Suunniteltu vanheneminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suunniteltu vanheneminen on kulutustuotteiden teolliseen suunnitteluun tai muotoiluun liittyvä ilmiö, jossa tuotteen valmistaja rajoittaa tietoisesti tuotteen käyttöikää. Näin tehdään yleensä siksi, että kuluttajat joutuisivat uusimaan kulutusosan tai ostamaan uuden tuotteen useammin. Klassinen esimerkki suunnitellusta vanhenemisesta on hehkulamppu. Suurimmat hehkulamppujen valmistajat kokoontuivat Sveitsin Genevessä 25.12.1924 ja muodostivat kartellin, jossa hehkulampun kestoksi määriteltiin 1 000 tuntia, mikä vastaa noin yhden vuoden käyttöä. Sitä ennen lamppujen kestoikää oli tuotekehityksellä onnistuttu jatkamaan jopa 2 500 tuntiin. Kartellista käytettiin nimeä Phoebus. [1].

Eliniän lyhentämisen keinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laitteen elinikää voidaan lyhentää monin tavoin. Televisioissa ja tietokoneissa voidaan kuumuutta huonosti sietävät kondensaattorit sijoittaa herkästi kuumenevaan paikkaan. Laitteen akku voidaan tehdä kiinteäksi, jolloin akun vioittuminen tekee laitteesta lähes käyttökelvottoman. Väitetään, että printtereistä ja kahvikoneista on löydetty laskureita, jotka pysäyttävät koneen toiminnan 18 000 printin tai 3 000 kahvikupillisen jälkeen. Valmistajat laskevat laitteille käyttöiän. Laskennalliset eliniät ovat todennäköisyyksiä isolle joukolle laitteita: kuinka monta prosenttia enintään vioittuu tietyn ajan kuluessa. Yleensä ei kuitenkaan voida osoittaa, että laite osaisi vioittua itsestään.[2]

Korjauspajaliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ongelmaa on yritetty ratkaista kuluttajien omilla korjauspajoilla. Repair Cafés -liike alkoi vuonna 2009 Amsterdamissa, ja se on sittemmin levinnyt myös Saksaan.[3]

Päinvastaiset tutkimustulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen puolueeton tuotetestaussäätiö Stiftung Warentest on kuitenkin kyseenalaistanut suunnitellun vanhentamisen. Tutkimuksessaan se totesi, että vuosikymmenen aikana laitteiden käyttöiät ovat pikemminkin vähän pidentyneet. Joiltakin laitteilta kuluttajat eivät edes odota pitkää ikää, vaan vaihtavat esimerkiksi kännykkää tiuhaan tahtiin. Syynä ei ole kuluminen, vaan halu saada uusi, paremmin toimiva laite.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Obsolencia programada El Mundo. (espanjaksi)
  2. Hautamäki, Terhi: Miksi kaikki hajoaa? Helsingin Sanomat. 11.5.2013. Viitattu 11.5.2013.
  3. a b Jussi Tuormaa: Laitteiden kehno kestävyys kiusaa saksalaisia Taloussanomat. 3.5.2014. Viitattu 3.5.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Planned obsolescence