Wikiprojekti:Mediataide/Mediataiteen aikajana/1960-luku
navigaatio
1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960 – Bengt Johansson
toteuttaa YLEssä Suomen ensimmäisen elektronisen nauhamusiikkiteoksen
Kolme elektronista harjoitelmaa, jonka synteettinen äänimateriaali on generoitu oskillaattoreilla . Teos esitetään Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Tukholmassa.[1]
1960 – YLE järjestää Suomen ensimmäisen nelikanavaisen elektronimusiikin konsertin Helsingin yliopistolla .[1]
1960 – Kesällä YLEn televisiostudioon saapuu kaksi Ampex VR-1000 -videotallenninta, joiden myötä televisio siirtyy käyttämään tallentavaa videotekniikkaa. Ensimmäisten kuukausien aikana videonauhoille tallennetaan taide- ja musiikkiesityksiä myöhempää lähetystä varten.[1]
1961 – Ensimmäinen ASCII-taiteen tapaan tietokoneella suunniteltu muotokuva tulostetaan IBM-koneella Amerikka tänään -näyttelyssä, kuva-aiheena on presidentti Kekkonen .[1]
1961 – Seppo Mustonen valmistaa Suomen Kaapelitehtaan elektroniikkaosastolla tietokoneohjelman, joka tuottaa ja soittaa reaaliajassa generatiivista tietokonemusiikkia.[1]
1961 – Suomalaistaustainen Wayne Wiitanen ideoi MIT:ssa Spacewar!-pelin, joka on merkittävimpiä digitaaliselle tietokoneelle suunniteltuja varhaisia interaktiivisia videopelejä.[1]
1962 – Riitta Vainio tanssii Yleisradion Studio 1 -ohjelman suorassa lähetyksessä Kotka-teoksen, joka on varhaisin suomalainen modernin tanssin esitys televisiossa. Myöhemmin Eino Ruutsalo toteuttaa Vainion esityksiin taustaprojisointeja ja valmistaa Kotka-lyhytelokuvan. Vainio jatkaa taiteidenvälistä yhteistyötä kuvataiteilijoiden ja muusikoiden kanssa läpi 1960-luvun.[1]
1963 – Eino Ruutsalon lyhytelokuva Kaksi kanaa, musiikki Otto Donner.[1]
1963 – Erkki Salmenhaaran ääniteos ja veistos Sävellys ferrofonille perustuu isoon metallilevyyn, jota soitetaan.[1]
1963 – Erkki Kurenniemi piirtää tietokonegrafiikkaa katodisädeputkelle Helsingin yliopiston ydinfysiikan laitoksen EAI Pace TR-48 -analogikoneella ja julkaisee kirjoituksen Kokeita analogialaskijalla.[1]
1963 – Helsingin yliopiston elektronimusiikkistudion toiminta käynnistyy musiikkitieteen professori Erik Tawaststjernan päätöksellä. Toiminnasta vastaa voluntääriassistentti Erkki Kurenniemi.[1]
1963 – Stockholms Elektroniska Festspelissa Kurenniemi esittelee Helsingin yliopiston studiota ja Iannis Xenakis kertoo tietokoneen mahdollisuuksista musiikissa.[1]
1963 – Ken Dewey ohjaa Helsingissä happeningejä joihin osallistuu muun muassa Terry Riley, Jan Bark ja suomalaisia taiteilijoita. YLE TV1 lähettää studiolla kuvatun TV-happeningin The Pasila Piece.[1]
1963 – Liisa Tenkku antaa Suomalaisessa yhteiskoulussa ääniin perustuvaa musiikkiopetusta ja koululaiset valmistavat nauhoittamistaan äänistä kelanauhurilla ääniteoksia. 1970-luvulla Tenkku ja Ellen Urho kehittävät ääniopetusmetodia ja julkaisevat oppikirjoissaan ohjeita ääniteoksien tuottamiseksi.[1]
1964 – Ensio Suominen ja Olli Hämäläinen toteuttavat ensimmäisen elektronimusiikin visualisoinnin. Reijo Jyrkiäisen elektroniteoksiin pohjautuva ohjelma lähetetään 3.5.1964 TV2:n Musiikin maailmasta -ohjelmassa.[1]
1964 – Merce Cunninghamin tanssiryhmä esiintyy Helsingissä ja Turussa. Helsingin esityksestä julkaistaan filmitallenne. Ryhmän säveltäjä-muusikot John Cage ja David Tudor äänittävät YLEn Kasarmikadun studiossa Cagen teoksen Atlas Eclipticalis. Viimeistely jää äänittäjä Reijo Jyrkiäiselle, joka miksaa moniraitaäänitykset yhteen.[1]
1964 – Kurenniemi kokeilee digitaalisia piirejä ja tekee äänityksiä itse rakennetulla, digitaalista ja analogista teknologiaa yhdistävällä, Integroidulla syntetisaattorilla.[1]
1964 – Henrik Otto Donner ja Ismo Kajander valmistavat soivan Musiikkikone-installaation.[1]
1965 – Eino Ruutsalon lyhytelokuva Hyppy, musiikki Erkki Kurenniemi ja Otto Donner.[1]
1965 – Jyväskylän Kesässä järjestetään Algoritmisen musiikin seminaari, jossa Erkki Kurenniemi esittelee Integroitua syntetisaattoria.[1]
1965 – Katri Nirosen kokeellisessa puhekuoroteoksessa Agadir esittäjäryhmä tutkii ihmisäänen rajoja esittävän taiteen, fyysisen liikkeen ja sähköisen vahvistuksen keinoin.[1]
1965 – Väinö Kirstinän runo Luonnollinen tanssi radioidaan Runostudio-ohjelmassa. Tytti Paavolaisen lausuntaan liitetään elektronisia ääniä ja puheääntä jota manipuloidaan studiossa.[1]
1966 – Turun Ylioppilaiden taidetapahtumassa äänitaide saa oman ohjelmapaikan. Tapahtumassa esitetään myös Ulla Huttusen (Pursiheimo) kaksi tietokonesävellystä ja tietokonegrafiikkaa.[1]
1966 – Antero Takalan Juopunut pursi on Erkki Salmenhaaran musiikkiin ja Arthur Rimbaud’n runoon perustuva videoteos, jonka kokeellinen visualisointi kuvataan monikameratekniikalla videonauhalle YLEn studiossa. Kuvatrikkejä, erikoistehosteita, savua ja epätarkkaa kuvaa sisältävä teos merkitsi suomalaisen videotaiteen alkua.[1]
1966 – Jan Barkin (SE) ja Erkki Kurenniemen Spindrift on Pohjoismaiden ensimmäinen kokeellinen tietokoneanimaatio, teos esitetään Dipolin tietokonemusiikin seminaarissa 1967 ja Ruotsin SVT:ssä 1968.[1]
1966 – Helsingin kaupunginteatteri ottaa käyttöön tietokonepohjaisen näyttämövalaistuksen.[1]
1967 – Katri Nironen perustaa Collegium Artiumin. Fyysistä liikettä, ääntä, elektronimusiikkia ja projisointia yhdistävä ryhmä tulee tunnetuksi Euroopassa. Kansainvälinen jury valitsee Strontium-esityksen Venetsian Biennaalissa 1970 kolmen parhaan esityksen joukkoon.[1]
1967 – Erkki Salmenhaaran Information Explosion on Suomen ensimmäinen nauhamusiikin äänitejulkaisu.[1]
1967 – Kirjallisuuslehti Parnasso aloittaa elokuva- ja televisiokritiikin ja julkaisee suomeksi Hans Magnus Enzenbergerin ja Marshall McLuhanin tekstejä sekä Keith Allsopin esseen Muzak.
1968 – Eino Ruutsalo rakentaa Valo ja liike -näyttelyn. Amos Andersonin museon näyttelytilasta tulee valon ja äänen kineettinen kokonaisuus, jossa on myös kokeellisia elokuvia.[1]
1968 – Osmo Valtonen toteuttaa ensimmäiset kineettiset teoksensa joita esittelee yksityisnäyttelyssä galleria Pinxissä.[1]
1968 – J. O. Mallander julkaisee Extended play -levyn, jolla toistuu vain yksi sana, “Kekkonen”.[1]
1968 – Vanhan ylioppilastalon Sähköshokki-illassa Erkki Kurenniemi moduloi Claes Anderssonin ja Kalevi Seilosen runoesityksiä rakentamallaan syntetisaattorilla.[1]
1968 – Peter Widénin Taiteen kuolema -elokuvaa esitetään Sperm-yhtyeen keikoilla. Elokuvan ronski seksikuvaus johtaa Widénin vankilatuomioon, ja viranomaiset tuhoavat filmikelan.[1]
1968 – Dipolissa Ylioppilaiden taidetapahtumassa keskustellaan taiteen suhteesta tekniikkaan. Taideteoksia, performansseja ja kokeellista elokuvaa esittelevä tapahtuma on yleisömenestys. Seminaarissa Erkki Kurenniemi esittelee verkossa toimivien tietokoneiden musiikkiterminaalin ja M. A. Numminen Sähkökvartetin Melodiakoneen. Markku Nurminen kertoo tietokonetangosta, Jaakko Malmivuon elektroninen rytmikone säestää Surprise-yhtyettä, ja Otto Donner luuppaa nauhurilla yhtyeensä livesoittoa konsertissa. Timo Aarniala toteuttaa tapahtumaan psykedeelisen valoshown preparoidulla diaheittimellä, öljyllä ja väriaineilla.[1]
1968 – Dipolissa presidentti Kekkonen käynnistää Suomen suurimman akustis-kineettisen veistoksen. Reijo Perkon, Heikki Koivikon ja Philip Donnerin seitsemän metriä korkea Käpy avautuu, sulkeutuu ja tuottaa Donnerin suunnitteleman äänitapahtuman.[1]
1968 – YLEn radioimassa ohjelmassa ovat vastakkain Tampereen yliopiston tietokone ja asiantuntijaryhmä, jotka yrittävät arvata kirjailijaa tekstinäytteiden perusteella.[1]
1969 – Nuorten näyttelyssä Veikko Eskolinin, Esa Laureman, Aimo Talevan ja Aloha-ryhmän valokineettisiä teoksia.[1]
1969 – Strömberg Oy:n laboratorio alkaa valmistaa koskettimilla ohjattavia värimusiikkilaitteistoja eli valourkuja.[1]
1969 – Osmo Lindeman perustaa elektronimusiikin kotistudion ja tilaa Erkki Kurenniemeltä sekvensseri-oskillaattori Dicon.[1]