Venehautaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikinkivenehauta Oseberg Norjassa. Kahden ihmisluurangon lisäksi haudasta löytyi 14 hevosen, yhden härän ja kolmen koiran jäänteet.

Venehautaus [1] tarkoittaa rautakautista tapaa, jossa vainaja haudattiin veneessä polttamatta sitä. Vainaja, ja mahdollisesti joitakin hänen läheisiään, aseteltiin veneeseen makaamaan. Jos vainaja oli mies, aseteltiin mukaan hauta-antimiksi esimerkiksi tarve-esineitä, aseita ja taisteluvarusteitä. Myös naiselle annettiin mukaan hänen ammattiinsa ja asemaansa liittyviä esineitä.[2]

Tapa laittaa vainaja arkkuun saattaa olla samaa perinnettä, mikä on havaittu nuoremmalta kivikaudelta ja pronssikaudelta. Silloin hauta-arkkuna käytettiin puunrungoista koverrettuja ruuhia. Niitä saatettiin laittaa kaksi vastakkain niin, että syntyi arkku, tai sitten ruuhella peitettiin vainaja kuin kanella. Pronssikaudella veneitä edustivat ainakin laivalatomukset, jollaisia on löydetty samalta levinneisyysalueelta kuin niitä seuraavia venehautoja.[2][3]

Venehautauksia voidaan ajatella olevan kolmenlaisia. Arkeologit ovat löytäneet maakummuista ja kiviröykkiöistä veneitä, jonne vainajat on haudattu veneen pohjalla makaen. Sitä tapaa kutsutaan (polttamattomiksi) venehataukseksi. Tällaisia hautauksia on verraten vähän. Mikäli vainaja seremonian jälkeen poltettiin veneessään, kutsutaan sitä polttovenehautaukseksi. Niitä on moninkertainen määrä polttamattomiin hautauksiin verrattuna.[4] Kolmas vaihtoehto on tuttu vain kansantarinoista, myyteistä ja etnisten kansojen käytänteistä. Niissä vainaja aseteltiin veneeseen ja tuupattiin vesille, polttaen tai polttamatta. Tuuli tai virta vei vainajan mennessään, mikä oli tällaisen hautaamisen ajatuskin. Yhtään tällaista hautausta ei kuitenkaan olla löydetty.[5]

Kun polttamaton venehauta oli katettu lankuilla kammioksi ja peitetty maalla, kerättiin sen päälle vielä kiviröykkiö tai maakumpu. Tapaa on käytetty eniten Itämeren ympäristössä. Se lienee alkujaan peräisin germaaneilta tai skandinaaveilta.[2] Venehautauksia tehtiin roomalaiselta rautakaudelta viikinkiajan loppuun eli 300−1000 jaa., mutta kristilliseltä ajalta ei tunneta enää venehautauksia. Eniten laivahautauksia tunnetaan viikinkiajalta, jotka muodostavat 77% kaikista venehaudoista (niistä ovat Norjassa 67%).[6][5][4]

Venehaudat eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten polttamattomia laivahautauksia on löydetty Norjasta, mutta niitä tehtiin myös Ruotsissa ja Tanskassa. Joitakin polttamattomia venehautauksia löytyy muuallakin, missä vain skandinaavit ovat liikkuneet ja haudanneet ryhmänsä jäseniä.[5][4]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjalaisten löytämien vevehautausten lukumäärä on suuri. Niiden keskittymiä löytyy Oslovuonon läheisyydestä ja Norjan etelärannoilta, länsirannikon vuonoista, Trøndelagenista ja sen pohjoispuolelta. Lukumäärä ylittää 90 venehautauskohdetta.[7] Norjalaiset jaottelevat kyseiset haudat vielä venehaudoiksi (båtgrav (norjaksi)) ja laivahaudoiksi (skipsgrav (norjaksi)). Vene muuttu laivaksi, kun pituus ylittää 15 metriä.[6]

Paljon venehautoja löytyy erityisesti Vestfoldista [8], Østfoldista [8], Rogalandista ja Nordfjordista, mutta myös Etnestä, Steinkjerista, Buskerudista, Sogn og Fjordanesta, Verdalista, Namdalseidista, Trøndelagista ja Helgelandista. Venehaudat täplittävät Norjan rannikon Oslon seudulta aina Pohjois-Norjan Kvaløyhin saakka.[3][9]

Erityisen kuuluisia venehautoja Vestfoldin Tønsbergistä Oseberg [10][11], joka kaivettin esille vuonna 1904, ja Sandefjordista Gokstad sekä myös Østfoldin Fredrikstadista Tuneskipet (900 jaa.).[12]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksittäisten venehautauksien lisäksi on Ruotsissa myös useiden hautauksen venehautakalmistoja. Yhdessä kalmistossa voi olla 3−14 venehautaa. Kalmistoja on kahdeksan Mälaren pohjoisrannoilla.[4] Ruotsissa tunnetaan 116 venehautausta, joista 56 on polttohautauksia ja 60 on ruumishautauksia. Venehautoja on runsaammin vasta merovingiaikana, mutta eniten viikinkiaikana, jonka jälkeen ne loppuvat. Mälarinlaaksossa haudatun sukupuoli tunnetaan vain 9% tapauksista, mikä heijastaa tilannetta koko Ruotsin maassa. Ruotsissa on vainajien sukupuoleksi määritetty 42 naista ja 59 miestä, jos muutamat yhteishaudat otetaan huomioon. Miesten haudassa veneen mitta on yleensä ollut 8−9 metriä ja naisen 4−5 metriä.[2]

Uplannista löytyy Ruotsin kuuluisin Vendelin kalmistot (500-800 jaa., 14 venehautaa kaivettu [13]), mistä johtuu myös nimitys vendelinkausi, joka vastaa suomalaisten merovingiaikaa. Noin 50 kilometriä tästä etelään sijaitsevat Valsgärden [13] (500-1000-luvut, 15 venehautaa kaivettu), Gamla Uppsala (4 kaivettu) [14], Ulltuna (2 kaivettu) ja Tuna Alsike (10-12 kaivettu). Mälaren pohjoisrannalla sijaitsevat vielä Tuna Badelunda (8 kaivettu) [15][16] ja Norsa Köping (15, joista 1 kaivettu) [17] sekä Tuna Badelundasta pohjoiseen Sala (4 kaivettu) [7]. Yksittäisiä venehautoja löytyy Skräplingen Gammelgårdenissa [18] ja Rasbokillissa Årbyn [13] venehauta ajalta 850-950 jaa. [19][20].

Venehautakalmistoja löytyy myös Itä-Götanmaalta. Kuddbyssa on Skambyn (10, josta 1 kaivettu) kalmisto, jossa on 10 selvää veneenmuotoista vajoamaa. Styrsandissa on Malmin (3) kalmisto, jossa on kolme venehautaa merkitsevää kuoppaa. Mjölbyssa sijaitsee Norra Bergan kalmisto (alle 10), jossa kymmenessä kuopassa on useita veneenmuotoista vajoamia.[4][7] Yksittäinen venehauta on Askebyssa [21]. Länsi-Götanmaalla on tutkittu Äskekärrin [13] (900-luvun) 16 metrinen viikinkivene.

Skånessa löytyy yksittäisiä venehautoja. Sellaisia on Lundin lähellä Furulundissa [22], Malmössä Tornhögissa [23] ja Agnesfridin gymnasiumissa Fosie [24]. Öölannista löytyy Nabbelundissa Nabberör [25] ja Gotalnnissa vain Bulverket ja Viksbåten [13] (1130 jaa.) Söderby-Karls hembygdsmuseumissa.[2]

Suomi ja Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa venehautoja ei liiemmälti ole, koska paikalliset käyttivät pääasiassa polttohautaamista. Suomesta tunnetaankin 30 polttokenttäkalmistoa, joita on löytynyt runsaammin veneenniittejä. Näistä osaa voidaan varmuudella pitää polttovenehautauksen jäänteinä.[5] Ainoa varma polttamaton venehautaus löytyy Ahvenanmaalta. Siellä kalmistossa Karrböle 8 on yksi polttamaton venehauta, joka ajoitetaan noin 800−1000-luvuille.[26]

Virossa Saarenmaalla, Sõrvenniemen kapeimmassa kohdassa Salmen kylässä, on tutkittu Salmen venehaudat (Salme I ja II), joka on ajoitettu noin 750 jaa.. Haudasta I löytyi 7 miespuolisen vainajan jäännökset ja haudasta II 33 vainajaa. Vainajat oli asteltu veneeseen eri asentoihin, jotka liittyvät purjehimiseen. Toisessa veneessä 28 vainajaa oli pinottu neljään kerrokseen. Hauta-antimina olivat ruoka-antimet sekä muutama koira, kotieläimiä ja henkilökohtaista esineistöä. Aseita löydettiin runsaasti. Miekkoja oli yli 40, useita keihäitä, toistakymmentä kilpeä, noin 100 nuolenkärkeä, kovasimia, luukampoja, koruja, piikiveä, kirves ja veitsiä sekä 71 pelinappulaa sekä useita arpakuutioita. Laivojen niiteistä voitiin päätellä veneiden muoto ja koko sekä sen, soudettiinko vai purjehdittiinko stä. Vaikuttaa siltä, että Salme II oli purjevene ja siten toistaiseksi vanhin Itämereltä tavattu purjevene.[5][27][28]

Tanska ja Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bornholmissa on useita venehautoja, jotka ovat joko poltettuja taikka palamattomia. Esimerkiksi Slusegaardin [2] kalmistossa on löydetty 1 400 hautaa, joista noin 40 venehautausta on roomalaiselta rautakaudelta alkaen 200 eaa..[3] Tanskassa on vain neljä säilynyttä venehautausta.[7] Kuuluisa on Fyn saaren Kerteminde Fjordin Ladby (Ladbyskibet) [29]. Myös Gammelby venehauta, Lollandin Flintinge ja Saksaan nykyään kuuluva Hedebyn venehauta ovat tunnettuja.

Islanti, Englanti ja Ranska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islanti on skandinaavien asuinsaari, mutta sieltä ei ole löytynyt kuin yksi laivahautaus Vatnsdalur [2][6]. Tilanne on samalla tavalla erikoinen kuin Gotlannissa, jossa ei ole yhtään venehautaa. Myös Orkneyin saarella Sandayssa on vain yksi Scarin laivahautaus. Brittein saarilla on yllättävän vähän venehautauksia, vaikka viikingit kävivät siellä lukuisia taisteluita. Skotlannissa tiedetään ainakin Kiloran Bayssa [2][30] ja Port an Eilean Mhòirissa olevat laivahautuaukset. Itä-Angliassa Suffolkissa löytyy Snapen ja Woodbridgessa Sutton Hoon [7][31] laivahautaukset. Irlannin ja Englannin välissä oleva Mansaarella, jossa viikinkejä asui pitkään, löytyy vielä Balladoole ja Ballateare. Ranskan Bretagnessa oleva alue oli myös viikinkien hallinnassa. Sieltä tunnetaan Île de Groix [2] laivahautus.

Venäjä ja Ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella löytyy joitakin venehautauksia, joiden tekijöistä saattaa vieläkin olla epävarmuutta. Jotkut niistä tulkitaan olleen slaavien tekemiä, mutta skandinaavien esikuvan mukaisesti. Novgorodin lähellä Velikyssä on Rurikovo Gorodishche, Jaroslavin lähellä on Sarskoye Gorodishche ja Timerevo[2]. Ukrainasta Chernihivissa löytyy Musta hauta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Polttohautaus toimitetaan polttamalla vainaja ja hänen hauta-antimet roviolla.
  • Laivalatomus on pronssikautinen hautatapa, jossa venettä edustaa kivistä rakennettu veneenmuotoinen kivikehä. Hauta jäi tämän kehän sisälle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tvauri, Andres: The Migration Period, Pre-Viking Age, and Viking Age in Estonia. sarjasta Estonian Archaeology (nro 4). Tarto: Tarton Yliopisto, 2012. ISBN 978-9949-19-936-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 10.3.2013). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Museovirasto: Museoalan sanasto
  2. a b c d e f g h i j Mosseby, Jennie: Kvinnan och havet (pdf) (maisterin tutkielma) 2009. Kalmar, Ruotsi: Högskolan i Kalmar. Viitattu 15.3.2013. (ruotsiksi)
  3. a b c Solberg, Bergjot: Gjensyn med båtgraver (pdf) jenny-rita.org. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  4. a b c d e Rundqvist, Martin: Östergötlands första obrända båtgrav (html) (oma tallenne) Popular Arkeolgi, 2006, nro 1. 2006. Viitattu 11.3.2013. (ruotsiksi)
  5. a b c d e Tvauri, Andres: The Migration Period..., 2012, s. 275-277
  6. a b c Stylega, Frans-Arne: Lid - båtgraver og båtsymbolikk omkring Lindesnes arkeologi.blogspot.fi. 2004. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  7. a b c d e Rundqvist, Martin & Williams, Howard: A Viking Boat Grave with Amber Gaming Pieces Excavated at Skamby, Östergötland, Sweden. Medieval Archaeology, 2008, nro 52, s. 69-97. Sosiety of Medieval Archaeology. doi:10.1179174581708x33544. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
  8. a b Stylega, Frans-Arne: Gudme at the Oslo fjord? arkeologi.blogspot.fi. 2010. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  9. Stylega, Frans-Arne: Grav, gård og gods i Østfolds vikingtid arkeologi.blogspot.fi. 2004. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  10. Stylega, Frans-Arne: Karmøy og Oseberg arkeologi.blogspot.fi. 2009. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  11. Stylega, Frans-Arne: Den første beretningen om Osebergfunnet (1905) arkeologi.blogspot.fi. 2012. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  12. Stylega, Frans-Arne: Rolvsøy arkeologi.blogspot.fi. 2005. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  13. a b c d e Åkesson, Per: Vrak & andra fynd i Sveriges inland, utom Vänern (html) Marinearkeologi. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  14. Uppsalan venehauta Riksantikvarieämbetet. 13.11.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  15. Badelundan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 22.6.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  16. Badelundan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 22.6.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  17. Norsan kalmiston venehaudat Riksantikvarieämbetet. 16.11.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  18. Österlövsta venehautaus Riksantikvarieämbetet. 8.6.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  19. Rasbokil venehauta Riksantikvarieämbetet. 12.11.2004. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  20. Arbman, Holger: Båtgrav vid Årby gård i Rasbokil socken, Uppland. Fornvännen, 1936, s. 249-251. Tukholma, Ruotsi: Riksantikvarieämbetet. ISSN 0015-7813. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.3.2013. (ruotsiksi)
  21. Askeby båtgrav Riksantikvarieämbetet. 6.4.2009. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  22. Lackalänga venehauta Riksantikvarieämbetet. 11.12.2003. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  23. Malmö venehauta Riksantikvarieämbetet. 30.7.2007. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  24. Fosien tutkittu venehauta Riksantikvarieämbetet. 11.12.2003. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  25. Nabberör venehauta Riksantikvarieämbetet. 27.6.2011. Swedish National Heritage Board. Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
  26. Allmäe, Maldre & Tomek: The Salme I unique ship burial
  27. Stylega, Frans-Arne: En ny skipsgrav på Øsel arkeologi.blogspot.fi. 2011. Viitattu 13.3.2013. (norjaksi)
  28. Peets, Jüri: Salme Ship Burials - Revealing a Grim Cargo of Elite Viking Warriors. Current World Archaeology, 2013, nro 58, s. 18-24. Lontoo, Englanti: Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 1.8.2013. (englanniksi)
  29. Den Store Danske: Konger - og kvinder af fornem byrd
  30. Viking boat burial site discovered in Scottish Highlands (html) 4-News. 2011. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)
  31. AD 700 – Sutton Hoo (html) (artikkeli) Current archaeology. 2007. Englanti. Viitattu 12.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]