Kolmas orjasota

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kolmas orjasota
Italy and environs, 218 BC.gif
Päivämäärä:

7371 eaa.

Paikka:

Italia

Lopputulos:

Rooman ratkaiseva voitto

Osapuolet

Karanneiden orjien armeija

Rooman valtakunta

Komentajat

Crixus †,
Oenomaus †,
Spartacus † a,
Castus †,
Gannicus †

Gaius Claudius Glaber,
Publius Varinius,
Gnaeus Clodianus,
Lucius Gellius Publicola,
Gaius Cassius Longinus,
Gnaeus Manlius,
Marcus Licinius Crassus,
Gnaeus Pompeius Magnus,
Marcus Terentius Varro Lucullus,
Lucius Quinctius,
Gnaeus Tremellius Scrofa

Vahvuudet

120 000 karanutta orjaa ja gladiaattoria

yli 3 000 puolisotilasta, 8 legioonaa, yli 12 000 muuta taistelijaa

Tappiot

Lähes kaikki tapettiin taisteluissa tai ristiinnaulittiin

Huomattavia (50, 1 000 tai 4 000 decimatiolla)

a Oletetaan kuolleen, ruumista tosin ei löydetty

Rooman tasavallan sisällissodat
1. orjasota2. orjasotaliittolaissota1. Sullan sisällissotaSertoriuksen kapina2. Sullan sisällissota3. orjakapinaCatilinan salaliittoJulius Caesarin kansalaissotaMutinan sotaToisen triumviraatin sota Caesarin murhaajia vastaanOctavianuksen ja Antoniuksen sotaPerusian sotaOctavianuksen sota Sextusta vastaan

Kolmas orjasota oli vuosina 73 eaa.71 eaa. käyty orjakapina roomalaisia vastaan, Se oli viimeinen sarjassa epäonnistuneita orjakapinoita Rooman tasavallan aikana. Kolmas orjasota oli näistä vakavin ja ainoa, joka suoranaisesti uhkasi Roomaa. Kapinaa johti traakialainen gladiaattori Spartacus.

Spartacuksen taustasta ei ole tarkkaa tietoa. Hän on saattanut olla joko sotavanki tai Rooman armeijan auxilia-joukoissa palvellut sotilas, joka on tehnyt jonkin rikoksen. Vangitsemisen jälkeen hän on joutunut Capuan gladiaattorikouluun.

Vuonna 73 eaa. gladiaattorien kovasta kohtelusta vihastunut Spartacus päätti paeta. Plutarkhoksen mukaan Spartacus ja toinen gladiaattori, gallialainen Crixus, tappoivat gladiaattorikoulun vartijat keittiöveitsillä. Sen jälkeen Spartacus pakeni 70 orjan kanssa gladiaattorikoulusta. Joukko vetäytyi Vesuviukselle. Pian Spartacuksen seuraan hakeutui joka puolelta Roomaa paenneita orjia ja gladiaattoreita sekä plebeijejä. Suurimmillaan Spartacuksen sotajoukko käsitti jopa 100 000 henkeä (eri germaanikansoista noin 40 000). Spartacus taisteli voitokkaasti orja-armeijallaan Rooman legioonia vastaan kahden vuoden ajan halliten lähes koko Etelä-Italiaa.

Spartacuksen alkuperäisenä tarkoituksena lienee ollut paeta Rooman valtakunnan alueelta Galliaan tai Traakiaan, mutta hän ei ilmeisesti saanut joukkojaan suostumaan tähän. Spartacus voitti molemmat häntä vastaan lähetetyt konsuliarmeijat, jonka jälkeen apuun kutsuttiin Marcus Crassus. Crassus voitti Spartacuksen joukot ratkaisevassa taistelussa vuonna 71 eaa. Spartacus sai taistelussa surmansa.

Lyötyään kapinan roomalaiset ristiinnaulitsivat noin 6 000 orjaa Via Appian varrelle. Kapina vaikutti Rooman politiikkaan vielä vuosien ajan. Sekä Crassus että myöhässä taisteluihin tullut Pompeius käyttivät menestystä hyväkseen omalla urallaan.