Władysław Szpilman
Sivulta puuttuu Władysław ”Władek” Szpilman (5. joulukuuta 1911 – 6. heinäkuuta 2000) oli puolalainen pianisti, säveltäjä ja muistelmakirjailija. Puolan ulkopuolella Szpilman tunnetaan laajalti Roman Polańskin elokuvan Pianisti päähenkilönä. Elokuva perustuu hänen kirjaansa siitä, kuinka hän selvisi holokaustista. Marraskuussa 1998 Szpilman sai Puolan presidentin myöntämän Puolan korkeimman kunniamerkin (Kommandor Orderin Polonia Restitutan tähdellä).
Szpilman syntyi Sosnowiecissa Puolassa, Venäjän valtakunnassa, juutalaiseen perheeseen. Varhaislapsuudessa äitinsä Esteran kanssa ottamiensa pianotuntien jälkeen hän jatkoi opiskeluaan aikaisin 1930-luvulla Varsovan konservatoriossa Aleksander Michałowskin oppilaana ja taideakatemiassa Berliinissä Artur Schnabelin ja Leonid Kreutzerin oppilaana. Hän opiskeli myös sävellystä Franz Schrekerin kanssa.
Sen jälkeen kun Adolf Hitler sai vallan Saksassa 1933, Szpilman palasi Varsovaan, missä hänestä pian tuli tunnettu pianisti ja säveltäjä sekä klassisessa että populaarimusiikissa. Szpilman sävelsi monia klassisia kappaleita ja joitakin suosittuja lauluja ja ääniraitoja kuten Wrzoś (1937) ja Tohtori Murek (1939), ja kiersi Puolaa kumppaninaan viulisti Bronisław Gimpel.
1. huhtikuuta 1935 hän meni töihin Puolan radioon, missä hän työskenteli pianistina esittäen klassista ja jazzmusiikkia, kunnes Saksan hyökkäys syksyllä 1939 eteni Varsovaan asti ja Puolan radio pakotettiin katkaisemaan lähetykset. Saksalaisten perustaman Kenraalikuvermentti rakennutti ghettoja moniin Puolan kaupunkeihin, mukaan lukien Varsovaan, ja Szpilman pakotettiin muuttamaan Varsovan ghettoon perheensä kanssa. Hän jatkoi työtä pianistina Varsovan gheton ravintoilloissa. Szpilman jäi Varsovan ghettoon kunnes se sen asukkaista suurin osa kesällä 1942 kuljetettiin Treblinkan tuhoamisleirille. Szpilman työskenteli saksalaisten pakkotyöläisenä, ja hän auttoi salakuljettamaan aseita. Hän pelastui useita kuoleman täpärästi kuolemalta saksalaisten käsissä.
Kun muu perhe vietiin junaan vietäväksi Treblinkan tuhoamisleirille, Szpilman onnistui pakenemaan junasta Umschlagplatzilla, kun hänen juutalaisessa poliisissa työskentelevä ystävänsä kiskoi hänet pois väkijoukosta ja hätisti hänet pois junan luota. Sukulaisista kukaan ei selvinnyt elossa. Muistelmissaan Szpilman on kertonut löytäneensä piilopaikkoja Varsovasta ja selviytyneensä hengissä osin Puolan radion kollegoidensa ja osittain saksalaisen kapteenin Wilm Hosenfeldin avulla, jonka oikean nimen Szpilman selvitti aikaisin 1950-luvulla, kun Hosenfeldin vaimo kirjoitti hänelle kirjeen. Huolimatta Szpilmanin ja puolalaisten yrityksistä pelastaa Hosenfeld hän kuoli neuvostoliittolaisella sotavankileirillä 1952. Osoitteessa al. Niepodległości 223 on muistolaatta, jossa kerrotaan Szpilmanin piileskelleen talossa syksystä 1944 aina Varsovan vapauttamiseen tammikuussa 1945.
Aloittaessaan työnsä uudestaan Puolan radiossa 1945 Szpilman soitti saman Chopinin kappaleen (Chopin Nocturne No. 20), jota oli soittanut kun saksalaisten putoavat pommit katkaisivat lähetyksen 23. syyskuuta 1939.
1945–1963 Szpilman oli Puolan radion musiikkihallinnon johtaja. Tänä aikana hän sävelsi useita sinfonioita, 500 laulua, jotka ovat yhä suosittuja Puolassa, ja musiikkia radiokuunnelmiin ja elokuviin.
Vuonna 1945 hän kirjoitti Jerzy Waldorffin avustuksella muistelmansa nimellä Śmierć miasta ("Kaupungin kuolema"). Sensuurin vaatimuksesta tekstiin tehtiin useita muutoksia, sillä "hyvän natsin" hahmo oli kommunistisessa Puolassa kontroverssi hahmo. Kirjan pohjalta elokuvaohjaaja Jerzy Zarzycki teki elokuvan Miasto nieujarzmione (1950), joka on esitetty Suomessa nimellä Rauniokaupungin sissit. Varsovan raunioissa kuvatussa elokuvassa päähenkilön juutalaisuus on häivytetty kokonaan ja - kuten kirjassakin - Hosenfeldin hahmo on muutettu itävaltalaiseksi. Vuonna 1998 sensuurin tekemät vääristelyt oikaistiin ja kirja käännettiin saksaksi nimellä Das wunderbare Überleben. Maailmanlaajuista huomiota kirja sai, kun se käännettiin englanniksi nimellä The Pianist. Puolaksi uusi, sensuroimaton versio julkaistiin vuonna 2000. Amerikkalaisesta, voimakkaasti muunnellusta laitoksesta tehty suomennos julkaistiin vuonna 2002. Samana vuonna Roman Polański ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Pianisti.
Szpilman kuoli vuonna 2000 88-vuotiaana. Hänet on haudattu Varsovan Powązki-sotilashautausmaalle (Powązki Wojskowe, kortteli A3).
