Serif
Serif on kirjasimen rungon päätteessä oleva pieni osa. Kirjasimia, joissa on serifejä sanotaan päätteellisiksi. Päätteettömiä kirjaimia ovat sans-serifit eli groteskit.[1]
Sisällysluettelo |
Roomalaissyntyisiä [muokkaa]
Serifit syntyivät Antiikin Roomassa, jossa kaiverrettava kirjoitus maalattiin ensin kiveen. Tällöin maalattujen siveltimenvetojen päätteet tulivat helposti leveiksi, ja kirjainten kaivertajat kaiversivat uskollisesti myös kirjainten päissä olevat levennykset.[2]
Sana serif tulee joidenkin tulkintojen mukaan hollanninkielen sanasta schreef, joka tarkoittaa "kirjoitti". Toisten lähteiden mukaan sanserif, josta sana sans-serif tulee, on vanhempi sana kuin serif.[2]
Serifejä on useita erilaisia. Esimerkiksi Times-kirjasintyypissä serif on orgaaninen ja se liittyy kirjasimen runkoon kaarevana. Toinen serifin perustyyppi on esimerkiksi Courier-kirjasimisssa. Se on neliömuotoisempi ja jäykempi. Näistä perusmuodoista on useita eri versioita.
Myös antiikva tarkoittaa päätteellistä kirjasintyyppiä. Se kehitettiin renessanssin jälkeen yhdistelemällä roomalaista meisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta.
Itämaiset vastineet [muokkaa]
Serifillä on vastineensa itämaisessa kalligrafiassa ja typografiassa. Japanin sana uruko (kalan suomu) tarkoittaa samaa asiaa. Kiinan kielessä sanan kirjaimellinen käännös tarkoittaa ”muodon kanssa/jalkojen kanssa tehty”.[2]
Lähteet [muokkaa]
Serifejä [muokkaa]
-
Roomalaisia Capitalis Rustica -kirjasimia.
-
Esimerkkejä serif-kirjasimista.
-
Erilaisia serifejä.
-
Japanin katakana ウ serifillisenä.
