Serif

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Serifejä

Serif on kirjasimen rungon päätteessä oleva pieni osa. Kirjasimia, joissa on serifejä sanotaan päätteellisiksi. Päätteettömiä kirjaimia ovat sans-serifit eli groteskit.[1]

Roomalaissyntyisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serifit syntyivät Antiikin Roomassa, jossa kaiverrettava kirjoitus maalattiin ensin kiveen. Tällöin maalattujen siveltimenvetojen päätteet tulivat helposti leveiksi, ja kirjainten kaivertajat kaiversivat uskollisesti myös kirjainten päissä olevat levennykset.[2]

Sana serif tulee joidenkin tulkintojen mukaan hollanninkielen sanasta schreef, joka tarkoittaa "kirjoitti". Toisten lähteiden mukaan sanserif, josta sana sans-serif tulee, on vanhempi sana kuin serif.[2]

Serifejä on useita erilaisia. Esimerkiksi Times-kirjasintyypissä serif on orgaaninen ja se liittyy kirjasimen runkoon kaarevana. Toinen serifin perustyyppi on esimerkiksi Courier-kirjasimisssa. Se on neliömuotoisempi ja jäykempi. Näistä perusmuodoista on useita eri versioita.

Myös antiikva tarkoittaa päätteellistä kirjasintyyppiä. Se kehitettiin renessanssin jälkeen yhdistelemällä roomalaista meisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta.

Itämaiset vastineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serifillä on vastineensa itämaisessa kalligrafiassa ja typografiassa. Japanin sana uruko (kalan suomu) tarkoittaa samaa asiaa. Kiinan kielessä sanan kirjaimellinen käännös tarkoittaa ”muodon kanssa/jalkojen kanssa tehty”.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. serif Webopedia. QuinStreet Inc.. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)
  2. a b c Who shot the serif I love typography. 26.8.2007. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)

Serifejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]