Sitsit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sitsit on pohjoismainen akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita sekä joissain tapauksissa seurataan myös ohjelmaa. Sitsien pitoa eli sitsaamista harrastavat pääosin yliopisto-opiskelijat. Juhlilla on yleensä jokin aihe tai teema.

Sitsien alkuperästä ei ole varmuutta: yhden arvion mukaan perinne olisi lähtenyt liikkeelle brittiläisestä ratsuväkiosastosta, jossa raskaiden työpäivien jälkeen olisi syöty ja juotu. Sieltä tapa olisi sitten siirtynyt Ruotsiin ja lopulta Suomeen.[1] Yhdysvaltain ja Britannian asevoimat edelleen järjestävät sotilailleen jossain määrin sitsejä muistuttavia pöytäjuhlia (engl. Dining in).

Sitseillä nautitaan kolmen ruokalajin illallinen, jonka päätteeksi tarjoillaan kahvi ja jaloviinaryyppy tai punssi. Tavoissa on kuitenkin eroja, joskus tarjolla on vain pääruoka salaatin kera. Puheiden ja laulujen päätteeksi yleensä nostetaan malja joko snapsia tai viiniä. Laulusta riippuen lasi joko tyhjennetään yhdellä kertaa tai siitä vain otetaan pitkä siemaus (ruotsalainen tapa on juoda esimerkiksi snapsi kolmella huikalla). Maljaa kohotetaan ensin oman pöytäseuralaisen kanssa (miehet oikealle, naiset vasemmalle), seuraavaksi toiselle puolelle ja lopuksi vastapäätä istuvan henkilön kanssa. Laulamiseen liittyen sanotaan, että jos pääruoka on syötäessä vielä lämmintä, sitsien laulunjohtaja ei ole hoitanut hommaansakenen mukaan?.

Sitsien pukeutumisohje vaihtelee eri opiskelijajärjestöissä. Puvuksi valitaan esimerkiksi haalarit, siisti asu, naamiaisasu tai miehillä tumma puku ja naisilla cocktail-asu. Juhlien on aina tarkoitus olla rennot ja viihdyttävät verrattuna muodollisempiin akateemisiin juhliin, kuten vuosijuhliin tai promootiopäivällisiinkenen mukaan?.

Juhlijoille on yleensä nimikoitu istumapaikat pöydistä. Tällöin miehet ja naiset pyritään sijoittamaan istumaan vuorotellen siten, että sitsaajan vierustoverit ja vastapäätä istuva ovat vastakkaista sukupuolta. Seuralaiset ovat normaalin etiketin mukaan vierekkäin (nainen oikealla ja mies vasemmalla) tai etenkin Otaniemessä vastapäätä toisiaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vilkuna, Janiika: Helan går!. Tiedonjyvä, 2009, nro 4, s. 18.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]