Teerisaari (Kontiolahti)
Teerisaari eli Teyrisaari on Pohjois-Karjalassa Polvijärvellä ja Kontiolahdella sijaitseva Höytiäisen suurin saari. Saari on edelleen ympärivuotisesti asuttu.[2][3][1]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teerisaari on 7 kilometriä pitkä, 1,6 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 622 hehtaaria [1][4]. Saaren erikoisuus on sen pohjoisrannasta alkava yli kilometrin pituinen, sokkeloisen muotoinen ja hyvin reheväkasvustoinen Sisuslahti. Vesialueen nimellä on myös monikollinen muoto ”Sisuslahdet”. Umpeenkasvun seurauksena lahden pohjukan avovesialue on kuroutunut erilleen lahden suuosasta. Sitä kutsutaan Syvälahdeksi, vaikka lahti on nykyään kaksiosainen. Saaren koillissivulla esiintyy kumpumoreenivyöhyke, joka ilmenee koko saaren pituuden mittaisena ja myös saaren kaakkoispään itärannan lähivesissä veden pinnalle pilkistävinä saarina. Sisuslahti ja Syvälahti ovat kumpujen väliin muodostunutta lahtea. Teerisaarella on toinenkin erityispiirre; se on muodoltaan hyvin virtaviivainen. Eräät saaret ovat muodoltaan neulamaisia. Saaren kaakkoispäässä sijaitseva Eteläpäänniemi on myös sellainen. Karttakuvan perusteella voidaan arvella, että Teerisaari on luoteessa sijaitsevan Oriniemen saarimainen jatke.[2][3][5][6]
Teerisaaressa on Syvälahden, ja siitä erilleen kuroutuneen lammen, lisäksi vielä viisi muuta lampea. Kaakossa sijaitseva Suvipäänlampi on niistä suurin ja Ruutanalampi toiseksi suurin. Saaressa on edelleen viisi talollista tilaa ja jonkin verran peltomaata. Muu osa saaresta on metsämaata. Saaressa on vakituisia asukkaita alle kymmenen (vuonna 2010 oli asukasluku 9 [1]), mutta heinäkuussa voi kesäasukkaita olla yli sata (vuonna 2020: 31 vapaa-ajanasuntoa ja 124 vapaa-ajan asukasta [1]). Talvisin Teerisaareen johtaa jäätie ja kesällä voi rantautua yksityiseen laituriin, josta alkaa moneen suuntaan johtavat tiet [7]. Saaren luoteispää kuuluu Polvijärvelle ja muu osa Kontiolahdelle.[3]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teerisaaresta vajaa kolmannes on suojeltu Natura 2000-ohjelmassa nimellä Teerisaari-Sisuslahti (123 hehtaaria, FI0700016). Sen suojeluperuste on arvokas linnustollinen kokonaisuus, kasketut lehtometsät sekä kosteapohjaisten rantametsien edustavuus. Suojeluun on vaikuttanut joukko saaren lintulajeja, joita ovat heinätavi, laulujoutsen, palokärki, nuolihaukka, pikkusieppo, kurki, merikotka, pikkulokki, mustakurkku-uikku ja kalatiira. Lisäksi tavataan kuhankeittäjää.[8]
Saaren kallioperä on kokonaan fylliittiä, joka on kulunut viime jääkaudella voimakkaasti luode-kaakko-suunaiseksi. Kallioperä on muutamaa kalliopaljastumaa lukuun ottamatta irtomaan peittämä. Irtomaa muodostuu pääasiassa moreenista ja savesta. Moreenikerrostumat ovat paksuimpia kumpumoreenialueella (ablaatiomoreenia) kumpujen kohdilla. Vanhan Höytiäisen aikaiset talvijäiden aiheuttamat työnnöt ovat muokanneet Vanhasaaren rantoja tavalla, joka näkyy edelleen selkeästi. Vanhasaari on siten ollut saarena hyvin kauan. Kasvillisuus on rehevintä Sisuslahtien alueilla. Muualta on rehevin kasvillisuus raivattu peltomaaksi, joka on toisaalta ehtinyt suurelta osin metsittyä uudelleen. Lisäksi laiduntaminen on edistänyt harmaaleppäpuuston asemaa. Saarelta löytyy joitakin harvinaisempia kasvilajeja: ruttojuuri, sarjatalvikki ja siperiansinivalvatti. Saaren sisävedet ovat muutamien vesilintulajien pesimäaluetta, jossa niitä viihtyy suuriakin parimääriä. Sisuslahdet sulavat pari viikkoa aikaisemmin kuin muu osa Höytiäisestä, jolloin niistä tulee muuttolintujen ruokailu- ja levähdyspaikka. Sisuslahdet ovat tärkeä kalojen kutualue, jossa aiemmin kalastettiin ahkerasti. Rehevään lahteen istutettu ruutana on kuitenkin haitannut verkkokalastusta, jolloin se on vähentynyt. Sen sijaan kalasääksi ruokailee lahdella säännöllisesti.[4][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Höytiäisessä suoritettiin vuosina 1858–1860 järvenlasku, jonka seurauksena Höytiäisen vedenpinta aleni 9,6 metriä. Ennen järvenlaskua Teerisaari oli vain noin hehtaarin kokoinen luoto nimeltä Vanhasaari [4], joka kasvoi järvenlaskussa yli 600-kertaiseksi. Saaren järvenpohjasta paljastunut maaperä oli hedemällistä, joten saari asutettiin. Järvenlaskun vesijättömaa jaettiin pääasiassa järvenlaskuyhtiön osakkaiden kesken, mutta maa-alueiden tilanmuodostus saatiin Polvijärvellä päätökseen vasta 1955. Vuonna 1950 Teerisaaressa oli 118 vakituista asukasta. Saareen ei vielä 1960-luvullakaan tullut sähköä ja tuona aikana kaupungistuminen ja Ruotsiin muutto tyhjensi myös Teerisaarta. Vuonna 1975 asui saarella vakituisesti 30 asukasta ja vuonna 1986 enää 11 asukasta.[3][9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Auri, Elina: Ilman kiinteää tieyhteyttä olevat pysyvästi asutut saaret, s. 101. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2010. ISBN 978-952-227-374-1. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.5.2022).
- ↑ a b c Teyrisaari (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 25.4.2022.
- ↑ a b c d Höytiäinen (04.821.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.4.2022.
- ↑ a b c Ruuhisalmi, Ilmari: Teerisaaren luonnonolot. Pohjois-Karjalan luonto, 1976, s. 13–17. Pohjois-Karjalan Luonnonystävät ry. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 3.5.2022.
- ↑ Vesajoki, Heikki: ”Järven uusi olemus”, Tarunhohtoinen Höytiäinen, s. 70–81. Keuruu: Otava, 2019. ISBN 978-952-94-1758-2.
- ↑ a b Kontkanen, Harri: Pohjois-Karjalan lintuvedet – linnuston tila ja kunnostustarve lintuvesiensuojeluohjelman kohteilla (PDF) Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 4/2009, sivu 99–101. 2009. Helsinki: Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Viitattu 3.5.2022.
- ↑ Koskela, Heimo: Höytiäisen rantautumispaikat, personal.himnet.fi, Viitattu 3.5.2022
- ↑ Teerisaari-Sisuslahti (FI0700016) ympäristö.fi. Viitattu 2.5.2022.
- ↑ Maasilta Timo: Vesitalous-lehden viisi vuosikymmentä: Tarja Cronberg muistelee. Vesitalous, 2010, 51. vsk, nro 1, s. 25. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 2.5.2022.