Walter Rydman

Walter Rydman (18. syyskuuta 1880 Turku – 23. joulukuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen liikemies ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen. Hän oli Oy Stockmann Ab:n johtaja vuodesta 1919, apulaistoimitusjohtaja 1943–1947 ja toimitusjohtaja 1947–1950.

Perhetausta

Walter Rydmanin vanhemmat olivat kauppias ja valtiopäivämies Victor Magnus Rydman (1850−1916) ja tämän puoliso Zaida Savonius (1852−1924). Victor toimi Turussa isoveljensä Hjalmar Rydmanin liikkeessä, mutta muutti vuonna 1890 Helsinkiin. Hänestä tuli Albion Lamppumakasiini -nimisen kauppaliikkeen omistaja. Liikkeen edellinen omistaja oli Victorin pikkuserkku, Gustava Sofia Rydman, jota pidetään Helsingin ensimmäisenä kauppaoikeudet saaneena naisena. Myöhemmin Victor perusti myös Wieniläis-Huonekaluvarasto Rydman & K:nin, jonka erikoisalana olivat rottinkihuonekalut.

Walter Rydman kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1898. Hän palveli sen jälkeen vuoden verran vapaaehtoisena kaartinpataljoonassa, joskin hän opiskeli samaan aikaan yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi keväällä 1902. Rydman siirtyi heti valmistumisensa jälkeen osakkaaksi ja prokuristiksi isänsä liikkeisiin.

Aktivistina "Kagaalissa"

Suomen venäläistämistoimia vastustamaan perustettu Kagaali järjesti vuonna 1902 opiskelevan nuorison avulla valtakunnallisen kampanjan yhteiskuntakerrosten lähentämiseksi toisiinsa sortotoimenpiteiden torjumiseksi. Helsinkiin perustettiin kanslia, jonka esimieheksi tuli 22-vuotias Walter Rydman. Jo helmi-maaliskuussa vuonna 1902 Walter oli itse osallistunut agitaatiomatkalle itäiseen Hämeeseen, jossa hän oli ollut yllyttämässä asevelvollisuusikäisiä kutsuntalakkoon ja uhmaamaan venäläisiä viranomaisia. Tästä antaa ainutkertaisen todistuksen hänen omat muistiinpanonsa vuoden 1902 retkeltä:

"Helmikuussa v. 1902, juuri kun olin suorittanut kaikki tutkintoni fil. kandidaattiarvoa varten ja odotin n.k. publiikkia, sain aivan odottamatta kutsun saapua isäni vanhan ystävän tuomari Edvard Polón’in luokse, jonka silloin jo tunsin yhdeksi passiivisen vastarinnan mieheksi. Noudatin tietysti heti kutsua ja saavuttuani hänen luokseen Bulevardilla kertoi hän, että nyt tarvittaisiin nuoria miehiä, jotka olisivat valmiit asevelvollisten keskuudessa agiteeraamaan kutsuntalakon puolesta. Kun olin ilmoittanut suostuvani työhön, selitti hän mitkä kunnat tällä kertaa oli ajateltu minulle. Matkareittini tuli olemaan: Lahti– Vesivehmaa – Asikkala – Padasjoki – Kuhmoinen – Jämsä, josta Jyväskylän kautta kotiin. Matkavalmistuksiini kuului tehdä luettelo muutamista kauppiaista, jotka asuivat reitin varrella ja jotka olivat isäni kanssa liikeyhteydessä ja hänelle velkaa. Tarkoitukseni oli käymällä näiden luona (varustukseeni kuului myös joukko hintaluetteloita y.m.) verhota matkani oikea tarkoitus ja kiinni joutuessa ainakin ensi hädässä voida antaa matkalleni täysin luonnollisen aiheen. Myöhemmin sain kuulla, että tämä olikin vienyt viranomaiset harhaan."

Kagaalin myötä Walter tutustui myös itseään viisi vuotta vanhempaan Eugen Schaumaniin. Nuorilla miehillä oli yhteinen arvomaailma ja yhteisiä harrastuksia myös kagaaliaktivismin ulkopuolella. Bobrikovin surman aattona kesäkuun 15. päivänä vuonna 1905 nuoret miehet olivat kuitenkin allapäin, kun he kohtasivat koiriensa Lucaksen ja Tommin kanssa Kaisaniemen puistossa.

"Seuraavana aamuna Eugenin ystävä Walter Rydman oli Kaisaniemessä ulkoiluttamassa koiraansa, kun hän tapasi samoilla asioilla käyskennelleen Eugenin. Herrat tervehtivät toisiaan ja istahtivat penkille keskustelemaan sortopolitiikasta. Rydman oli närkästynyt siitä, että kansan mieliala oli niin lamaantunut että se alistui vastarinnatta sortoon. Tuskin oli miestä, jolla olisi rohkeutta surmata Bobrikov. Kyllä semmoisia miehiä on. Ole rauhallinen vaan, Rydman kertoo Eugenin vastanneen.”

Vapaussota ja mukaan suojeluskuntatoimintaan

Kun punakaartit ottivat juuri itsenäiseksi julistautuneen valtion pääkaupungin haltuunsa vuonna 1918, joutui Walter perheineen jäämään Helsinkiin. Walterilla oli kuitenkin kauppayhteyksiensä kautta mahdollista toimittaa valkoisille aseita pohjoiseen. Punaiset pääsivät tästä vihille ja penkoivat hänen toimistonsa etsien todisteita – mutta eivät ymmärtäneet katsoa kirjoituspöydän alustan alle, josta asetoimituksista todistavat asiapaperit olisivat löytyneet.

Vapaussodan jälkeen Walter liittyi Oldboys-pataljoonasta muodostettuun Ikämies-pataljoonaan, jonka 2. komppanian päällikkö Walterista tuli. Pelkällä kersantin arvolla Walterista tuli pataljoonan vt. komentaja syksyllä 1921. Walter sai myös aikaan sen, että suojeluskunta ryhtyi järjestämään suomenkielistä upseerikoulutusta. Ensimmäisten joukossa näin kouluttautui myös Walter, josta 1923 tuli myös pataljoonan vakinainen komentaja ja myöhemmin rykmentinkomentaja. Walteria ylistetään laajasti IM-pataljoonan 10-vuotishistoriikissa:

”W.R. on pataljoonamme ensimmäinen mies sekä virallisesti että todellisesti, ja ei ole sitä alaa tai muotoa, jossa hän ei olisi mukana ensimmäisenä tietä näyttämässä alaisilleen. Onhan tunnettua, miten hän paitsi sitä, että on mukana kaikessa ja kaikkialla, on vielä esim. kilpailuissa saavuttanut ainutlaatuista menestystä. Hän on Helsingin piirin pataljoonan komentajista kilpailutantereella, olipa kysymyksessä ampuminen, hiihto, tiedustelujuoksu tai muu, ainakin kaikki huomioon ottaen, ehdoton ykkönen. W.R. on päällikkö, joka ymmärtää miehiään ja jota miehet ymmärtävät.”

Liikemiesura

Isänsä kuoleman jälkeen Walter Rydmanista tuli 1916 Albion Lamppumakasiinin ja Wieniläishuonekalukaupan toimitusjohtaja. Tuota kautta kesti vain vajaat kolme vuotta, sillä 1919 molemmat liikkeet sulautettiin Ab Stockmann Oy:öön. Stockmannin kauppahuone oli muutettu osakeyhtiöksi 1902, mutta suvun ulkopuolisia osakkaita yhtiöön tuli vasta vuoden 1919 ratkaisuilla. Fuusion tuloksena muun muassa Walter Rydmanista tuli Stockmannin merkittävä osakas. Rydmanista tuli 1919 Stockmannin tukkuosaston johtaja. Hän sai 1941 kauppaneuvoksen arvonimen. Hänet nimitettiin 1943 yhtiön varatoimitusjohtajaksi ja 1947 Stockmannin toimitusjohtajaksi. Toimitusjohtajakausi jäi kuitenkin vain runsaan kolmen vuoden mittaiseksi, sillä Rydman jäi eläkkeelle syyskuussa 1950 ja kuoli vain muutaman kuukauden kuluttua.

Rydmanin uran työteliäin kausi ajoittui maailmansotien väliseen aikaan. Stockmann kuului tuolloin maan suurimpiin tukkuliikkeisiin, ja Rydman oli aktiivisesti kehittämässä tukkukauppasektorin yhteistoimintaa. Hän oli mukana perustamassa Suomen Tukkukauppiaiden Liittoa 1920 ja toimi liiton hallituksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Rydman oli myös Suomen edustaja Pohjoismaisessa tukkukauppiaiden järjestössä. Tukkukauppiaiden yhteisostoyrityksen Tukkukunnan hallituksen jäsen hän oli perustamisesta lähtien vuoteen 1942 ja sen jälkeen Tukkukauppojen Oy:n luottamusmiesneuvoston jäsen. Rydman oli useiden tukkukaupan toimialayhdistysten puheenjohtaja, muun muassa Lasi- ja Porsliiniyhdistyksen, Suomen Polkupyörätukkukauppiaitten yhdistyksen sekä Suomen Kenkäkauppiaiden yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja lähes koko maailmansotien välisen aikakauden. Merkittävän tehtäväkentän muodosti Osuuskunta Suomen Messujen hallituksen puheenjohtajan tehtävä, jota Rydman hoiti lähes 25 vuotta.

Päätoimensa hoidon ja lukuisien luottamustehtävien hoidon lisäksi Rydmanin kaupan alan asiantuntemusta käytettiin hyväksi useiden valtion komiteoiden jäsenenä. Hän oli jo 1919 mukana kauppa- ja teollisuuskomission tarkastuskomiteassa, vuoden 1923 tullitariffikomiteassa sekä kauppaliikkeiden ja toimistojen työoloja käsittelevän lakikomitean jäsen.

Perhe

Walter Rydman oli vuodesta 1905 asti naimisissa Emma Karin Arvidssonin kanssa ja heillä oli neljä lasta: Karin Rydman, Niilo Walter Rydman, Björn Olav Rydman, ja Ulla Duncker. . Perhe oli täysin kaksikielinen; puolison isä oli syntyisin Ruotsista. Ruotsinkielisestä sukutaustasta huolimatta Walter Rydman oli puoluekannaltaan nuorsuomalainen ja mieleltään vankka fennomaani.

Walter Rydmanin pojanpoika on säveltäjä Kari Rydman ja pojanpojan pojanpoika perussuomalaisten kansanedustaja ja Orpon hallituksen elinkeinoministeri Wille Rydman. Sisäministeri Heikki Ritavuori ja Helsingin ylipormestari, presidenttiehdokas Eero Rydman olivat Walter Rydmanin serkkuja.