Spartakistiliitto

Wikipedia
Ohjattu sivulta Spartakisti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rosa Luxemburg.

Spartakistiliitto (saks. Spartakusbund) oli vasemmistolainen, marxilainen ja vallankumouksellinen järjestö, joka organisoitiin Saksassa ensimmäisen maailmansodan ja sen jälkeisinä poliittisesti epävakaina vuosina. Liitto nimettiin Rooman tasavallan suurimman orjakapinan johtajan Spartacauksen mukaan.

Spartakistiliiton perustivat Rosa Luxemburg (lempinimeltään Punainen Rosa) ja Karl Liebknecht. Sen aktiivisinta aikaa oli Saksan vallankumouksen aika vuonna 1918, jolloin se pyrki nostattamaan Venäjän bolševikkivallankumouksen kaltaisen vallankumouksen levittämällä laittomaksi julistettuja julkaisuja, kuten esimerkiksi sanomalehteä Spartakuskirjeet.

Sekä Luxemburg että Liebknecht olivat tunnettuja vasemmistosiiven jäseniä Saksan Sosiaalidemokraattisessa Puolueessa (SPD). He perustivat yhdessä itsenäisen organisaation vuonna 1914, kun SPD päätti tukea Saksan hallituksen päätöstä julistaa sota Venäjälle, mikä johti ensimmäiseen maailmansotaan. Heidät tunnettiin aluksi ”internationaalin ryhmänä”. Sen lisäksi, että he vastustivat imperialistiseksi katsomaansa sotaa, he kannattivat myös vallankumouksellisten menetelmien käyttöä – keinoja, jotka eivät tulisi toteutumaan parlamentaariseen prosessiin sitoutuneessa SPD:n johdossa.

Venäjän vallankumouksen jälkeen spartakistit päättivät pyrkiä samanlaiseen kehityskulkuun Saksassa. Vallankumouksellisen hallinnon oli määrä koostua Venäjän mallin mukaan paikallisista työläisten neuvostoista. Liebknecht ja Luxemburg olivat vangittuina vuosina 1916–1918, koska he olivat organisoineet julkisen mielenosoituksen Saksan sotaan osallistumista vastaan. Kun marraskuun vallankumous syöksi keisarin vallasta ja johti ensimmäisen maailmansodan päättymiseen, alkoi epätasapainon ja vallankumouksien aika, joka jatkui aina vuoteen 1923 asti. Liebknecht julisti sosialistisen tasavallan perustetuksi Berliinin kaupunkilinnan parvekkeelta marraskuussa 1918, samana yönä kuin Philipp Scheidemann SPD:stä ilmoitti Valtiopäivätalon parvekkeelta Weimarin tasavallan syntyneeksi.

Joulukuussa 1918 järjestö liittyi Kominterniin ja muutti nimekseen 31. joulukuuta Saksan kommunistinen puolue. 1. tammikuuta 1919 kommunistiset spartakistit nousivat kapinaan Berliinissä, oman johtonsa määräyksiä vastaan. Esimerkiksi Luxemburgin mielestä vallankumous oli ennenaikainen, koska spartakisteilla ei ollut tarpeeksi kannatusta työläisten keskuudessa.

Nationalistiset voimat murskasivat spartakistien vallankumousyrityksen nopeasti. Yhteistyössä toimineet SPD:n joukot, Saksan armeijan jäänteet ja oikeistolaiset puolisotilaalliset Freikorpsit hajottivat kommunistien yrityksen kansleri Friedrich Ebertin määräyksestä. Monien muiden ohella Luxemburg ja Liebknecht joutuivat Freikorpsin surmaamiksi ja heidän ruumiinsa heitettiin jokeen. Satoja spartakisteja teloitettiin kansannousua seuranneina viikkoina. Eloon jääneet jatkoivat kommunistipuolueen toimintaa.

Spartakistimanifesti 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännetty mukaillen englannista.

»Kysymys tänään ei ole demokratiasta tai diktatuurista. Kysymys, jonka historia meille esittää on: porvarillinen demokratia vai sosialistinen demokratia. Proletariaatin diktatuuri ei tarkoita pommeja, vallankaappauksia, mellakoita ja anarkiaa, kuten kapitalistien voittojen agentit tarkoituksella ja väärin väittävät. Sen sijaan se merkitsee kaikkien poliittisen vallan instrumenttien käyttöä sosialismin saavuttamiseksi, kapitalistien omaisuuden haltuunottamiseksi, proletariaatin vallankumouksellisen tahdon kautta ja sen yhteisen hyväksynnän myötä.»

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]