Berliner Stadtschloss

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berliner Stadtschloss noin vuonna 1900

Berliner Stadtschloss (suom. Berliinin kaupunkilinna), joskus myös Berliner Schloss (Berliinin linna) oli 1400-luvulta vuoteen 1950 Berliinin keskustassa sijainnut palatsi. Sitä kutsutaan kaupunkilinnaksi erotuksena useista muista Berliinissä ja sen liepeillä sijaitsevista linnoista. Yhdessä viereisen protestanttisen tuomiokirkon, Berliner Domin, kanssa Stadtschloss oli kaupungin keskustan, Mitten, hallitsevin rakennus ja myös sisätiloiltaan huomattavan arvokas. DDR:n aikana purettu linna on lähitulevaisuudessa tarkoitus rakentaa uudelleen.

Linnan edessä sijaitseva Schlossplatz-aukio oli DDR:n aikana nimeltään Marx-Engels-Platz, mutta on sittemmin saanut vanhan nimensä takaisin.

Vanhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkilinna oli aluksi Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden, sittemmin Preussin kuninkaiden ja Saksan keisareiden asuinpaikka. Hohenzollernin hallitsijasuku asutti sitä lähes 500 vuotta. Linna oli pääosin barokkityylinen, mutta sen itäpäädyssä sijainneet vanhimmat osat olivat renessanssityylisiä ja peräisin 1400-luvulta. Linnan ensimmäisen vaiheen rakennutti Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik II Rautahammas vuosina 1443–1451. Linna sai lopullisen ulkoasunsa ensimmäisen Preussin kuninkaan Fredrik I:n aikana 1700-luvun alussa arkkitehti Andreas Schlüterin suunnitelmien mukaan. Linnasta oli tarkoitus tehdä vieläkin mahtavampi, mutta Fredrik I:n kuoltua 1713 hänen seuraajakseen tullut Fredrik Vilhelm I keskeytti laajennustyöt. Hänen seuraajistaan useimmat eivät itse asiassa asuneet linnassa vaan Berliiniin ja sen ulkopuolelle rakennuttamissaan muissa palatseissa. Viimeinen Saksan keisari Vilhelm II kuitenkin käytti Berliinin kaupunkilinnaa asuinpaikkanaan.[1]

Weimarin tasavallan aikana Saksan valtion hallinnoima säätiö vuokrasi linnasta tiloja erilaisille yhteisöille. Siellä toimivat muun muassa Saksan merkittävin tiedeseura, Kaiser Wilhelm -instituutti, Saksan hallintovirkamiesten liitto, opiskelijoiden asuntola ja ruokala sekä joukko erilaisia museoita. Linnan saleissa järjestettiin näyttelyjä ja konsertteja. Ylimmässä kerroksessa oli myös vuokra-asuntoja. Natsi-Saksan aikana linnaa ei juuri käytetty, paitsi Lustgartenilla pidettyjen joukkotapahtumien taustakulissina.[2]

Purkaminen ja linnan tilalla olleet rakennelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linna vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa, mutta se olisi ollut korjattavissa. Linna itse asiassa vaurioitui vähemmän kuin monet muut myöhemmin kunnostetut historialliset rakennukset, ja sen tiloissa järjestettiin 1946–1948 erilaisia näyttelyitä. Sodan jälkeen linna kuitenkin jäi kaupungin itäiselle miehitysvyöhykkeelle ja vuonna 1950 Itä-Saksan virkavalta purki linnan säilyneet osat poliittisista syistä. Hohenzollernien linnan katsottiin edustavan preussilaista militarismia. Lisäksi Neuvostoliiton johto oli esittänyt vaatimuksen, että Itä-Berliinin keskustaan pitäisi saada vuoden 1951 vappuun mennessä suuriin joukkotapahtumiin soveltuva juhla-aukio. Linnan tilalle raivattu Marx-Engels-Platz täytti vaatimukset.[3]

Linnan julkisivusta säilytettiin portaali, jonka parvekkeeta Karl Liebknecht oli 9. marraskuuta 1918 julistanut Saksan sosialistiseksi tasavallaksi. Se liitettiin vuonna 1964 Marx-Engels-Platzin etelälaidalle valmistuneen Itä-Saksan valtioneuvoston talon eli Staatsratsgebäuden julkisivun osaksi. Kaupunkilinnan pitkään tyhjillään ollutta tonttia käytettiin paraateihin ja puistona, kunnes vuonna 1976 paikalle rakennettiin Tasavallan palatsi, joka puolestaan purettiin Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen vuosina 2006–2008 – monien mielestä jälleen poliittisista syistä, vaikka virallisena syynä olivat Tasavallan palatsin asbestiongelmat. Paikalla oli välillä vuosina 1993–1994 ollut linnan julkisivua esittänyt luonnollisen kokoinen kulissi sekä 2008–2010 nykytaidetta esitellyt väliaikainen taidehalli.[4]

Suunniteltu uudelleenrakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan liittopäivät päätti jo vuonna 2002, että paikalle rakennetaan kopio linnasta sotaa edeltäneessä asussaan. Humboldt-Forumiksi virallisesti kutsuttavaa kopiota oli tarkoitus ryhtyä rakentamaan vuonna 2010, mutta säästösyistä aloitusta lykättiin vuoteen 2014.[5] Rakennukseen tulee museotilaa, kirjasto sekä näyttämötila kulttuuritapahtumille. Suunnitelmien mukaan uudisrakennuksen julkisivuista kolme tulee olemaan kutakuinkin alkuperäisiä vastaavat. Itäisestä julkisivusta sen sijaan on tarkoitus tulla täysin moderni. Myös 74 metriä korkea kupoli on tarkoitus rakentaa takaisin. Sisätiloiltaan rakennuksesta aiotaan tehdä moderni, täysin erilainen kuin alkuperäinen oli. Sisätilojen upeimmat salongit ja sisustukset voidaan kuitenkin haluttaessa rekonstruoida entiselleen vuonna 1943 otettujen värivalokuvien avulla[6].

Linnan uudelleenrakentamisen on arveltu maksavan noin 550 miljoonaa euroa, josta Berliinin kaupunki on luvannut maksaa vain 32 miljoonaa euroa. Lopt jäävät Saksan valtion maksettaviksi. Julkisivun rakentamiseen tarvittavat 80 miljoonaa euroa on tarkoitus kerätä yksityisten lahjoitusten avulla. Tavallisia kansalaisia houkutellaan lahjoittamaan pieniäkin summia yksittäisiin seinäkiviin.[6]

Linnan edustalle aiotaan pystyttää Saksojen yhdistymisen muistomerkki. Liittopäivien 2007 tekemän päätöksen mukaan sen pitäisi olla valmis marraskuussa 2014, Berliinin muurin murtumisen 25-vuotispäivänä.[7]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hentilä, Marjaliisa & Hentilä, Seppo: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-245-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hentilä & Hentilä 2011, s. 14, 19, 21–22.
  2. Hentilä & Hentilä 2011, s. 24.
  3. Hentilä & Hentilä 2011, s. 15–16.
  4. Hentilä & Hentilä 2011, s. 16–19, 26.
  5. Berliner Schloss: Wiederaufbau wird auf 2014 verschoben Der Spiegel Online 7.6.2010.
  6. a b Hentilä & Heintlä 2011, s. 27.
  7. Hentilä & Hentilä 2011, s. 29.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 52°31′03″N, 13°24′10″E