Peitto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaksi ihmistä peiton alla Henri de Toulouse-Lautrecin maalauksessa.

Peitto on yleensä kankaasta tehty sängyn pehmeä päällinen, jonka tarkoitus on eristää peiton käyttäjän lämmönhukka ympäröivästä ympäristöstä. Ihminen pysyy peiton alla lämpimänä, muun muassa nukkuessaan. Peitto on myös näkösuoja. Peitto suojaa myös mahdollisilta hyönteisiltä, jotka kiusaavat nukahtavaa ihmistä.

Peittoa suojataan lakanalla, joka sijaitsee peiton alla nukkuvan ihmisen ja peiton välissä. Lakana on helppo pestä käytön jäljiltä. Peitossa voi olla myös ns. pussilakana, jonka sisään peitto asetetaan.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peitto sisältää lämmöneristettä kuten höyheniä, untuvia, synteettisiä kuituja. Ennen vanhaan 1900-luvun alussa ja 1800-luvulla peiton eristeenä voitiin käyttää jopa heiniä.

Peiton (lämmön) eristysominaisuudet voidaan kuvata synteettisten kuitujen eristeissä grammamäärillä per neliö. Mitä enemmän eristettä, sen lämpimämmältä peitto tuntuu. Talvella ihminen tarvitsee paksumman peiton kuin kesällä. Jos peiton lämmöneristys on tarvetta suurempi, ihminen alkaa hikoilla peiton alla. Hikoilua aiheuttaa myös mahdollinen kuumeen lasku taudin loppuvaiheessa.

Peite on yleisemminkin eristeenä käytetty suojain. Lämmöneristykseen on olemassa eristeaineita sisältäviä peitteitä. Peite voi olla myös pelkkä näkösuoja.

Erilaisia peittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallinen yhden hengen peitto on 150 cm leveä ja 200 cm pitkä peite. Parivuoteen peite voi olla 200cm x 200 cm. Parivuoteen peiton on tarkoitus peittää kaksi henkilöä.

Peiton päällä sängyssä voi olla päiväpeitto suojaamassa peittoa ja antamassa esteettistä ulkonäköä nukkumatilaan.