Suomen urheilu 1950
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1950 käsittelee vuoden 1950 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Heikki Hasu | Hiihto |
| 2. | Matti Simanainen | Paini |
| 3. | Toivo Hyytiäinen | Yleisurheilu |
| 4. | Olavi Rove | Voimistelu |
| 5. | Thorvald Strömberg | Melonta |
| 6. | Paavo Aaltonen | Voimistelu |
| 7. | Veikko Karvonen | Yleisurheilu |
| 8. | Kalevi Mononen | Hiihto |
| 9. | Aulis Rytkönen | Jalkapallo |
| 10. | Pentti Hämäläinen | Nyrkkeily |
| Lähde: [1] | ||
Erillisellä naisten listalla viisi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Sylvi Saimo | Melonta |
| 2. | Maire Österdahl | Yleisurheilu |
| 3. | Kerttu Pesonen | Hiihto |
| 4. | Tyyne Wideman | Hiihto |
| 5. | Anna-Liisa Kurki | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue voitti vuoden viidestä maaottelustaan kaksi, molemmat Helsingin olympiastadionilla. Kesäkuussa Suomi voitti Alankomaat 4–1. Varsinaisena suursaavutuksena pidettiin vuoden 1948 olympiahopeamitalistista, kesällä 1950 MM-kisoissa pelanneesta ja MM-pronssimitalisti Ruotsin juuri ennen Suomeen saapumistaan voittaneesta Jugoslaviasta syyskuussa maalein 3–2 otettua voittoa. Suomen maalintekijät ottelussa olivat Jorma Vaihela, Yrjö Asikainen ja Kalevi Lehtovirta. Asikainen teki maalin Alankomaat- ja Jugoslavia-otteluiden lisäksi niiden välissä pelatussa Tanska-maaottelussa.[2][3]
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves-Kissat, hopeaa sai Kuopion Palloseura ja pronssille sijoittui Vasa IFK.[4]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Ilves, hopeaa sai Hämeenlinnan Tarmo ja pronssille sijoittui tamperelainen TBK.[5]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi helmikuussa Helsingissä Ruotsin kanssa tasan 3–3 ja voitti maaliskuussa Lappeenrannassa Norjan 4–2.[6]
- Suomen-mestaruuden voitti Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui Vasa IFK.[7]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti HOK-Veikot, hopeaa sai Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui Sörnäisten NMKY, kaikki kolme Helsingistä.[8]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Pyrintö ja hopealle sijoittui Porin Veto.[9]
Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailuissa 4.–6.8. Kööpenhaminassa, Tanskassa Sylvi Saimo voitti 500 metrillä kultaa kajakkiyksiköissä ja Greta Grönholmin kanssa kaksikoissa. Thorvald Strömberg voitti kultaa kajakkiyksiköiden 10 000 metrillä ja saavutti hopeaa 1 000 metrillä.[10][11][12][13]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Matti Simanainen voitti kultaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 73-kiloisten sarjassa.[14]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Heikki Hasu voitti kultaa yhdistetyssä sekä kuului Viljo Vellosen, Paavo Lonkilan ja August Kiurun kanssa joukkueeseen, joka saavutti viestihiihdossa hopeaa.[15]
Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–16.7. Baselissa, Sveitsissä Suomi sijoittui miesten joukkuekilpailussa hopealle isäntämaan jälkeen. Paavo Aaltonen ja Veikko Huhtanen ottivat kaksoisvoiton rekillä. Olavi Rove saavutti moniottelussa pronssia sekä renkailla, hypyssä ja nojapuilla hopeaa.[16]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–27.8. Brysselissä, Belgiassa Suomi saavutti yhden kultamitalin, kolme hopeaa ja viisi pronssia ja oli mitalitilastossa yhdeksäs. Toivo Hyytiäinen voitti kultaa keihäänheitossa. Hopeamitalisteja olivat Veikko Karvonen maratonilla, Valto Olenius seiväshypyssä ja Valdemar Rautio kolmiloikassa. Jukka Piironen toi pronssillaan seiväshypystä Suomeen toisen mitalin ja hänen lisäkseen pronssille sijoittuivat Väinö Koskela 10 000 metrin juoksussa, Erik Blomster 3 000 metrin estejuoksussa, Olli Partanen kiekonheitossa ja Maire Österdahl pituushypyssä.[17]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 32. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 141–143, 145–146. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 373. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 33–34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 228. Otava, 1970.
- ↑ Pihlaja, s. 369
- ↑ Strömberg ja Saimo–Grönholm maailmanmestareiksi. Helsingin Sanomat, 6.8.1950, s. 10. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ Sylvi Saimo toi kolmannen maailmanmestaruuden. Helsingin Sanomat, 7.8.1950, s. 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ Pihlaja, s. 488
- ↑ Pihlaja, s. 164–165, 440–441, 869
- ↑ Sveitsin voimistelijain loistava saalis – sai 12 maailmanmestaruutta. Helsingin Sanomat, 17.7.1950, s. 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 42–47. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.