Venehautaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikinkivenehauta Oseberg Norjassa. Kahden ihmisluurangon lisäksi haudasta löytyi 14 hevosen, yhden härän ja kolmen koiran jäänteet.

Venehautaus[1] tarkoittaa rautakautista tapaa haudata vainaja veneessä polttamatta sitä. Vainaja ja mahdollisesti joitakin hänen läheisiään aseteltiin veneeseen makaamaan. Jos vainaja oli mies, mukaan aseteltiin hauta-antimiksi esimerkiksi tarve-esineitä, aseita ja taisteluvarusteita. Myös naiselle annettiin mukaan hänen ammattiinsa ja asemaansa liittyviä esineitä.[2]

Arkkuhautaus saattaa olla samaa perinnettä, mikä on havaittu nuoremmalta kivikaudelta ja pronssikaudelta. Silloin hauta-arkkuna käytettiin puunrungoista koverrettuja ruuhia. Niitä saatettiin laittaa kaksi vastakkain niin, että syntyi arkku, tai sitten vainaja peitettiin ruuhella kuin kanella. Pronssikaudella veneitä edustivat ainakin laivalatomukset, jollaisia on löydetty samalta levinneisyysalueelta kuin niiden jälkeisiä venehautoja.[2][3]

Venehautauksia voidaan ajatella olevan kolmenlaisia. Arkeologit ovat löytäneet maakummuista ja kiviröykkiöistä veneitä, jonne vainajat on haudattu veneen pohjalla makaamaan. Sitä tapaa kutsutaan (polttamattomiksi) venehataukseksi. Tällaisia hautoja on verraten vähän. Mikäli vainaja seremonian jälkeen poltettiin veneessään, sitä kutsutaan polttovenehautaukseksi. Niitä on moninkertainen määrä polttamattomiin hautauksiin verrattuna.[4] Kolmas vaihtoehto on tuttu vain kansantarinoista, myyteistä ja etnisten kansojenselvennä käytänteistä. Niissä vainaja aseteltiin veneeseen ja tuupattiin vesille, polttaen tai polttamatta. Tuuli tai virta vei vainajan mennessään, mikä oli tällaisen hautaamisen ajatuskin. Yhtään sellaista hautausta ei kuitenkaan ole löydetty.[5]

Kun polttamaton venehauta oli katettu lankuilla kammioksi ja peitetty maalla, sen päälle kerättiin vielä kiviröykkiö tai maakumpu. Tapaa on käytetty eniten Itämeren ympäristössä. Se lienee alkujaan peräisin germaaneilta tai skandinaaveilta.[2] Venehautauksia tehtiin roomalaiselta rautakaudelta viikinkiajan loppuun eli 300−1000 jaa., mutta kristilliseltä ajalta niitä ei enää tunneta. Eniten laivahautauksia tunnetaan viikinkiajalta, ja ne muodostavat 77 prosenttia kaikista venehaudoista (niistä 67 prosenttia on Norjassa).[6][5][4]

Venehaudat eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten polttamattomia laivahautoja on löydetty Norjasta, mutta niitä tehtiin myös Ruotsissa ja Tanskassa. Joitakin polttamattomia venehautauksia on löytynyt muualtakin, missä vain skandinaavit ovat liikkuneet ja haudanneet ryhmänsä jäseniä.[5][4]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaiset ovat löytäneet runsaasti venehautoja. Niiden keskittymiä on Oslovuonon lähistöltä ja Norjan etelärannoilta, länsirannikon vuonoista, Trøndelagenista ja sen pohjoispuolelta. Niitä on yli 90.[7] Norjalaiset jaottelevat kyseiset haudat vielä venehaudoiksi (båtgrav) ja laivahaudoiksi (skipsgrav). Vene muuttu laivaksi, kun pituus ylittää 15 metriä.[6]

Paljon venehautoja on löydetty erityisesti Vestfoldista[8], Østfoldista[8], Rogalandista ja Nordfjordista, mutta myös Etnestä, Steinkjerista, Buskerudista, Sogn og Fjordanesta, Verdalista, Namdalseidista, Trøndelagista ja Helgelandista. Venehaudat täplittävät Norjan rannikon Oslon seudulta aina Pohjois-Norjan Kvaløyhin saakka.[3][9]

Erityisen kuuluisa venehauta on Vestfoldin Tønsbergistä löydetty Oseberg[10][11], joka kaivettin esille vuonna 1904, ja Sandefjordista löydetty Gokstad sekä myös Østfoldin Fredrikstadista löydetty Tuneskipet (900 jaa.).[12] Venehautauksia löytyy myös Gauselista Stavangerista.

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäisten venehautauksien lisäksi on Ruotsissa myös useita hautoja sisältäviä venehautakalmistoja. Yhdessä kalmistossa voi olla 3−14 venehautaa. Kalmistoja on kahdeksan Mälarenin pohjoisrannoilla.[4] Ruotsissa tunnetaan 116 venehautaa, joista 56 on polttohautoja ja 60 ruumishautoja. Venehautoja on runsaammin vasta merovingiaikana, mutta eniten viikinkiaikana, jonka jälkeen ne loppuvat. Mälareninlaaksossa haudatun sukupuoli tunnetaan vain 9 prosentissa tapauksista, mikä heijastaa tilannetta koko Ruotsissa. Ruotsissa on vainajien sukupuoleksi määritetty 42 naista ja 59 miestä, jos muutamat yhteishaudat otetaan huomioon. Miesten haudassa veneen mitta on yleensä ollut 8−9 metriä ja naisen 4−5 metriä.[2]

Uplannissa on Ruotsin kuuluisin venehautakalmisto Vendelin kalmistot (500-800 jaa., esiin on kaivettu 14 venehautaa[13]), mistä johtuu myös nimitys vendelinkausi, joka vastaa suomalaisten merovingiaikaa. Sieltä noin 50 kilometriä etelään sijaitsevat Valsgärden[13] (500-1000-luku, esiin on kaivettu 15 venehautaa), Gamla Uppsala (esiin kaivettu 4)[14], Ulltuna (esiin kaivettu 2) ja Tuna Alsike (esiin kaivettu 10-12). Mälarenin pohjoisrannalla sijaitsevat vielä Tuna Badelunda (esiin kaivettu 8)[15][16] ja Norsa Köping (15, joista kaivettu esiin yksi)[17] sekä Tuna Badelundasta pohjoiseen Sala (esiin kaivettu 4)[7]. Yksittäisiä venehautoja on Skärplingessä Gammelgårdenissa[18] ja Årbyssä Rasbokilissa[13] venehauta ajalta 850-950 jaa.[19][20].

Venehautakalmistoja on myös Itä-Götanmaalla. Kuddbyssa on Skambyn (10, josta kaivettu yksi) kalmisto, jossa on 10 selvää veneenmuotoista vajoamaa. Styrsandissa on Malmin (3) kalmisto, jossa on kolme venehautaa merkitsevää kuoppaa. Mjölbyssa sijaitsee Norra Bergan kalmisto (alle 10), jossa kymmenessä kuopassa on useita veneenmuotoista vajoamia.[4][7] Yksittäinen venehauta on Askebyssa[21]. Länsi-Götanmaalla on tutkittu Äskekärrin[13] (900-luvun) 16 metrinen viikinkivene.

Skånessa on yksittäisiä venehautoja. Sellaisia on Lundin lähellä Furulundissa[22], Malmössä Tornhögissa[23] ja Agnesfridin gymnasiumissa Fosie[24]. Öölannissa on Nabbelundissa Nabberör[25] ja Gotalnnissa vain Bulverket ja Viksbåten[13] (1130 jaa.) Söderby-Karlin kotiseutumuseossa.[2]

Suomi ja Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa venehautoja ei liiemmälti ole, koska asukkaat käyttivät pääasiassa polttohautaamista. Suomesta tunnetaankin 30 polttokenttäkalmistoa, joita on löytynyt runsaammin veneenniittejä. Niistä osaa voidaan varmuudella pitää polttovenehautauksen jäänteinä.[5] Ainoa varma polttamaton venehauta on löytynyt Ahvenanmaalta. Siellä kalmistossa Karrböle 8 on yksi polttamaton venehauta, joka ajoitetaan noin 800−1000-luvulle.[26]

Virossa Saarenmaalla, Sõrvenniemen kapeimmassa kohdassa Salmen kylässä, on tutkittu Salmen venehaudat (Salme I ja II), jotka on ajoitettu noin 750 jaa.. Haudasta I löytyi 7 miespuolisen vainajan jäännökset ja haudasta II 33 vainajaa. Vainajat oli aseteltu veneeseen eri asentoihin, jotka liittyvät purjehimiseen. Toisessa veneessä 28 vainajaa oli pinottu neljään kerrokseen. Hauta-antimina olivat ruoka-antimet sekä muutama koira, kotieläimiä ja henkilökohtaista esineistöä. Aseita löydettiin runsaasti. Miekkoja oli yli 40, useita keihäitä, toistakymmentä kilpeä, noin 100 nuolenkärkeä, kovasimia, luukampoja, koruja, piikiveä, kirves ja veitsiä sekä 71 pelinappulaa ja useita arpakuutioita. Laivojen niiteistä voitiin päätellä veneiden muoto ja koko sekä se, soudettiinko vai purjehdittiinko sitä. Vaikuttaa siltä, että Salme II oli purjevene ja siten toistaiseksi vanhin Itämereltä tavattu purjevene.[5][27][28]

Tanska ja Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bornholmissa on useita venehautoja, jotka ovat joko poltettuja taikka palamattomia. Esimerkiksi Slusegaardin[2] kalmistosta on löydetty 1 400 hautaa, joista noin 40 venehautaa on roomalaiselta rautakaudelta alkaen 200 eaa.[3] Tanskassa on vain neljä säilynyttä venehautaa.[7] Kuuluisa on Fyn saaren Kerteminde Fjordin Ladby (Ladbyskibet)[29]. Tunnettuja ovat myös Gammelbyn venehauta, Lollandin Flintinge ja Saksaan nykyään kuuluva Hedebyn venehauta.

Islanti, Englanti ja Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islanti on skandinaavien asuinsaari, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin yksi laivahautaus Vatnsdalur[2][6]. Tilanne on samalla tavalla erikoinen kuin Gotlannissa, jossa ei ole yhtään venehautaa. Myös Orkneyn saarella Sandayssa on vain yksi Scarin laivahauta. Brittein saarilla on yllättävän vähän venehautoja, vaikka viikingit kävivät siellä lukuisia taisteluita. Skotlannista tiedetään ainakin Kiloran Bayssa[2][30] ja Port an Eilean Mhòirissa olevat laivahaudat. Itä-Angliassa Suffolkissa on Snapen ja Woodbridgessa Sutton Hoon[7][31] laivahaudat. Irlannin ja Englannin välissä olevalla Mansaarella, jossa viikinkejä asui pitkään, on vielä Balladoole ja Ballateare. Ranskan Bretagnessa oleva alue oli myös viikinkien hallinnassa. Sieltä tunnetaan Île de Groix'n[2] laivahauta.

Venäjä ja Ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella on joitakin venehautoja, joiden tekijöistä saattaa vieläkin olla epävarmuutta. Jotkut niistä tulkitaan slaavien tekemiksi, mutta skandinaavien esikuvan mukaisesti. Novgorodin lähellä Velikyssä on Rurikovo Gorodištše, Jaroslavin lähellä on Sarskoje Gorodištše ja Timerevo[2]. Ukrainassa Chernihivissa on Musta hauta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Polttohautaus toimitetaan polttamalla vainaja ja hänen hauta-antimet roviolla.
  • Laivalatomus on pronssikautinen hautatapa, jossa venettä edustaa kivistä rakennettu veneenmuotoinen kivikehä. Hauta jäi tämän kehän sisälle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. sarjasta Estonian Archaeology (nro 4). Tarto: Tarton Yliopisto, 2012. ISBN 978-9949-19-936-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.3.2013). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museovirasto: Museoalan sanasto
  2. a b c d e f g h i j Mosseby, Jennie: Kvinnan och havet (pdf) (maisterin tutkielma) 2009. Kalmar, Ruotsi: Högskolan i Kalmar. Viitattu 15.3.2013. (ruotsiksi)
  3. a b c Solberg, Bergjot: Gjensyn med båtgraver (pdf) jenny-rita.org. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  4. a b c d e Rundqvist, Martin: Östergötlands första obrända båtgrav (html) (oma tallenne) Popular Arkeolgi, 2006, nro 1. 2006. Viitattu 11.3.2013. (ruotsiksi)
  5. a b c d e Tvauri, Andres: The Migration Period..., 2012, s. 275-277
  6. a b c Stylega, Frans-Arne: Lid - båtgraver og båtsymbolikk omkring Lindesnes arkeologi.blogspot.fi. 2004. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  7. a b c d e Rundqvist, Martin & Williams, Howard: A Viking Boat Grave with Amber Gaming Pieces Excavated at Skamby, Östergötland, Sweden. Medieval Archaeology, 2008, nro 52, s. 69-97. Sosiety of Medieval Archaeology. doi:10.1179174581708x33544. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
  8. a b Stylega, Frans-Arne: Gudme at the Oslo fjord? arkeologi.blogspot.fi. 2010. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  9. Stylega, Frans-Arne: Grav, gård og gods i Østfolds vikingtid arkeologi.blogspot.fi. 2004. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  10. Stylega, Frans-Arne: Karmøy og Oseberg arkeologi.blogspot.fi. 2009. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  11. Stylega, Frans-Arne: Den første beretningen om Osebergfunnet (1905) arkeologi.blogspot.fi. 2012. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  12. Stylega, Frans-Arne: Rolvsøy arkeologi.blogspot.fi. 2005. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  13. a b c d e Åkesson, Per: Vrak & andra fynd i Sveriges inland, utom Vänern (html) Marinearkeologi. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  14. Uppsalan venehauta Riksantikvarieämbetet. 13.11.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  15. Badelundan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 22.6.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  16. Badelundan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 22.6.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  17. Norsan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 16.11.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  18. Österlövsta venehautaus Riksantikvarieämbetet. 8.6.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  19. Rasbokil venehauta Riksantikvarieämbetet. 12.11.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  20. Arbman, Holger: Båtgrav vid Årby gård i Rasbokil socken, Uppland. Fornvännen, 1936, s. 249-251. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.3.2013. (ruotsiksi)
  21. Askeby båtgrav Riksantikvarieämbetet. 6.4.2009. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  22. Lackalänga venehauta Riksantikvarieämbetet. 11.12.2003. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  23. Malmö venehauta Riksantikvarieämbetet. 30.7.2007. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  24. Fosien tutkittu venehauta Riksantikvarieämbetet. 11.12.2003. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  25. Nabberör venehauta Riksantikvarieämbetet. 27.6.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  26. Allmäe, Maldre & Tomek: The Salme I unique ship burial
  27. Stylega, Frans-Arne: En ny skipsgrav på Øsel arkeologi.blogspot.fi. 2011. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  28. Peets, Jüri: Salme Ship Burials - Revealing a Grim Cargo of Elite Viking Warriors. Current World Archaeology, 2013, nro 58, s. 18-24. Lontoo, Englanti: Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  29. Den Store Danske: Konger - og kvinder af fornem byrd
  30. Viking boat burial site discovered in Scottish Highlands (html) 4-News. 2011. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
  31. AD 700 – Sutton Hoo (html) (artikkeli) Current archaeology. 2007. Englanti. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]