Soho
| Soho | |
|---|---|
 |
|
| Kaupunki | Lontoo |
| Muodollinen kreivikunta | Suur-Lontoo |
| Lontoon kaupunkipiiri | City of Westminster |
| Kaupunginosa | West End |
| Koordinaatit | |
| Lähialueet | Fitzrovia, Covent Garden, St James’s, Mayfair |
 Soho |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Soho on alue Lontoon West Endissä City of Westminsterin kaupunkipiirissä.[1][2] Pohjoisessa sitä rajaa Oxford Street, idässä Charing Cross Road, etelässä Coventry Street ja Piccadilly Circus ja lännessä Regent Street.[1] Sen naapurialueita ovat Fitzrovia pohjoisessa, Covent Garden idässä, St James’s etelässä ja Mayfair lännessä.[3]
Soho rakennettiin yläluokan asuinalueeksi 1600-luvun lopussa, mutta sen väestörakenne muuttui työväestö- ja siirtolaisvoittoiseksi 1700-luvun aikana.[4] 1800- ja 1900-luvuilla kaupunginosaa vaivasivat köyhyys ja sosiaaliset ongelmat, kuten prostituutio ja rikollisuus.[5] Soholla oli vielä 1970-luvulla maine Lontoon punaisten lyhtyjen alueena, mutta lupakäytäntöjen tiukentuminen ja keskiluokkaistuminen ovat vähentäneet seksibaarien ja -kauppojen määrää tuntuvasti.[6] Nykyään kaupunginosa tunnetaankin paremmin vilkkaasta yöelämästä ja monipuolisesta viihde- ja ravintolatarjonnasta.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiajalla nykyisen Sohon alueella oli vielä peltoja, jotka kuuluivat St Gilesin luostarisairaalalle. Englannin luostarilaitoksen lakkauttamisen (1536) jälkeen pellot siirtyivät kruunun omistukseen, ja ylimystö alkoi käyttää niitä metsästysmainaan.[4] Erään teorian mukaan metsästäjät huusivat ajokoirilleen ”soho” nähdessään rusakon, ja tästä keksittiin koko alueen nimeksi Soho Fields.[4][7]
1670-luvulla Sohosta alettiin rakentaa Lontoon yläluokan asuinaluetta, jonne muuttivat muun muassa Fauconbergin jaarli, Carlislen kreivitär ja Monmouthin herttua. Rakentaminen keskittyi aluksi kolmen aukion – Leicester Squaren, Golden Squaren ja Soho Squaren – ympäristöön, ja koko kaupunginosa oli rakennettu 1700-luvun alkuun mennessä.[4][8]
Soho onnistui pysymään yläluokan suosiossa vain noin viidenkymmenen vuoden ajan. Se oli etäällä kuninkaallisesta hovista, ja läheiset St James’sin ja Mayfair’n kaupunginosat oli suunniteltu paremmin. Koska Sohon alueellisesta kehittämisestä ei vastannut yksi taho, joka olisi valvonut kiinteistöjen laatua ja käyttötarkoitusta, osa taloista rakennettiin huolimattomasti ja alueelle muutti ihmisiä myös alemmista yhteiskuntaluokista. Asuinrakennusten lomaan ilmestyi verstaita ja liikehuoneistoja, joissa käsityöläiset, kauppiaat ja siirtolaiset saattoivat harjoittaa ammattejaan.[4][8]
1800-luvulla Sohoa vaivasivat jo köyhyys ja sen mukanaan tuomat sosiaaliset ongelmat.[1][5] Vuonna 1854 kaupunginosassa puhkesi raju koleraepidemia, jonka lääkäri John Snow onnistui taltuttamaan estämällä asukkaita ottamasta juomavetensä saastuneesta kaivosta.[9] Maailmansotien välisenä aikana Soho tunnettiin uskaliaasta yöelämästään, ja 1950-luvulla sen alueella alkoi ilmetä jengitappeluita, suojelurahan kiristämistä ja prostituutiota. 1960-luvulla Sohosta, erityisesti Carnaby Streetin ympäristöstä, tuli yksi svengaavan Lontoon keskuspaikoista, ja 1970-luvulla alue tunnettiin halvoista seksibaareistaan, joiden toimintaa lupaviranomaiset alkoivat suitsia 1980-luvulla.[5]
Soho veti puoleensa Manner-Euroopasta saapuvia pakolaisia jo alkuvaiheistaan lähtien. Ensimmäisenä sinne asettui kreikkalaisia, joita osmanit olivat alkaneet karkottaa Turkista 1670-luvulla. 1680-luvulla sinne alkoi saapua Ranskasta uskonnollista sortoa pakenevia hugenotteja, joiden määrä kasvoi 1700-luvun alkuun mennessä noin neljännekseen koko kaupunginosan väestöstä.[4][8] 1800-luvulla Napoleonin kukistumista seurannut nationalistinen liikehdintä aiheutti pakolaisvirtoja, joiden myötä Sohoon tuli muun muassa saksalaisia, italialaisia ja unkarilaisia.[8] 1900-luvulla suurimman siirtolaisryhmän muodostivat kiinalaiset, jotka perustivat Gerrard Streetin ympäristöön Lontoon Chinatownin.[1][5]
Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soho on kuuluisa vilkkaasta yöelämästään, ja sillä on värikkään, ajoittain levottomankin kaupunginosan maine.[1][2] Sen alueella sijaitsee monia West Endin pitkäikäisimmistä teattereista, kuten Queen’s Theatre, Prince Edward Theatre ja Prince of Wales Theatre. Ohjelmatarjontaan kuuluu niin musikaaleja, näytelmiä, kabareeta kuin stand up -komiikkaakin. Teatterien lisäksi Sohossa on paljon yökerhoja, pubeja ja baareja, joista monet palvelevat valtavirrasta poikkeavaa asiakaskuntaa – kaupunginosassa on useita burleskiklubeja ja homobaareja, ja se toimii keskuspaikkana monille Lontoon priden tapahtumista.[2]
Wardour Streetillä ja Soho Squarella on elokuvayhtiöiden toimistoja, ja kaupunginosassa toimii myös mainostoimistoja, vaatesuunnittelijoita, musiikkituottajia ja muita luovien alojen yrityksiä.[1][6] Carnaby Street, Berwick Street ja Kingly Court ovat suosittuja muotikatuja,[2] ja Berwick Streetillä on käyty torikauppaa 1700-luvulta lähtien.[10] Tunnetuimmat merkkiliikkeet sijaitsevat Oxford Streetin ja Regent Streetin varsilla, jossa ovat esimerkiksi suuri lelukauppa Hamleys ja näennäis-tudortyylinen tavaratalo Liberty.[2]
Vielä 1970-luvulla Soho tunnettiin seksibaareistaan ja -kaupoistaan, mutta niiden määrä on vähentynyt tasaisesti Lontoon lupaviranomaisten suitsittua alaa ja pornon siirryttyä internetiin.[6][11] Poliisi löysi kuitenkin vielä viitteitä prostituutiosta, ihmiskaupasta ja huumeiden myynnistä vuonna 2013 alan liikkeisiin tehdyssä tehoiskussa.[12]
Kuuluisia asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- William Blake (1757–1827), englantilainen runoilija ja kuvataiteilija;[1]
- William Hazlitt (1778–1830), englantilainen kirjallisuuskriitikko ja esseisti;[1]
- Karl Marx (1818–1883), preussilainen yhteiskuntafilosofi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Soho Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ a b c d e f Soho Visit London. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ Soho, London Guide Airbnb. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ a b c d e f The Development of Soho The History of London. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ a b c d An Introduction to Soho The Museum of Soho. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ a b c Lynch, Laurence: Soho stories: celebrating six decades of sex, drugs and rock’n’roll The Guardian. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ Noble, Will: How Did Soho Get Its Name? Londonist. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ a b c d Scott, Bronwyn: The More Things Change… A Look at the Evolution of 19th Century Soho Number One London. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ Daniel, Peter ja Markoff, David: Cholera in Soho Cholera and the Thames. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ 18 great things to do on Berwick Street, Soho Time Out. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ Mullin, Frankie: Gentrification Is Turning London's Soho Into a Gimmicky, Sex Work-Themed Theme Park Vice. Viitattu 30.3.2019.
- ↑ Hundreds of police raid brothels, sex shops and lap dancing clubs in Soho in crackdown on drugs and people trafficking The Daily Mail. Viitattu 30.3.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Soho Wikimedia Commonsissa
