Puudutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Puudutus on lääketieteellinen toimenpide, jossa lamautetaan tuntoaisti ja samalla poistetaan kivuntunto. Tällä tavoin potilaille voidaan suorittaa esimerkiksi leikkauksia, luun oikaisuja (jos esim. nilkka on nyrjähtänyt pois sijoiltaan) tai muita toimenpiteitä ilman kipua.

Tehokas puudutus keksittiin lääketieteessä vuonna 1884, kun itävaltalainen silmälääkäri Karl Koller keksi käyttää kokaiiniliuosta silmän puuduttamiseen. Ensimmäinen synteettinen puudutusaine prokaiini keksittiin vuonna 1904.

Puudutustyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampaan poistossa käytetään paikallispuudutusta
  • Paikallispuudutus: puudutus kohdistetaan vain pieneen osaan kehoa säännöstelemällä puudutuslääkkeiden käyttö vain tälle alueelle.
  • Alueellinen puudutus: tietty osa henkilön ruumista puudutetaan estämällä kipuaistimuksen kulku tietyissä hermoissa.
  • Narkoosi eli nukutus: henkilö on kokonaan tajuton. Tämä ei periaatteessa ole puudutus, mutta sitä käytetään erityisesti vaikeissa leikkauksissa.
  • Johtopuudutus: puudutusainetta pistetään tuntohermoradan juureen laajemman alueen puuduttamiseksi.

Puudutusaineita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.