The Lovin’ Spoonful

Wikipedia
Ohjattu sivulta The Lovin' Spoonful
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lovin' Spoonful
(1965–1969, 1979–1980, 1991–)
Lovin' Spoonful vuonna 1965
Lovin' Spoonful vuonna 1965
Tiedot
Tyylilaji: pop rock, folk rock
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu New York, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.lovinspoonful.com
Jäsenet
Joe Butler
Steve Boone
Mike Arturi
Phil Smith
Entiset jäsenet
John Sebastian
Zal Yanovsky
Jerry Yester
John Marrella
Jim Yester
Lena Yester
Levy-yhtiöt
Kama Sutra Records

The Lovin' Spoonful on Yhdysvaltalainen 1960-luvun puolivälissä perustettu pop- / rock-yhtye. Se pääsi Rock and Roll Hall of Fameen 2000.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovin' Spoonful perustettiin vuonna 1965. Yhtye löi itsensä kotimaassaan läpi jo saman vuoden aikana. Yhtenä tärkeänä syynä nopeaan menestykseen olivat sen päävokalistin John Sebastianin monet nerokkaat oivallukset. Hän osasi yhdistää yhtyeensä musiikkiin aineksia niin folkista, rock and rollista, bluesista kuin kantristakin. [1] Orkesterin muut jäsenet olivat kitaristi Zal Yanovsky, rumpali Joseph Cambell Butler sekä basisti Steve Boone. Kaksi viime mainittua olivat lähtöisin rockbändistä Long Islandilta, kun taas Sebastian ja Yanovsky olivat alkuaan Greenwich Villagen folk-artisteja.[2] Nelikon esitykset kiinnostivat monia musiikkialan vaikuttajia ja keikoilla nähtiin mm tuottajana suureen maineeseen yltänyt Phil Spector.[1]

Menestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi, vasta perustettu levy-yhtiö Kama-Sutra otti Lovin' Spoonfulin suojiinsa ja julkaisi yhtyeen ensimmäisen single-levyn, joka oli saanut nimekseen "Do You Believe In Macig". Tämä, samoin kuin sitä seurannut "You Didn't Have To Be So Nice" löytyivät Billboardin kymmenen myydyimmän levyn joukosta. Kansainvälinen menestys tuli vuoden 1966 alussa julkaistun kolmannen singlen myötä. Vanhahtavaa Ragtimeä tyylillisesti edustanut "Daydream" menestyi ympäri Eurooppaa saaden hyvän vastaanoton myös Suomessa. Lovin' Spoonful täydensi menestystään julkaisemalla vielä saman vuoden aikana heidän suurimmaksi menestyksekseen nousseen rokkaavan ja hieman inhorealistisen Summer in the Cityn, josta on muodostunut eräs pop-musiikin klassikoista. (Suomalaisen version tulkitsi Danny). Lovin' Spoonfulin menestyminen aikakautena, jolloin Tamla Motownin mustat artistit sekä Beatles, Rolling Stones ja muut brittiyhtyeet hallitsivat suurta osaa läntisen maailman levymyynnistä, oli melkoinen sensaatio.

Hot town, Summer In the City
Back o' my neck gettin' dirty and gitty
been down, it's it a pity
doesn't seem to be shadow in the city
All around people lookin' half dead
walkin' on the sidewalk hotter than a
match head..."

-Summer In The Cityn lyriikkaa.

Vuonna 1967 yhtyeen menestyskaari kääntyi laskuun. Alkuvuodesta Kaunis "Rain on the Roof", kantrihenkinen "Nashville Cats" ja suuren orkesterin kanssa tehty "Darling Be Home Soon" menestyivät vielä singlerintamalla ja maaliskuussa julkaistu kokoelma-albumi "Best of the Lovin' Spoonful" kävi kaupaksi hyvin pysytellen Yhdysvaltain myyntilistoilla lähes koko vuoden. Psykedeelinen rock monine eri variaatioineen oli kuitenkin vallannut kaupallisen musiikin listat ja Lovin' Spoonful alkoi kuulostaa vanhanaikaiselta. He pitivät kuitenkin folk-rockiin nojaavan tyylisuuntansa antamatta uusien virtausten vaikuttaa tuotantoonsa.

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorison keskuudessa lisääntynyt LSD:n ja Marihuanan käyttö oli alkusyynä Lovin Spoonfulin asteittaiseen hajoamiseen. Kaksi yhtyeen jäsentä, Yanovsky ja Boone, pidätettiin Marihuanan hallussapidosta.[1] Rikkeen seurauksena Yanovsky uhattiin karkottaa kotimaahansa Kanadaan. Hän sai luvan jäädä Yhdysvaltoihin ilmiantamalla käyttämänsä huumediilerin virkavallalle. Teon seurauksena hänestä tuli halveksittu "vasikka" vastakulttuuria edustavan kukkaiskansan silmissä. [1]. [3] Kesäkuussa Yanovsky jätti yhtyeen. Hänen paikkansa täytti Jerry Yester, joka aiemmin oli soittanut Modern Folk Quartetissa.

Lovin' Spoonfulin suosio ei enää palannut ennalleen Yanovskyn lähdön jälkeen. Uusittu kokoonpano keskitti vuoden 1968 ensimmäisen puoliskon aikana kaiken tarmonsa uuden studioalbuminsa tekemiseen. Hieno Amplexin 16-raitainen nauhoitustekniikka mahdollisti kunnianhimoisen levyn syntymistä. Kesäkuussa julkaistu LP-levy "Everything Playing" ei kovista odotuksista huolimatta sytyttänyt ostavaa yleisöä. Albumi myi huonosti yltäen parhaimmillaankin vain sijaluvulle 118.[4] Nähdessään menestyksen päivien olevan Lovin' Spoonfulin osalta takanapäin John Sebastian jätti yhtyeen syksyllä 1968. Kolmimiehisenä orkesteri jatkoi vielä vuoden ajan tehden viimeisen albuminsa "Revelation:Revolution '69". [5] Kahden johtavan jäsenen poissaolo oli jättänyt kuitenkin korvaamattoman aukon ja vuosikymmenen vaihtuessa uuteen oli Lovin Spoonfulin tarina päättynyt.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Sebastian vuonna 1979

Lovin Spoonful teki myös elokuvamusiikkia. Heidän musiikkiaan kuultiin Woody Allenin "What's Up Tiger Lilyssä" ja Francis Ford Coppolan elokuvassa "You're a Big Boy Now".[3]

John Sebastian aloitti soolo uransa vuonna 1969. Samana kesänä hän esitti Woodstockin festifaaleilla kappaleet "Young Generation" sekä "I Had a Dream". Näistä jälkimmäinen esitys toimi avausraitana albumilla Woodstock.[4] Lovin' Spoonfulin jäsenistä Joe Butler esiintyi hippimusikaalissa Hair, Jerry Yester liittyi The Association-yhtyeeseen, Zal Yanovsky soitti Kris Kristoffersonin bändissä ja Steve Boone luopui vuosien ajaksi kokonaan musiikkibisneksestä.

Vuonna 1976 John Sebastian valtasi Yhdysvaltain singletilaston kärkipaikan kappaleella "Welcome Back", joka oli nimimelodia TV-sarjasta "Welcome Back , Kotter".[3]

Vuonna 1995 Die Hard – koston enkeli -elokuva käytti tunnuslaulunaan Summer in the Cityä.

Alkuperäinen Lovin' Spoonfulin kitaristi Zal Yanovsky kuoli sydänkohtaukseen Ontariossa vuonna 2002. [5]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Do You Believe In Magic (1966)
  • You Didn't Have To Be So Nice (1966)
  • Daydream (1966)
  • Did You Ever Have To Make Up Your Mind (1966)
  • Summer in the City (1966)
  • Rain on the Roof (1966)
  • Nashville Cats (1967)
  • Darlin' Be Home Soon (1967)
  • Six O'Clock (1967)
  • As Long You're Here (1967)
  • You're a Big Boy Now (1967)
  • She Is Still a Mystery (1967)
  • Money (1968)
  • Never goin' Back (1968)
  • Run With You (1968)
  • Me About Me (1969)
  • Younger Generation (1970)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]