Sapotillapuu
| Sapotillapuu | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| lehtiä ja hedelmiä | ||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Manilkara zapota (L.) P.Royen |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Sapotillapuu (Manilkara zapota) on ikivihreä Keski-Amerikassa kasvava puu. Siitä saadaan chicle-massaa, jota käytetään purukumin raaka-aineena.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Sapotilla kasvaa avomaalla 18 metriä, metsässä jopa 30 metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat ikivihreät, vahapintaiset, noin 10 cm pitkät ja 3 cm leveät. Kukat ovat pienet, kellomaiset. Hedelmät ovat 5-10 cm pitkiä, pyöreitä tai soikeita. Hedelmät ovat raakoina kumimaisia ja härmän peitossa, kypsän hedelmän hedelmäliha muistuttaa päärynää.[1]
Sapotillapuusta on jalostettu viljelylajikkeita.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Sapotillapuu kasvaa luonnonvaraisena Jukatanilla ja muualla Etelä-Meksikossa sekä Belizessä ja Guatemalassa.[3]
Käyttö [muokkaa]
Sapotillapuun tärkein tuote on sen maitiaisneste, joka sisältää 15% luonnonkumia ja 30% hartsia. Puun eri osista on myös tehty yrttiteetä, joita on käytetty yskän ja vatsavaivojen lievitykseen.[3]
Sapotillan kypsiä hedelmiä syödään jälkiruokana.[4] Niistä tehdään hilloa tai sorbettia, ja mehua josta voidaan käyttää etikkaa.[5]
Siemenessä on saponiinia ja sapotiniinia. Yli 6 siemenen syöminen aiheuttaa oksennusta ja vatsakipua.[3]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Sapodilla (lähde Morton, J. 1987. Sapodilla. p. 393–398. In: Fruits of warm climates. Julia F. Morton, Miami, FL.) New Crop Resource Online Program. Purdue University. Viitattu 22.1.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.virtualherbarium.org/tropicalfruit/Sapodilla.html
- ↑ a b c Manilkara zapota (Sapotaceae) National Tropical Botanical Garden (myös kuvia)
- ↑ Sapotilla Trade wind fruit
- ↑ Manilkara zapota A tree species reference and selection guide International Center for Research in Agroforestry