Ero sivun ”Maaginen kaukoputki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Universumien tomu -malline |
kattava juonitiivistelmä en-wikin pohjalta |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
'''Maaginen kaukoputki''' on [[Philip Pullman]]in kirjoittaman [[Universumien tomu]] -trilogian viimeinen osa. Sarjan edelliset osat ovat [[Kultainen kompassi]] ja [[Salaperäinen veitsi]]. |
'''Maaginen kaukoputki''' on [[Philip Pullman]]in kirjoittaman [[Universumien tomu]] -trilogian viimeinen osa. Sarjan edelliset osat ovat [[Kultainen kompassi]] ja [[Salaperäinen veitsi]]. |
||
==Juonitiivistelmä== |
|||
{{juonipaljastus}} |
{{juonipaljastus}} |
||
Trilogian kirjoista ''Maaginen kaukoputki'' käsittelee voimakkaimmin uskonnollisia ja [[metafysiikka|metafyysisiä]] ajatuksia. Se kääntää päälaelleen [[John Milton|Miltonin]] [[Kadotettu paratiisi|Kadotetun paratiisin]], ja lopulta Tomun olemus selviää. Kirjan kiistellyimpiin elementteihin kuuluu Miltonin [[Jumala]]an vertautuvan Kaikkivaltiaan tuho. Siinä missä Milton kirjoitti runonsa ”oikeuttavan Jumalan toimet ihmisille”<ref>John Milton, "Paradise Lost" 41:2</ref>, Pullman kertoo kirjoissaan olevan kyse Jumalan tappamisesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.smh.com.au/articles/2003/12/12/1071125644900.html | Nimeke =The shed where God died | Tekijä =Steve Meacham | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | |
|||
Ajankohta = 13.12.2003| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16. tammikuuta 2008| Kieli ={{en}} }}</ref> Maagisessa kaukoputkessa Pullman paljastaa Kaikkivaltiaan ajan myötä heikentyneeksi, moraalittomaksi huijariksi, joka on esiintynyt kaiken luojana ja joka lopussa kuolee ja haihtuu ilmaan. Kirjan päähenkilöt Will ja [[Lyra Belacqua|Lyra]] ovat läsnä ja säälivät haurasta olentoa, mutta eivät edes tunnista tätä. |
|||
Rouva Coulter, Lyran äiti, on vienyt tyttärensä syrjäiseen luolaan oman maailmansa [[Himalaja]]lla ja pitää häntä huumattuna unessa. Lyra uneksii olevansa autiomaassa, jonka hän myöhemmin tajuaa olevan kuolleiden maa, ja puhuvansa kuolleelle ystävälleen Rogerille luvaten auttavansa tätä. |
|||
Viimeisessä osassa selviää tomun tarkoitus. Myös Lyran isän, lordi Asrielin, suunnitelmat alkavat selvitä: hän suunnittelee sotaa jumalaa vastaan aikomuksenaan lopettaa tämän aiheuttama kärsimys ja diktaattorimainen kansojen hallinta. |
|||
Cittágazzessa kaksi miespuolista [[enkeli]]ä, rakastavaiset nimeltään Balthamos ja Baruch, kertovat Willille tulleensa hakemaan tämän, Salaperäisen veitsen kantajan, lordi Asrielin luokse. Will kieltäytyy lähtemästä ennen kuin Lyra on pelastettu, mihin enkelit suostuvat. [[Arkkienkeli]] [[Metatron]]in, Kaikkivaltiaan sijaishallitsijan, sotilas hyökkää heidän kimppuunsa ja tappaa Baruchin. Will leikkaa veitsellä ikkunan toiseen maailmaan paetakseen. |
|||
Lordi Asriel lähettää pienen armeijan Lyran luolalle torjuakseen Magisteriumin [[zeppeliini]]t. Lyraa puolustamaan lähtevät myös ritari Tialys ja lady Salmakia, kaksi gallivespialaista vakoojaa, ihmistä muistuttavaa mutta vain noin neljän tuuman mittaista olentoa. |
|||
Mary Malone astuu ikkunoiden läpi Cittágazzen kautta vielä oudompaan maailmaan. Hän tapaa joukon [[norsu]]maisia olentoja, jotka kutsuvat itseään nimellä ''mulefa'' ja matkustavat kiinnittämällä jalkoihinsa pyöreän siemenkodan ja käyttämällä sitä pyöränä. Näillä olennoilla on kehittynyt kulttuuri, monimutkainen kieli ja tarttuva [[nauru]], mikä saa Malonen pitämään heitä kaltaisinaan. Lopulta Malone hyväksytään mulefayhteisöön ja hän oppii, että siemenkotia tuottavat puut ovat vähentyneet jo 300 vuoden ajan ja kuolemassa [[sukupuutto]]on. Ymmärtääkseen tätä ongelmaa Malone rakentaa [[kaukoputki|kaukoputken]] kovettuneesta puun mahlasta ja kykenee sen avulla näkemään Tomun. Se näyttää virtaavan kaukaisuuteen suurina virtoina, sen sijaan että vajoaisi alaspäin ja ravitsisi puita. |
|||
Will tapaa Iorek Byrnisonin, panssarikarhujen kuninkaan, jonka kansa on muuttamassa etelään paetakseen lordi Asrielin luoman maailmojen välisen sillan aiheuttamaa [[arktinen alue|arktisen alueen]] sulamista. Iorek lupautuu auttamaan Lyran pelastamisessa. [[Ilmaston lämpeneminen]] yhdistetään vastaaviin katastrofeihin, joita Tomun epätavallinen käyttäytyminen aiheuttaa monissa maailmoissa. |
|||
Will, Iorek ja Balthamos, mutta myös lordi Asrielin ja Magisteriumin armeijat, kokoontuvat rouva Coulterin luolan luona. Will onnistuu herättämään Lyran ja leikkaamaan ikkunan toiseen maailmaan, kun rouva Coulter kääntyy ja katsoo suoraan Williin. Kohtaaminen saa Willin ajattelemaan omaa äitiään, jolloin hänen keskittymisensä herpaantuu, ja Salaperäinen veitsi särkyy. Koska hänen leikkaamansa ikkuna on auki, Will, Lyra ja gallivespialaiset vakoojat pääsevät pakenemaan toiseen maailmaan. |
|||
Lordi Asrielin joukot vangitsevat rouva Coulterin, joka pakenee ja kertoo Magisteriumin edustajille kaiken tietämänsä. Nämä kuitenkin vangitsevat hänet, minkä vuoksi hän siirtyy lordi Asrielin ja hänen liittolaistensa puolelle. Nämä ovat perustaneet tyhjään maailmaan [[tasa-arvo]]on perustuvan ''Taivaan tasavallan'' ja koonneet sinne joukkoja kaikista maailmoista kaataakseen Kaikkivaltiaan ja Metatronin johtaman Taivaan valtakunnan ({{k-en|Kingdom of Heaven}}). He haluavat säilyttää Tomun, sillä heidän mielestään kirkko pyrkii viemään elämästä kaiken ilon määrittelemällä sen [[synti|synniksi]]. |
|||
Iorek Byrnison korjaa vastahakoisesti Salaperäisen veitsen. Lyra, Will, Salmakia ja Tialys leikkaavat veitsen avulla ikkunan kuolleiden maailmaan ja astuvat sisään, mutta he joutuvat jättämään daimoninsa jälkeen. Tässä vaiheessa Will tajuaa, että hänelläkin on daimoni, sillä hän kokee saman fyysisen tuskan kuin Lyrakin. |
|||
Heidän matkansa [[manala]]an muistuttaa [[kreikkalainen mytologia|kreikkalaista mytologiaa]], sillä [[Kharon (mytologia)|Kharonia]] muistuttava vanha lautturi kuljettaa heidät kuolleiden tapaan joen yli. Lyra löytää Rogerin aaveiden joukosta. Will ja gallivespialaiset päättävät vapauttaa aaveet maailmasta, jota Will pitää vankileirinä. Kaikkivaltias on asettanut kuolleita vartioimaan joukon [[harpyija|harpyijoita]], jotka saavat voimaa ihmisten kärsimyksestä. Ne kuitenkin huomaavat nauttivansa enemmän kuunnellessaan Willin kertomuksia muista maailmoista, ja lupaavat päästää kuolleet pois, jos nämä kertovat niille tarinoita. He matkaavat kuolleiden maan korkeimpaan kohtaan, jossa Will leikkaa veitsellä portin toiseen maailmaan. Aaveet astuvat sen läpi ja hajoavat luontoon. |
|||
Lordi Asrielin ja rouva Coulterin keskustelusta käy ilmi, että [[synti]] sellaisena kuin kirkko sen määrittelee ei ole pahaa, vaan ainoastaan halua nauttia elämästä, vapautta. Ilman sitä ihmisillä ei olisi harpyijoille mitään kerrottavaa. Jos Magisterium tuhoaa Tomun, jota se pitää [[perisynti]]nä, tuo vapaus menetetään lopullisesti, ja Kaikkivaltiaan hirmuvalta hallitsee kaikkia maailmoja. |
|||
Viimeinen taistelu alkaa. Aiemmin kuolleet Lee Scoresby ja Willin isä John Parry poistuvat kuolleiden maasta, mutta säilyttävät vielä väliaikaisesti hahmonsa ja liittyvät lordi Asrielin armeijaan taistellakseen haamuja vastaan. |
|||
Rouva Coulter astuu sisään Pilvivuoreen, Kaikkivaltiaan linnoitukseen, jossa hän tapaa sijaishallitsija Metatronin ja huijaa tätä tarjoamalla tälle lordi Asrielin elämän. Samoin kuin Lyra huijasi Iofur Raknisonia lupaamalla tälle ihmisyyttä, hänen äitinsä huijaa Metatronia lupaamalla tälle kyvyn lihalliseen nautintoon, ja pettää Metatronin puolustaakseen Lyraa. Rouva Coulter, lordi Asriel ja Metatron syöksyvät yhdessä pohjattomaan maailmojen väliseen kuiluun, jossa heidän aaveensa jatkavat putoamistaan ikuisesti. |
|||
Will ja Lyra ottavat daimoninsa ja siirtyvät mulefan maailmaan, jossa daimonit karkaavat heiltä. Ne tapaavat noita Serafina Pekkalan, joka kertoo niille, että kaikki maailmojen väliset ikkunat on suljettava, sillä Tomu vuotaa niistä ulos jatkuvasti. Lisäksi joka kerta kun uusi ikkuna avataan, syntyy sieluja syövä haamu, joten veitsi on tuhottava lopullisesti. Nuorten daimonit omaksuvat pysyvän muodon; Lyran daimoni Pantalaimon [[näätä|näädän]] ja Willin daimoni, jolle Serafina Pekkala antaa nimen ''Kirjava'', [[kissa]]n hahmon. Daimonit palaavat Lyran ja Willin luokse ja kertovat heille tietonsa. Enkelit sallivat vain yhden, kuolleiden maasta ulos johtavan ikkunan jäädä auki. |
|||
Tämä tekee Willin ja Lyran hyvin surullisiksi, sillä he ovat rakastuneet toisiinsa. He eivät kuitenkaan voi elää yhdessä, sillä pysyvä oleskelu kotimaailmansa ulkopuolella johtaa ihmisen sairastumiseen ja kuolemaan hieman yli kymmenessä vuodessa. He kuitenkin sopivat istuvansa joka vuosi [[juhannus]]päivänä puistonpenkillä, joka on molempien kotimaailmassa samassa paikassa. |
|||
Lyra palaa kotiinsa Jordan Collegeen. Koska hän ei enää kykene tulkitsemaan aletiometriä menetettyään alitajuisen viattomuutensa jonka ansiosta hän pystyi ymmärtämään sitä vaistonvaraisesti, hän päättää alkaa opiskella laitteen tulkintaa erityisessä oppilaitoksessa. Siitä lähtien Lyra ja hänen daimoninsa Pantalaimon pyrkivät John Parryn ehdotuksen mukaisesti rakentamaan Taivaan tasavallan kotimaailmassaan. Myös Will palaa kotimaailmaansa Mary Malonen kanssa. Nämä kaksi ymmärtävät toistensa kokemukset ja tietävät saaneensa toisistaan todelliset ystävät. |
|||
{{juonipaljastus loppu}} |
|||
==Lähteet== |
|||
<references /> |
|||
{{tynkä/Kirja}} |
{{tynkä/Kirja}} |
||
Versio 16. tammikuuta 2008 kello 21.12
| Maaginen kaukoputki | |
|---|---|
[[Tiedosto: |200x300px|]] |
|
| Kirjailija | Philip Pullman |
| Genre | fantasia |
| Sarja: Universumien tomu | |
| Edeltävä | Salaperäinen veitsi |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
| Universumien tomu | |
|---|---|
| Lyran kirjat | |
| Novellit | |
| Elokuvat ja televisiosarjat | |
| Hahmot | |
| Muuta | |
| Kirjailija |
Maaginen kaukoputki on Philip Pullmanin kirjoittaman Universumien tomu -trilogian viimeinen osa. Sarjan edelliset osat ovat Kultainen kompassi ja Salaperäinen veitsi.
Juonitiivistelmä
Trilogian kirjoista Maaginen kaukoputki käsittelee voimakkaimmin uskonnollisia ja metafyysisiä ajatuksia. Se kääntää päälaelleen Miltonin Kadotetun paratiisin, ja lopulta Tomun olemus selviää. Kirjan kiistellyimpiin elementteihin kuuluu Miltonin Jumalaan vertautuvan Kaikkivaltiaan tuho. Siinä missä Milton kirjoitti runonsa ”oikeuttavan Jumalan toimet ihmisille”[1], Pullman kertoo kirjoissaan olevan kyse Jumalan tappamisesta.[2] Maagisessa kaukoputkessa Pullman paljastaa Kaikkivaltiaan ajan myötä heikentyneeksi, moraalittomaksi huijariksi, joka on esiintynyt kaiken luojana ja joka lopussa kuolee ja haihtuu ilmaan. Kirjan päähenkilöt Will ja Lyra ovat läsnä ja säälivät haurasta olentoa, mutta eivät edes tunnista tätä.
Rouva Coulter, Lyran äiti, on vienyt tyttärensä syrjäiseen luolaan oman maailmansa Himalajalla ja pitää häntä huumattuna unessa. Lyra uneksii olevansa autiomaassa, jonka hän myöhemmin tajuaa olevan kuolleiden maa, ja puhuvansa kuolleelle ystävälleen Rogerille luvaten auttavansa tätä.
Cittágazzessa kaksi miespuolista enkeliä, rakastavaiset nimeltään Balthamos ja Baruch, kertovat Willille tulleensa hakemaan tämän, Salaperäisen veitsen kantajan, lordi Asrielin luokse. Will kieltäytyy lähtemästä ennen kuin Lyra on pelastettu, mihin enkelit suostuvat. Arkkienkeli Metatronin, Kaikkivaltiaan sijaishallitsijan, sotilas hyökkää heidän kimppuunsa ja tappaa Baruchin. Will leikkaa veitsellä ikkunan toiseen maailmaan paetakseen.
Lordi Asriel lähettää pienen armeijan Lyran luolalle torjuakseen Magisteriumin zeppeliinit. Lyraa puolustamaan lähtevät myös ritari Tialys ja lady Salmakia, kaksi gallivespialaista vakoojaa, ihmistä muistuttavaa mutta vain noin neljän tuuman mittaista olentoa.
Mary Malone astuu ikkunoiden läpi Cittágazzen kautta vielä oudompaan maailmaan. Hän tapaa joukon norsumaisia olentoja, jotka kutsuvat itseään nimellä mulefa ja matkustavat kiinnittämällä jalkoihinsa pyöreän siemenkodan ja käyttämällä sitä pyöränä. Näillä olennoilla on kehittynyt kulttuuri, monimutkainen kieli ja tarttuva nauru, mikä saa Malonen pitämään heitä kaltaisinaan. Lopulta Malone hyväksytään mulefayhteisöön ja hän oppii, että siemenkotia tuottavat puut ovat vähentyneet jo 300 vuoden ajan ja kuolemassa sukupuuttoon. Ymmärtääkseen tätä ongelmaa Malone rakentaa kaukoputken kovettuneesta puun mahlasta ja kykenee sen avulla näkemään Tomun. Se näyttää virtaavan kaukaisuuteen suurina virtoina, sen sijaan että vajoaisi alaspäin ja ravitsisi puita.
Will tapaa Iorek Byrnisonin, panssarikarhujen kuninkaan, jonka kansa on muuttamassa etelään paetakseen lordi Asrielin luoman maailmojen välisen sillan aiheuttamaa arktisen alueen sulamista. Iorek lupautuu auttamaan Lyran pelastamisessa. Ilmaston lämpeneminen yhdistetään vastaaviin katastrofeihin, joita Tomun epätavallinen käyttäytyminen aiheuttaa monissa maailmoissa.
Will, Iorek ja Balthamos, mutta myös lordi Asrielin ja Magisteriumin armeijat, kokoontuvat rouva Coulterin luolan luona. Will onnistuu herättämään Lyran ja leikkaamaan ikkunan toiseen maailmaan, kun rouva Coulter kääntyy ja katsoo suoraan Williin. Kohtaaminen saa Willin ajattelemaan omaa äitiään, jolloin hänen keskittymisensä herpaantuu, ja Salaperäinen veitsi särkyy. Koska hänen leikkaamansa ikkuna on auki, Will, Lyra ja gallivespialaiset vakoojat pääsevät pakenemaan toiseen maailmaan.
Lordi Asrielin joukot vangitsevat rouva Coulterin, joka pakenee ja kertoo Magisteriumin edustajille kaiken tietämänsä. Nämä kuitenkin vangitsevat hänet, minkä vuoksi hän siirtyy lordi Asrielin ja hänen liittolaistensa puolelle. Nämä ovat perustaneet tyhjään maailmaan tasa-arvoon perustuvan Taivaan tasavallan ja koonneet sinne joukkoja kaikista maailmoista kaataakseen Kaikkivaltiaan ja Metatronin johtaman Taivaan valtakunnan (engl. Kingdom of Heaven). He haluavat säilyttää Tomun, sillä heidän mielestään kirkko pyrkii viemään elämästä kaiken ilon määrittelemällä sen synniksi.
Iorek Byrnison korjaa vastahakoisesti Salaperäisen veitsen. Lyra, Will, Salmakia ja Tialys leikkaavat veitsen avulla ikkunan kuolleiden maailmaan ja astuvat sisään, mutta he joutuvat jättämään daimoninsa jälkeen. Tässä vaiheessa Will tajuaa, että hänelläkin on daimoni, sillä hän kokee saman fyysisen tuskan kuin Lyrakin.
Heidän matkansa manalaan muistuttaa kreikkalaista mytologiaa, sillä Kharonia muistuttava vanha lautturi kuljettaa heidät kuolleiden tapaan joen yli. Lyra löytää Rogerin aaveiden joukosta. Will ja gallivespialaiset päättävät vapauttaa aaveet maailmasta, jota Will pitää vankileirinä. Kaikkivaltias on asettanut kuolleita vartioimaan joukon harpyijoita, jotka saavat voimaa ihmisten kärsimyksestä. Ne kuitenkin huomaavat nauttivansa enemmän kuunnellessaan Willin kertomuksia muista maailmoista, ja lupaavat päästää kuolleet pois, jos nämä kertovat niille tarinoita. He matkaavat kuolleiden maan korkeimpaan kohtaan, jossa Will leikkaa veitsellä portin toiseen maailmaan. Aaveet astuvat sen läpi ja hajoavat luontoon.
Lordi Asrielin ja rouva Coulterin keskustelusta käy ilmi, että synti sellaisena kuin kirkko sen määrittelee ei ole pahaa, vaan ainoastaan halua nauttia elämästä, vapautta. Ilman sitä ihmisillä ei olisi harpyijoille mitään kerrottavaa. Jos Magisterium tuhoaa Tomun, jota se pitää perisyntinä, tuo vapaus menetetään lopullisesti, ja Kaikkivaltiaan hirmuvalta hallitsee kaikkia maailmoja.
Viimeinen taistelu alkaa. Aiemmin kuolleet Lee Scoresby ja Willin isä John Parry poistuvat kuolleiden maasta, mutta säilyttävät vielä väliaikaisesti hahmonsa ja liittyvät lordi Asrielin armeijaan taistellakseen haamuja vastaan.
Rouva Coulter astuu sisään Pilvivuoreen, Kaikkivaltiaan linnoitukseen, jossa hän tapaa sijaishallitsija Metatronin ja huijaa tätä tarjoamalla tälle lordi Asrielin elämän. Samoin kuin Lyra huijasi Iofur Raknisonia lupaamalla tälle ihmisyyttä, hänen äitinsä huijaa Metatronia lupaamalla tälle kyvyn lihalliseen nautintoon, ja pettää Metatronin puolustaakseen Lyraa. Rouva Coulter, lordi Asriel ja Metatron syöksyvät yhdessä pohjattomaan maailmojen väliseen kuiluun, jossa heidän aaveensa jatkavat putoamistaan ikuisesti.
Will ja Lyra ottavat daimoninsa ja siirtyvät mulefan maailmaan, jossa daimonit karkaavat heiltä. Ne tapaavat noita Serafina Pekkalan, joka kertoo niille, että kaikki maailmojen väliset ikkunat on suljettava, sillä Tomu vuotaa niistä ulos jatkuvasti. Lisäksi joka kerta kun uusi ikkuna avataan, syntyy sieluja syövä haamu, joten veitsi on tuhottava lopullisesti. Nuorten daimonit omaksuvat pysyvän muodon; Lyran daimoni Pantalaimon näädän ja Willin daimoni, jolle Serafina Pekkala antaa nimen Kirjava, kissan hahmon. Daimonit palaavat Lyran ja Willin luokse ja kertovat heille tietonsa. Enkelit sallivat vain yhden, kuolleiden maasta ulos johtavan ikkunan jäädä auki.
Tämä tekee Willin ja Lyran hyvin surullisiksi, sillä he ovat rakastuneet toisiinsa. He eivät kuitenkaan voi elää yhdessä, sillä pysyvä oleskelu kotimaailmansa ulkopuolella johtaa ihmisen sairastumiseen ja kuolemaan hieman yli kymmenessä vuodessa. He kuitenkin sopivat istuvansa joka vuosi juhannuspäivänä puistonpenkillä, joka on molempien kotimaailmassa samassa paikassa.
Lyra palaa kotiinsa Jordan Collegeen. Koska hän ei enää kykene tulkitsemaan aletiometriä menetettyään alitajuisen viattomuutensa jonka ansiosta hän pystyi ymmärtämään sitä vaistonvaraisesti, hän päättää alkaa opiskella laitteen tulkintaa erityisessä oppilaitoksessa. Siitä lähtien Lyra ja hänen daimoninsa Pantalaimon pyrkivät John Parryn ehdotuksen mukaisesti rakentamaan Taivaan tasavallan kotimaailmassaan. Myös Will palaa kotimaailmaansa Mary Malonen kanssa. Nämä kaksi ymmärtävät toistensa kokemukset ja tietävät saaneensa toisistaan todelliset ystävät.
Lähteet
- ↑ John Milton, "Paradise Lost" 41:2
- ↑ Steve Meacham: The shed where God died smh.com.au. 13.12.2003. Viitattu 16. tammikuuta 2008. (englanniksi)