Värisokeus

Wikipedia

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Värisokeuden havaitsemiseen käytetty testi. Henkilö, jolla on deuteranopia, ei näe tässä mitään lukua. Muut näkevät luvun 49 (tai 44).

Värisokeus on tila, jossa ihmisen väriaisti on häiriintynyt. Värisokeus on puutostila, ei sairaus.

Värisokeuden äärimmäisessä muodossa ihminen näkee vain tummuuden ja vaaleuden eri asteet eikä voi ymmärtää, mitä värit ovat, mutta tämä on erittäin harvinaista, esim. Suomessa on vain muutama tällainen henkilö. Myös sinisokeus on harvinaista. Sitä vastoin yleisin värisokeuden muoto, puna-vihersokeus on miehillä varsin yleinen; siitä kärsii noin 8 prosenttia miehistä. Naisista sen sijaan vain noin 0,4 prosenttia on puna-vihersokeita. Puna-vihersokeutta on eri asteista: jotkut puna-vihersokeat eivät koskaan erota punaista ja vihreää, jotkut sekoittavat nämä värit vain niiden joutuessa vierekkäin. Mahdollisia ovat myös esimerkiksi ruskean ja vihreän eri sävyjen rajoittunut erottelukyky. Kaiken kaikkiaan jonkin asteisesta värinäkökyvyn puutteesta kärsii miehistä noin 10 prosenttia ja naisista vastaavasti noin 0,5 prosenttia.

Näön ollessa normaali silmän verkkokalvon valoherkät tappisolut reagoivat valon eri aallonpituuksiin ja tunnistavat ne väreinä. Värisokealla jokin tappityyppi saattaa puuttua tai olla viallinen.

Värisokeus on yleensä perinnöllistä, mutta se voi joissakin harvoissa tapauksissa johtua myös alkoholimyrkytyksestä, tulehduksesta tai näköhermon sairaudesta. Yleensä molemmat silmät ovat värisokeita. Värisokeus periytyy X-kromosomissa sijaitsevan resessiivisen geenin kautta. Naisesta voi tulla perinnöllisesti värisokea vain jos hän saa resessiivisen alleelin sekä äidiltä että isältä. Miesten värisokeus periytyy aina äidiltä. Värisokean lapsen äiti ei välttämättä ole värisokea, mutta värisokean naisen isä on.

Värisokeuden aikainen toteaminen on tärkeää^lähde?, ettei värisokea henkilö joutuisi ammattiin, jossa tarvitaan normaalia väriaistia. Näitä ammatteja ovat esimerkiksi veturinkuljettaja, lentäjä sekä sähköasentaja. Useimmiten värisokeus ei kuitenkaan haittaa ihmisen elämää, ja monet värisokeat saavat tietää värisokeudestaan vasta aikuisiässä. Värisokeustutkimuksissa testattavalle näytetään pilkullisia väritauluja, joihin on piilotettu värillisiä numeroita. Värisokea henkilö ei pysty erottamaan niitä tai näkee eri numeroita kuin tavallisesti näkevät. Värinäköä voidaan tutkia Ishiharan testillä.

Jotkut tietokone-ohjelmat voivat kompensoida tiettyjä värinäköongelmia.^lähde?

83

37

49

56