Vilho Timonen
| Vilho Timonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1904 Luusalmi, Uhtua, Vienan Karjala |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1977 (72 vuotta) Nurmijärvi |
| Ammatti | Kansankoulunopettaja |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | kapteeni |
| Kunniamerkit |
4. lkn Vapaudenristi miekkojen kera (1940) 3. lkn Vapaudenristi (1942) miekkojen kera Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki (1966) Karjalan Sivistysseuran ansiomerkki |
Vilho Timonen (28. maaliskuuta 1904 Luusalmi, Uhtua, Vienan Karjala – 20. tammikuuta 1977 Nurmijärvi) oli vienankarjalaista syntyperää oleva suomalainen opettaja, joka oli aktiivi karjalaisten asioiden puolestapuhuja.
Timonen oli ehtinyt jo Vienassa ollessaan luoda pohjaa opettajanuralleen käymällä paikallisen esiseminaarin Uhtualla. Hän jatkoi Suomeen siirryttyään opintojaan Jyväskylän seminaarissa, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1928.[1] Samana vuonna hän sai Karvonen sai Suomen kansalaisuuden.[2]
Vilho Timonen toimi kansakoulunopettajana karjalaisten asumisalueilla. Vuosina 1928-1931 Suojärvellä, 1931-1939 Harlussa ja 1939-1967 Lappeenrannassa Kaukaan kansakoulussa. Vuosina 1955-1967 hän toimi koulunjohtajana. Eläköidyttyään hän muutti asumaan Keravalle.[1]
Suomessa ollessaan Timonen ajoi kotiseutunsa Vienan Karjalan asiaa jo opiskeluaikana toimien Jyväskylän seminaarin karjalaisseuran puheenjohtajana.[3] Työuransa aikana 1930-luvulla hän oli mukana karjalaisissa kulttuurijärjestöissä.[1] Hän oli myös Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) jäsen.[4]
Asevelvollisuuden Timonen suoritti Viipurin rykmentissä ja kävi sen yhteydessä upseerikoulutuksen 1930-1931. Talvisodassa Timonen oli joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä Karjalankannaksella. Jatkosodassa hän oli aluksi kapteeniksi ylennettynä rintamaupseerina. Järjestettäessä Itä-Karjalan hallintoa hän oli AKS:läisenä aktiivisti mukana 20. heinäkuuta 1941 Vuokkiniemessä pidetyssä kansalliskokouksessa, jossa hänet valittiin Karjalan Vapausliikkeen johtoryhmään. Luotaessa Itä-Karjalan hallintoa kesällä 1941 hänestä tuli Itä-Karjalan sotilashallinnon koulutoimiston päällikkö.[5] Hän osallistui myös itäkarjalaisten heimoaktiivien perustaman Itä-Karjala -lehden julkaisemiseen toimien vuosina 1943-1944 sen päätoimittajana.[6]
Sotilaana ollessaan sotien aikana hän sai Suomen Vapaudenristin 3. ja 4. luokan kunniamerkit sekä siviliansioistaan Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Kuolleita - Kansakoulunopettaja Vilho Timonen. Helsingin Sanomat, 29.1.1977, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.12.2021.
- ↑ Kansalaisoikeudet. Helsingin Sanomat, 5.7.1928, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 16.12.2021.
- ↑ Opettaja Vilho Timonen 50-vuotias 5/1954. Karjalan Heimo. Viitattu 16.12.2021.
- ↑ Hyytiä 2008, s. 52
- ↑ Hyytiä 2008, s. 78
- ↑ Hyytiä 2008, s. 136
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyytiä, Osmo: Helmi Suomen maakuntien joukossa : suomalainen Itä-Karjala 1941-1944. Edita, 2008. ISBN 9789513751319.