Soltsy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Soltsy
Сольцы
Pyhän Eliaan katedraali.
Pyhän Eliaan katedraali.
Vaakuna
Vaakuna

Soltsy

Koordinaatit: 58°7′N, 30°19′E

Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Piiri Soltsyn piiri
Ensimmäinen maininta 1390
Kauppalaksi 1781
Kaupungiksi 1927
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 39,84 km²
Väkiluku (2010) 10 200
Vuonna 1891 rakennettu kauppias Poljakovin talo.
Toisen maailmansodan muistomerkki.
Soltsyn rautatieasema.

Soltsy (ven. Сольцы́) on kaupunki, kaupunkikunta ja Soltsyn piirin hallinnollinen keskus Novgorodin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Ilmajärveen laskevan Šelonjoen rannalla 78 kilometriä Novgorodista lounaaseen[1]. Kaupungissa on 10 100 ja kunnassa 10 200 asukasta (vuonna 2010)[2].

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soltsyn kunnan pinta-ala on 39,84 neliökilometriä[3] Se rajoittuu idässä Soltsyn piirin Vybitin, etelässä Gorskojen sekä lännessä ja pohjoisessa Dubrovon maalaiskuntiin[4]. Pinta-alasta 29,7 % on maatalousmaata, 26,1 % asuinaluetta, ja 21,0 % metsää[5].

Kunta sijaitsee Ilmajärven alangon korkeimmalla kohdalla. Sen maisemaa leimaa Šelonjokeen viettävä kumpuileva moreenitasanko, jolla on matalia harjuja. Šelonjokeen laskee Krutets-niminen puro.[6] Kaupungin alueella sijaitseva kivennäisvesilähde on suojeltu luonnonmuistomerkki[7]. Ympäristön tila on tyydyttävä[8].

Seudulla vallitsee lauhkea mannerilmasto. Tammi-helmikuun keskilämpötila on –7,5ºC ja heinäkuun 17,9ºC. Vuotuinen sademäärä on 571 millimetriä.[9]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soltsyn kuntaan kuuluu kaupungin lisäksi kaksi kylää: Dubets ja Jogolnik[10]. Kaupunkiväestön osuus on 99,3 %[2].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002
9 082[11] 9 357[12] 11 672[13] 11 782[14] 11 264[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on saanut nimensä sen lähistöllä sijaitsevista suolalähteistä[16]. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1390, jolloin paikalla solmittiin Novgorodin feodaalitasavallan ja Pihkovan välinen rauhansopimus[1]. Vuonna 1471 sen lähellä käytiin Novgorodin ja Moskovan ruhtinaskunnan välinen Šelonin taistelu, jonka seurauksena Novgorod menetti itsenäisyytensä ja se liitettiin Moskovan Venäjään. 1700-luvun lopulta lähtien Soltsysta kehittyi Pihkovan läänin Porhovin kihlakuntaan kuulunut pellavakaupan keskus. Vuonna 1781 se sai kauppalan (ven. posad) statuksen.[17] 1800-luvun lopussa siellä oli yli 5 000 asukasta, joista lähes puolet oli vanhauskoisia[18].

Vuonna 1915 paikkakunnalle avattiin paikallisiin kivennäisvesilähteisiin perustunut parantola, joka tuhoutui toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana[17]. Vuonna 1927 Soltsysta tuli kaupunki ja Leningradin alueen Novgorodin piirikuntaan kuuluneen hallintopiirin keskus. Vuonna 1944 piiri liitettiin vasta perustettuun Novgorodin alueeseen.[19] Neuvostoaikana kaupungissa toimi pellavankäsittelylaitos[20].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soltsyn kautta kulkee Novgorodin, Porhovin ja Pihkovan välinen maantie A116 sekä Pietarin ja Dnon välinen rautatie. Kaupungista on linja-autoyhteydet piirin kyliin ja Novgorodiin sekä paikallisjunayhteydet Dnohon ja Oredežiin. Soltsyn asemalla pysähtyy myös joukko Pietarista etelään matkaavia kaukojunia. Kaupungin sisällä on kolme linja-autoreittiä.[21]

Kaupungissa on elektroniikka-, ompelimo-, elintarvike-, kirjapaino- ja puunjalostusteollisuutta[22]. Tärkeimpiin teollisuuslaitoksiin kuuluu muuntajia valmistava Ellipsin tehdas. Elintarviketeollisuutta edustaa muun muassa piirin kulutusosuuskunnan leipätehdas.[23] Kunnassa on kaksi maatalousyritystä, jotka tuottavat maitoa, lihaa ja pellavaa[24].

Soltsyssa toimii viisi lastentarhaa, kolme yleissivistävää koulua, lasten harrastuskeskus, taidekoulu ja ammattikoulu. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, nuorisotalo, piirin kirjastolaitos ja kotiseutumuseo. Terveys- ja sosiaalipalveluihin kuuluvat piirin keskussairaala poliklinikkoineen, vanhainkoti ja sosiaalipalvelukeskus.[25] Paikallislehtenä ilmestyy Soletskaja gazeta[26].

Kaupunkikuva, nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunki koostuu etupäässä puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista sekä matalista kerrostaloista. Keskusta on säilyttänyt alkuperäisen Šelonjokea myötäilevan suorakulmaisen asemakaavan. Keskustassa on paljon kauppiaiden ja käsityöläisten rakentamia yksi- ja kaksikerroksisia kivitaloja, joilla on kulttuurihistoriallista arvoa. Kaupungin pohjoispuolella sijaitsee varuskunta-alue Soltsy-2.[27]

Soltsyn nähtävyyksiä ovat 1700-luvulta peräisin oleva puinen Pokrovan kirkko, vuosina 1824–1825 rakennettu klassistinen pyhän Eliaan katedraali ja vanhauskoisten rukoushuone[28]. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluvat myös lukuisat vanhat asuin-, liike- ja talousrakennukset[29]. Lähistöllä Vybitin kylässä sijaitsee Vasiltšikovin ruhtinassuvun kartano[28].

Seudun matkailupotentiaali perustuu sen luontoon ja kulttuurihistoriallisiin nähtävyyksiin[30]. Majoitusta tarjoaa Soltsyn keskustassa sijaitseva, tasoltaan vaatimaton hotelli Ujut, joka tunnetaan myös nimellä Šelon[31].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 432. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. a b Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  3. Generalnyi plan, s. 18.
  4. Administratsija Soletskogo munitsipalnogo raiona Novgorodskoi oblasti: Poselenija Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  5. Generalnyi plan, s. 120.
  6. Generalnyi plan, s. 21–22.
  7. Generalnyi plan, s. 131.
  8. Generalnyi plan, s. 135.
  9. Generalnyi plan, s. 19–20.
  10. Generalnyi plan, s. 17.
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  15. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  16. Smolitskaja, G. P.: Toponimitšeski slovar Tsentralnoi Rossii, s. 321. Moskva: Armada-press, 2002. ISBN 5-309-00257-X.
  17. a b Administratsija Soletskogo gorodskogo poselenija: Istoritšeskaja spravka Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  18. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Soltsy. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  19. Administrativno-territorialnoje delenije Novgorodskoi gubernii i oblasti 1727–1995 gg.: Spravotšnik, s. 134–135. Sankt-Peterburg: Komitet kultury, turizma i arhivnogo dela Novgorodskoi oblasti, Gosudarstvennyi arhiv Novgorodskoi oblasti, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.1.2014). (venäjäksi)
  20. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 24, kniga I, s. 166. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  21. Generalnyi plan, s. 82–87.
  22. Generalnyi plan, s. 26.
  23. Generalnyi plan, s. 29.
  24. Generalnyi plan, s. 31.
  25. Generalnyi plan, s. 59–64.
  26. Raionnyje gazety Novgorodskoi oblasti: Soletskaja gazeta Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  27. Generalnyi plan, s. 47–51.
  28. a b Administratsija Soletskogo gorodskogo poselenija: Naš raion Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)
  29. Generalnyi plan, s. 147–151.
  30. Generalnyi plan, s. 16–17.
  31. Komandirovka.ru Viitattu 17.1.2014. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]