Synnytyskipu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vauvalla on suhteellisen iso pää, mikä johtuu aivojen kehityksestä.

Synnytyskipu kuuluu synnytykseen. Se aiheutuu kohdun supistuksista, jotka synnytyksen edetessä tihentyvät, sekä lantion ja ulkosynnyttimien venytyksestä sikiön pään painuessa alemmas. Synnytyskivun voimakkuus on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat mm. sikiön koko ja asento, supistusten voimakkuus, kipukynnys, aiemmat synnytyskokemukset ja odotukset. Pelko ja epätietoisuus saattavat vaikeuttaa kipukokemusta. Synnytyksen hoitoon kuuluu synnytyskivun hallinta. Kivun lievitykseen on olemassa useita tehokkaita menetelmiä, joihin on hyödyllistä alustavasti paneutua jo ennen synnytystä.

Fysiologista varhaishistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Synnyttämisen yhteydessä tuntuva kipu on ihmisillä oletettavasti suurempi kuin useimmilla muilla nisäkkäillä. Syyksi on tarjottu noin viisi miljoonaa vuotta sitten tapahtunutta esi-ihmisen siirtymistä neljällä raajalla liikkumisesta kävelyyn kahdella jalalla: yläkropan kannatteleminen edellytti lantion seudun lihasten ja luuston kehittymistä aikaisempaa voimakkaammiksi, mikä vei tilaa synnytyskanavalta ja johti siten kivuliaampiin synnytyksiin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta. WSOY, 2003. ISBN: 978-951-0-30972-8

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]