Ensio Suominen
| Ensio Suominen | |
|---|---|
 Ensio Suominen (toinen vasemmalta) vuonna 1972. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1934 Louhisaari |
| Kuollut | 1. syyskuuta 2003 (69 vuotta) Pirkkala |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | lavastaja |
| Muut tiedot | |
| Aktiivisena | 1950-1998 |
Pertti Ensio Suominen (2. tammikuuta 1934 Louhisaari – 1. syyskuuta 2003 Pirkkala) oli suomalainen lavastaja. Suominen tunnetaan kansallisten suuraiheiden visualisoijana niin teattereissa, elokuvissa kuin televisiossakin.
Kun Suominen oli paimenena ja sai ensimmäisen palkkansa, hän osti sillä jätepaperia, sillä puhtaalle paperille piirtäminen olisi ollut hänen mielestään tuhlausta.[1] Elokuvatyössä Suominen oli itseoppinut. Hän aloitti uransa 1950-luvulla ensin klaffipoikana, kohosi sitten kamera-assistentiksi ja lopulta filmilavastajaksi. Hän työskenteli muun muassa Aarne Tarkaksen, Teuvo Tulion ja Matti Kassilan kanssa. Fennada-Filmissä hän oli aluksi kuvaaja ja sitten lavastaja, jolloin hän suunnitteli muun muassa Komisario Palmu -elokuvien lavastukset. Myöhemmin hänen yhteistyökummpaneitaan filmialalla olivat muun muassa Edvin Laine, Mikko Niskanen, Rauni Mollberg, Lasse Pöysti ja Spede Pasanen.
Tesvisio Oy:n puolelle tuli Suominen lavastajaksi ja Kalle Ehder ohjelmapäälliköksi vuonna 1960 ja molemmat toimivat siellä Tesvision lopettamiseen 1964 asti.[1]
Myöhemmin Suominen siirtyi Yleisradioon, ja hän oli TV2:n päälavastaja vuodet 1964–1986 ja 1990–1997. Yleisradiolla hän lavasti muun muassa Kalevalaan pohjautuvan televisiosarjan Rauta-aika sekä Aleksis Kiven romaaniin pohjautuvan sarjan Seitsemän veljestä. Suominen toimi myös vierailevana lavastajana muun muassa Suomen Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa, Savonlinnan oopperajuhlilla ja Helsingin kaupunginteatterissa. Teatterissa hän oli muun muassa Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan ohjaustöiden lavastaja. Ensio Suominen on myös suunnitellut Orivedellä sijaitsevan yksityisen tsasounan, joka vihittiin 1988.
Taideteollisessa korkeakoulussa Suominen toimi apulaisprofessorina vuosina 1988-1989, ja professorin arvonimen hän sai 1996. Elokuva-alan Jussi-palkinnon hän sai kolme kertaa: vuosina 1963, 1983 ja 1989. Vuonna 2001 Suomiselle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki[2]. Suominen kuoli 69-vuotiaana pitkään sairastettuaan Pirkkalassa. Suominen on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maria Säkö: Suominen lavasti suomalaisuuden. Ylioppilaslehti, 2008, nro 7, s. 19.
- ↑ Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016.
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bagh, Peter von: ”Oolannista Karjalaan”, Ensio Suomisen haastattelu, Filmihullu 4/1992
- Kalemaa, Kalevi: Ensio Suominen – Kansallislavastaja. Like, 2008. ISBN 978-952-01-0057-5
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
