Väinö Tanner (maantieteilijä)
Väinö Tanner (10. toukokuuta 1881[1] Hämeenlinna – 26. huhtikuuta 1948[2] Hässleholm, Ruotsi) oli suomalainen insinööri, geologi, diplomaatti, maantieteen professori ja tutkimusmatkailija.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tanner valmistui kemiallisen teknologian insinööriksi 1905, filosofian maisteriksi 1909 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1914. Hän opiskeli kieliä Sveitsissä, Saksassa ja Venäjällä, kartografiaa Tukholmassa ja geologiaa Venäjällä. Vuodesta 1903 hän oli mukana geologisilla tutkimusmatkoilla Pohjois-Fennoskandiassa. Hän myös tutki ja opetti geologiaa ja minerologiaa Geologisessa komissiossa, Polyteekissa ja Helsingin yliopistossa.[4]
Tanner johti vuosina 1910–1912 ja 1914–1917 kansainvälisen välitystuomioistuimen asettamia porolaidunkomissioita Ruotsin ja Norjan Lapissa ja perehtyi tänä aikana saamelaiskulttuuriin, poronhoitoon ja pohjoisiin elinkeinoihin. Hän toimi vuonna 1918 ulkoministeriön palveluksessa Ahvenanmaan kysymyksen yhteydessä ja osallistui malminetsintään Ruotsin Norrbottenissa.
Vuosina 1920–1923 hän oli muun muassa asiantuntijana Tarton rauhanneuvotteluissa sekä hoiti Suomen diplomaattisia asioita Bulgariassa, Turkissa ja Kreikassa. Tanner sai 1924 nimityksen valtiongeologiksi ja johti vuosina 1924–1931 Petsamon malmitutkimuksia. Näiden ohessa hän teki myös kvartäärigeologisia, arkeologisia ja antropogeografisia tutkimuksia. Näistä laajin oli vuonna 1929 ilmestynyt Antropogeografiska studier inom Petsamo-området. I Skoltlapparna.[5][6]
Vuonna 1929 Tanner kutsuttiin Suomen Tiedeseuran jäseneksi.[7] Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Helsingin yliopiston maantieteen professoriksi. Tehtävässä hän tutki muun muassa harjuja, Jäämeren fossiilista nilviäisfaunaa, viimeisen jäätiköitymisen rajoja, maankohoamista ja kasvillisuutta ja teki vuosina 1937 ja 1939 kaksi tutkimusmatkaa Pohjois-Amerikkaan Labradorin niemimaalle. Matkojen tuloksena syntyi vuonna 1944 teos Outlines of the Geography, Life and Customs of Newfoundland-Labrador.[8][9] Vuonna 1944 Tanner siirtyi Ruotsiin. Siellä hänet valittiin Ruotsin tiedeakatemiaan.[2]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Studier över kvartärsystemet I–III (väitösk.) –IV 1906, 1907, 1914, 1930
- Voidaanko Petsamon aluetta käyttää maan hyödyksi 1927
- Antropogeografiska studier I 29, Die Oberflächengestaltung Finnlands 1938
- The Problem of the Eskers I–V 1928–1937
- Étude des terrasses littorales en Fennoscandie et I'homotaxie intercontinentale 1933
- Outlines of the Geography, Life and Customs of the New-Foundland-Labrador I–II 1943–1944
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Susiluoto, Paulo: Suomen ajan ihmismaantiedettä Petsamosta. Teoksessa:Tanner, Väinö: Ihmismaantieteellisiä tutkimuksia Petsamon seudulta. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2000. ISBN 951-746-184-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Susiluoto 2000: 10.
- ↑ a b Susiluoto 2000: 24.
- ↑ Tanner, Väinö hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Susiluoto 2000: 10–11.
- ↑ Susiluoto 2000: 11–14.
- ↑ Tanner, Väinö: Antropogeografiska studier inom Petsamo-området. I Skoltlapparna. Fennia 49:4. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1929. (ruotsiksi)
- ↑ Elfving, Fredrik: Suomen Tiedeseura 1838 - 1938, s. 306. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1938.
- ↑ Susiluoto 2000: 15–16, 22–23.
- ↑ Tanner, Väinö: Outlines of the Geography, Life and Customs of Newfoundland-Labrador. Acta Geographica 8:1. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1944. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lundqvist, G.: Väinö Tanner: Minnesteckning, s. 143–222. Levnadsteckningar över K. Vetenskapsakademiens ledamöter 56: 150. Stockholm: Kungliga Vetenskapsakademien, 1958. (ruotsiksi)
- Massa, Ilmo: ”Arktisen kulttuurintutkimuksen juurilla: Väinö Tanner Suomalaisen antropogeografian uranuurtajana”, Suomalaisen antropologian uranuurtajia, s. 61–87. Suomen Antropologisen Seuran toimituksia, 7. Toimittanut A. Kelles-Viitanen. Helsinki: Suomen Antropologinen Seura, 1981.
- Massa, Ilmo: The problem of the development of the north between the wars: Some reflections of Väinö Tanner’s human geography. Fennia, 1984, 162. vsk, nro 2. Helsinki: Suomen Maantieteellinen Seura. (englanniksi)
- Rikkinen, Kalevi: ”Tanner, Väinö (1881–1948)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 631–632. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin oli. Wikisource.
- Suomalainen tiedemiesretkikunta Labradorissa. Kuvasatoa prof. Väinö Tannerin retkikunnan matkalta, Kuva, 03.11.1937, nro 3, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: (virka perustettu 1920) |
Suomen Turkin asiainhoitaja 1920–1923 |
Seuraaja: Pontus Artti |
| ||||||||||||||||||||||
