Lidokaiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lidokaiini
Lidokaiini
Lidokaiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(dietyyliamino)-
N-(2,6-dimetyylifenyyli)asetamidi
Tunnisteet
CAS-numero 137-58-6
ATC-koodi N01BB02
PubChem 3676
DrugBank APRD00479
Kemialliset tiedot
Kaava C14H22N2O 
Moolimassa 234,34 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 68 °C (154 °F)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 35 % (oraalinen)
3 % (topikaalinen)
Metabolia Hepaattinen, 90 % CYP1A2-välittyvä
Puoliintumisaika 1,5–2 tuntia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

A(AU)

Reseptiluokitus

Prescription Only (S4)(AU)

Antotapa Intravenoosinen, ihonalainen, topikaalinen

Lidokaiini eli ksylokaiini on amidityyppinen puudute, jonka vaikutus alkaa nopeasti ja on kestoltaan keskipitkä. Vaikutus alkaa minuuteissa ja kestää puudutuksen tyypin mukaan 30–240 minuuttia. Lidokaiini sulkee palautuvasti hermosolujen natriumkanavat ja estää hermoimpulssien välittymisen. Ionisoitumaton lidokaiini läpäisee helposti solukalvon, mikä mahdollistaa lääkeaineen leviämisen kudoksiin ja hermosäikeiden sisälle. Tulehduksessa kudoksen pH laskee, lidokaiini ionisoituu ja tunkeutuminen vaikutuskohtaan heikkenee.

Sitä käytetään usein hammashoidoissa paikallispuudutteena sekä ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon[1]. Lidokaiini on myös tehokas suonensisäisenä lääkkeenä sydämen rytmihäiriöissä.

Lidokaiini on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[2]

Suomessa myytävistä lääkeaineista lidokaiinia sisältävät esimerkiksi Emla-emulsiovoide.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.