24. vsk.), s. 85–93.
• Zentner, Marcel 1995: Die Flucht ins Vergessen. Die Anfänge der Psychoanalyse Freuds bei Schopenhauer. Wissenschaftliche Buchgesellschaft, Darmstadt

Aiheesta muualla

• Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston materiaali Freudista
• Internet Encyclopedia of Philosophy: Sigmund Freud (englanniksi)
• Pegasos Kirjailijakalenteri: Sigmund Freud (englanniksi)
• Boeree, C. George: Sigmund Freud (englanniksi)
• International Network of Freud Critics (englanniksi)
• Opettaja pysyy vaikka opit on kaadettu - Sigmund Freud palvoi teorioitaan eikä pyrkinyt kaikin keinoin potilaidensa tervehtymiseen (HS 4.6.2006)
• Sigmund Freud - birthplace Pribor - Czech republic