Vuode

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Parivuode hotellissa
Lasten pinnavuode

Vuode on ihmisten nukkumapaikaksi erityisesti järjestetty sija.[1] Yksinkertaisimmillaan se on entisaikoina voinut olla kasa pehmeitä havuja lämpimässä ja suojaisassa paikassa. Nykyihmiselle vuode tarkoittaa yleensä sängyksi kutsuttuun huonekaluun sijattua nukkumavarustusta patjoineen, peittoineen, tyynyineen ja vuodevaatteineen. Vuodetta voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten rentoutumiseen, lukemiseen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Vuodetyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteita on erikokoisia ja monenmuotoisia käyttötarpeen mukaan. Vuodesohva on sellainen sohva, joka voidaan pienin muutoksin muuntaa sohvasta vuoteeksi. Kerrossänky on vuode, jossa vuodetasoja on useammassa kerroksessa (tavallisesti vain kahdessa). Kerrossänky säästää (lattia)tilaa. Vanhaa jousitettua teräsvuodetta sanotaan hetekaksi. Lasten sängyissä on usein laidat putoamisvaaran takia.

Tyypillisesti vuoteet valmistetaan puusta, lastulevystä, vanerista tai teräksestä.

Vuoteen päässä voi olla valaisinlaitteita ja hylly iltalukemisille ja muille pikkutavaroille.

Vuode pyritään tekemään mahdollisimman miellyttäväksi ja mukavaksi, koska sen on taattava sikeä ja rauhallinen uni ja koska ihminen viettää kolmasosan elämästään vuoteessa. Vuoteen mukavuuteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi patja ja sen pehmeys.

Vuodetyyppejä on tavallisen vuoteen lisäksi koon mukaan parivuode ja jenkkivuode. Rakenteen mukaan runkopatjoiksi nimitetään niitä vuoteita, joissa patjan jousitus on rakennettu kiinteästi vuoteen runkoon. Moottorivuoteissa on sähköisesti toimivat patjan nostimet, jotka helpottavat esimerkiksi mukavan lukuasennon saamista. Moottorivuoteen ohjaus voi toimia kaukosäätimellä.

Vuoteen yllä voi olla harsomaisesta kankaasta tehty hyönteissuoja. Vuoteen päällä voi olla myös suorakaiteen muotoinen koristeellinen yläosa.

Parvisänky on sänky, jonka alla on tilaa muille huonekaluille.

Vuoteiden vakiokoot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös patjojen kansainvälinen kokoluokitus.lähde?

  • 80cm x 200cm (peruskoko)
  • 90cm x 200cm
  • 120cm x 200cm
  • 140cm x 200cm
  • 160cm x 200cm
  • suuremmat sängyt esim. 200cm x 200cm
  • Lasten vuoteet: 80cm x 115cm - 200cm.

Vuoteen osat ja lisäkalusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen osat ovat sängyn runko, päädyt, sivut, pohja, patja, sijauspatja, tyyny ja vuodevaatteet (lakanat ja tyynynliina).[2]

Patja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Patja

Patja toimii vuoteen pehmikkeenä. Patjatyyppejä ovat erilaiset vaahtomuovipatjat, metallijousia ja pehmusteita sisältävät joustinpatjat, joustinpatjan ja sängynrungon yhdistävät runkopatjat sekä useimmiten puuvillavanulla täytetyt futonpatjat. 1970–1980-luvulla suosiossa olivat vesitäytteiset ja sähkölämmitteiset vesisängyt. Muita patjamateriaaleja ovat kumi ja vaahtokumi. Pumpattavat ilmapatjat soveltuvat lähinnä tilapäiskäyttöön.

Perinteisiä nukkuma-alustoja Suomen maaseudulla ovat olleet olkitäytteiset patjat, joihin oljet vaihdettiin vuosittain. Muita entisaikojen patjantäytteitä olivat meriheinä, yökastelusta kärsivien lasten patjoihin suositellut lastuvilla tai korkkilastu sekä villankarstauksen ylijäämätuotteena saatu villaflokki. Ylellisten patjojen materiaali oli hevosenjouhi,[3] jota yhä käytetään eräiden kalliiden runkopatjojen pehmusteena.

Tyyny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tyyny

Tyynyn tehtävä on pitää päätä mukavassa asennossa vuoteessa maatessa. Perinteinen tyynyjen täytemateriaali on hanhenuntuva, mutta sen rinnalla käytetään yhä enemmän kuohkeina pysyviä pallo- tai muita tekokuituja. Entisaikojen tyynyt olivat Suomessa patjojen tavoin olkitäytteisiä. Toinen perinteinen tyynyjen täytemateriaali oli kapokki.[3]

Peitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Peitto

Peiton tarkoitus on pitää nukkuva lämpimänä. Peitot ovat Suomessa olleet perinteisesti joko huopia eli ”vilttejä” tai puuvillavanulla täytettyjä vanupeitteitä eli ”täkkejä”. Ylellisemmät peitteet on täytetty untuvalla.[3]

Päiväpeitolla vuode verhoillaan ja suojataan päivän ajaksi. Sen avulla vuode saadaan huolitellun näköiseksi, ja vuodevaatteet pois näkösältä.[3]

Lyhyitä päiväunia sohvalla tai vuoteessa otettaessa käytetään torkkupeittoa tai šaalia. Torkkupeiton avulla nokoset voidaan ottaa päiväpeiton päällä, jolloin vuoteen sijausta ei tarvitse avata.

Vuodevaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lakana

Vuodevaatteiden tarkoitus on suojata patjaa ja peittoa sekä tyynyä. Vuodevaatteet voidaan helposti vaihtaa puhtaisiin ja käytetyt voidaan helposti pestä. Vuodevaatteiden avulla pidetään vuode puhtaana, sillä ne voidaan tuulettaa ja pestä paljon helpommin kuin itse vuode. Vuodevaatteita ovat tavalliset lakanat ja pussilakanat sekä tyynyliinat. Niillä verhoillaan patja, peitto ja tyyny.

Yöpöytä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yöpöytä

Vuodekokonaisuuteen voi liittyä kiinteä tai erillinen yöpöytä. Siinä voi säilyttää yöllä tarvittavia esineitä, ehkäisyvälineitä, elintarvikkeita tai lääkkeitä. Yöpöydällä voi olla kukkia ja valaisin. Yöpöydässä voi olla myös laatikoita, jonne voi laittaa sängyssä tarvittavia tavaroita. Silloin sängystä ei tarvitse erikseen nousta hakemaan tavaroita eikä keho sen takia joudu pois lepotilasta.[3]

Valaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valaistus

Vuoteeseen liittyy makuuasennosta käytettävissä oleva valaisin, joko tehokas lukuvalaisin, yleisvaloa antava pöytä- tai lattiavalaisin tai molemmat. Lukuvalaisin voi olla asennettu seinään tai vuoteen päätyyn, parisängyssä niin ettei se häiritse vieressä nukkujaa.[4]

Valaistus lisää ihmisen kehossa melatoniinin tuotantoa.lähde? Se on hormoni, joka pitää ihmisen virkeänä. Nukkumaan käydessä on hyödyllistä vähentää tarpeetonta valaistusta. Jos yöllä joutuu nousemaan sängystä käydäkseen jossain, on hyödyllistä välttää turhaa valojen sytyttelyä.

Yövalo on himmeä muutaman watin lamppu, joka on yleensä kiinteä osa pistorasiaan työnnettävää pistoketta. Yövalo antaa himmeän valon, joka poistaa täydellisen pimeyden tunnun. Varsinkin lapsille tämä tuo lisää turvallisuuden tuntua.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakusana vuode, Nykysuomen sanakirja, osa 6 (TS–Ö), WSOY 1996.
  2. Puutuoteprosessit: Rakenteet, Opetushallitus 2004. Viitattu 29.7.2014.
  3. a b c d e Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1323–1327, 1340. WSOY, 1958.
  4. a b Jokakodin valaistusopas 12/2010, s. 21. Motiva, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.7.2014).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sammallahti, Leena & Lehto, Marja-Liisa: Suomalainen sänky: Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1094. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-819-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]