Yli-Lauroselan talomuseo
| Yli-Lauroselan talomuseo | |
|---|---|
 Yli-Lauroselan päärakennus ja museon sisäänkäynti. |
|
| Tyyppi | Museo, maatalousympäristö, asuinrakennus |
| Sijainti | Ilmajoki |
| Kotisivut | ylilaurosela.fi |
| Koordinaatit | |
 Yli-Lauroselan talomuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Yli-Lauroselan talomuseo on Ilmajoen kirkonkylässä sijaitseva pohjalaistalo ja sen pihapiiri. Yli-Laurosela entistettiin 1970-luvulla Museoviraston johdolla eteläpohjalaista talonpoikaista rakennusperinnettä vaalivaksi ja esitteleväksi museoksi, joka avattiin yleisölle vuonna 1978. Museoviraston määrärahasupistusten vuoksi museon aukiolo on ollut 2010-luvulla vaakalaudalla, mutta sitä on onnistuttu pitämään auki kesäisin Ilmajoen kunnan myötävaikutuksella.[1][2][3] 2010-luvun loppupuolella talomuseossa on järjestetty pakohuonepelitoimintaa.[4]
Vuonna 1848 valmistunut Yli-Lauroselan tilan päärakennus on esimerkki vauraasta eteläpohjalaisesta 1800-luvun talonpoikaistalosta. Kaksikerroksisessa rakennuksessa yhtyvät pohjalainen rakennusperinne ja empiretyylistä omaksutut piirteet. Päärakennus on sisustettu ilmentämään 1900-luvun alkupuolta. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluu yhdeksän talousrakennusta: luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, ajo- ja tarvekaluvaja, hyysit eli ulkokäymälät, talli ja navetta.[5]
Yli-Lauroselan pihapiiri kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[5].
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yli-Lauroselan tila on syntynyt, kun ainakin 1600-luvulta periytyvä Lauroselan kantatila jakaantui kahtia Ala- ja Yli-Lauroselaksi. Yli-Lauroselan noin 350 hehtaarin maaomaisuus jakaantui 1900-luvun alussa seitsemään eri lohkoon. Noin 400 metrin levyinen kotipalsta alkoi Kyrönjoesta ja jatkui noin 12 kilometrin pituisena sarkana, joka käsitti pihapiirin lisäksi peltoa ja metsää. Viisi niittyä ja metsäpalsta sijaitsivat 8–16 kilometrin etäisyydellä talosta, osa niityistä Alajoen viljelylakeudella.[5]
Yli-Lauroselaa isännöivät viimeksi sisarukset Frans (1882–1962) ja Eliina (1876–1953) Yli-Laurosela. Vuonna 1971 valtio osti Yli-Lauroselan Fransin ja Eliinan perikunnalta, ja tila luovutettiin Museoviraston hallintaan.[5]
Museovirasto entisti Yli-Lauroselan rakennukset vuosina 1972–1977. Päärakennus konservoitiin 1900-luvun alun asuun, sisustettiin Ilmajoelta löytynein esinein ja varustettiin keskuslämmityksellä. Piharakennuksia jouduttiin kengittämään ja niiden kattoja uusimaan. 2000-luvulla rakennusten vajoamista on pyritty estämään salaojin sekä nosto- ja tukitoimenpitein.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yli-Lauroselan talomuseo ja museokahvila, Ilmajoen Musiikkijuhlat 2015. Viitattu 11.5.2015.
- ↑ Museovirasto sulkee Yli-Lauroselan talomuseon, Yle Pohjanmaa 1.2.2012. Viitattu 11.5.2015.
- ↑ Museovirasto on löytänyt suljetuille museoille uusia avoinna pitäjiä, Museovirasto 18.7.2012. Viitattu 11.5.2+015.
- ↑ FindOut Yli-Laurosela Yli-Lauroselan talomuseo. Viitattu 31.5.2018.
- ↑ a b c d Yli-Lauroselan pihapiiri Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Yli-Lauroselan talomuseo, Ilmajoki, Museovirasto restauroi -sivusto. Viitattu 11.5.2015.z
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hakomäki, Risto: Yli-Lauroselan talomuseo. Opas. Museovirasto 2004.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
