Roger Corman
Roger William Corman (5. huhtikuuta 1926 Detroit – 9. toukokuuta 2024 Santa Monica, Kalifornia[1]) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja tuottaja. Corman tunnetaan erityisesti halpaelokuvien tekijänä ja monien nykyään kuuluisien ohjaajien ja näyttelijöiden auttamisesta alkuun.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roger Corman syntyi Detroitissa 1926. Hänen vahempansa olivat William ja Anne Corman, ja hänellä oli 18 kuukautta nuorempi pikkuveli. William Corman oli insinööri, ja Rogerkin päätyi opiskelemaan alaa.[2]
Cormanit muuttivat vuonna 1940 Los Angelesin Beverly Hillsiin, ja Roger pääsi high schoolin jälkeen toisen maailmansodan aikana opiskelemaan Stanfordin yliopistoon.[2][3] Hän kuitenkin palveli kahden vuoden ajan Yhdysvaltain laivastossa osallistuttuaan laivaston korkeakouluopiskelijoille suunnattuun V-12-ohjelmaan.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanttihommista tuottajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Corman palasi sodan jälkeen Stanfordin ja valmistui 1947 tuotantotaloudesta. Hän työskenteli valmistumisensa jälkeen vain neljä päivää sähköinsinöörinä ja jätti sen jälkeen tekniikan alan. Hän sai paikan 20th Century Foxilta kuriirina ja työskenteli sitten käsikirjoituslukijana. Hän kuitenkin halusi käsikirjoittaa, tuottaa tai ohjata ja päätyi siksi opiskelemaan englanninkielistä kirjallisuutta Oxfordin yliopistoon.[2]
Corman vietti puoli vuotta Oxfordissa ja sitten puoli vuotta Pariisissa.[2] Corman oli omien sanojensa mukaan vuosina 1951–1953 ”pummi”. Hän teki joitain pieniä töitä ja oli myös pätkiä työttömänä.[5]
Corman kirjoitti tarinan, jonka hän myi Allied Artistsille. Tarinasta tehty elokuva Kohtalokas hetki ei tyydyttänyt Cormania, joka päätti alkaa tuottaa itse elokuvia. Hänen ensimmäinen oma elokuvansa vuonna 1954 tehty Monster From the Ocean Floor, joka kertoo ihmisiä syövästä hirviöstä, joka syntyi ydinkokeen seurauksena. Hän keräsi sitä varten rahaa ystäviltään.[2] Sen tuotantotavasta tuli Cormanin uralle tunnusmerkillinen, sillä kuvaukset toteutettiin mahdollisimman halvalla ja nopeasti, usein jopa alle viikossa.[3]
Ohjaajaksi AIP:lle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Corman sai ensimmäisen elokuvansa jälkeen sopimuksen Samuel Z. Arkoffin American Releasing Corporation eli tulevan American International Picturesin kanssa.[2][3] Cormanin ensimmäinen elokuva Arkoffin yritykselle oli 5 revolveria länteen (1955), ja seuraavien 15 vuoden aikana hän sekä ohjasi että tuotti useimmat elokuvansa.[2]
Corman tuotti tai ohjasi vuosina 1955–1960 AIP:lle yli 30 elokuvaa. Kaikkien budjetti oli alle satatuhatta dollaria, ja niiden tuotanto kesti korkeintaan kaksi viikkoa. Hänen elokuviaan olivat muun muassa western The Gunslinger, tieteiskauhuelokuvat The Day the World Ended ja The Undead sekä nuorisoelokuvat Carnival Rock ja Rock All Night.[5]
Cormanin ensimmäinen kriitikkojen huomiota saanut elokuva oli Verinen viikonloppu (1958), ja sen hälkeen hän pääsi tekemään Foxille elokuvan I Mobster.[5] Pienestä kauhukaupasta (1960) tuli kulttisuosikki, joka oli kuvattu kahdessa päivässä ja yhdessä yössä ylijäämälavasteissa.[3] Se on tiettävästi maailmanennätys 35-milliselle filmille kuvatusta pitkästä elokuvasta, ja siitä tehtiin myöhemmin musikaalisovitus, joka muokattiin samannimiseksi Hollywood-elokuvaksi vuonna 1986.
Pienen kauhukaupan jälkeen Corman sai Arkoffilta luvan toteuttaa kunnianhimoisempia tuotantoja, joihin kuului Edgar Allan Poen teoksiin pohjautuva kauhusarja. Ensimmäisenä valmistui Vieraana kauhujen talossa (1960). Sarjaan kuului kaikkiaan kahdeksan elokuvaa, muun muassa Mies vahakabinetissa ja Punaisen surman naamio. Elokuvat saivat klassikkomainetta, ja niiden kautta näyttelijät Boris Karloff, Vincent Price, Basil Rathbone ja Peter Lorre saivat uutta nostetta urilleen.[5]
Corman ohjasi 1960-luvulla myös muitakin kuin kauhuelokuvia. Kiihotus (1962) kuvasi rotusuhteita, ja sen pääosassa oli William Shatner etelävaltiolaisena rasistina. Helvetin jengi (1966) on puolestaan moottoripyöräelokuva ja Chicagon verilöyly (1967) kuvasi varsin historiallisesti vuoden 1929 ystävänpäivän verilöylyä. Jack Nicholsonin käsikirjoittama Trippi (1967) kertoo puolestaan Peter Fondan näyttelemästä mainosohjaajasta, joka saa LSD-kokeilun jälkeen surrealistisia näkyjä.[3]
Corman antoi 1960-luvulla ensimmäiset työpaikat Francis Ford Coppolalle ja Monte Hellmanille sekä näyttelijöistä Jack Nicholsonille ja William Shatnerille.
Oma tuotantoyhtiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Corman alkoi 1960-luvun lopulla uupua ohjaustyöhön, ja hänen viimeinen ohjauksensa 20 vuoteen oli vuonna 1970 ilmestynyt Punainen parooni. Hän perusti vaimonsa Julien ja veljensä Genen kanssa New World Picturesin.[2] Sen ensimmäinen elokuva oli The Student Nurses (1970), joka kuvattiin kolmessa viikossa ja jonka budjetti oli 150 000 dollaria. Elokuva tuotti yli miljoona dollaria.[3]
Corman antoi tuotantoyhtiönsä kautta ensimmäisen mahdollisuuden useille nuorille elokuvaohjaajille, kuten John Saylesille, Martin Scorseselle, Joe Dantelle, Jonathan Demmelle ja James Cameronille. Hän alkoi myös levittää eurooppalaisia taide-elokuvia Yhdysvaltain markkinoille ja toi Yhdysvaltoihin muun muassa Ingmar Bergmanin elokuvan Kuiskauksia ja huutoja, Federico Fellinin Amarcordin sekä Volker Schlöndorffin Peltirummun.[3] Corman sai pieniä cameorooleja monien auttamiensa ohjaajien myöhemmissä elokuvissa: hän piipahti muun muassa Coppolan elokuvassa Kummisetä, osa II (1974), Ron Howardin Apollo 13:ssa (1995) sekä Demmen Uhrilampaissa (1991) ja Philadelphiassa (1993).
Corman myi 1983 New Worldin 16,5 miljoonalla dollarilla ja perusti Concorde-New Horizonsin. Hän piti kuitenkin kaupassa New Worldin arvokkaan elokuvakirjaston. Corman jatkoi edelleen tuottamista, mutta Concordella hän ei enää päässyt aiempien elokuviensa menestykseen. Hän kuitenkin onnistui murtautumaan uuteen vuokravideomarkkinalle laajan elokuvavalikoimansa ansiosta.[2][5] Concorde teki 2005 Buena Vista Home Entertainmentin kanssa sopimuksen Cormanin tuottamien elokuvien levitysoikeudesta. Sopimuksen kesto oli 12 vuotta, ja siihen kuului yli 400 elokuvaa. Shout Factoryn kanssa Corman teki puolestaan 2010 sopimuksen 50 Cormanin elokuvasta, ja yhdessä he julkaisivat Roger Corman’s Cult Classics -sarjaa.[5]
Corman ohjasi viimeisen elokuvansa vuonna 1990, mutta Frankensteinin arvoitus oli kauhufanien keskuudessa pettymys, eikä Corman enää palannut ohjaamaan.[5] Hän kuitenkin jatkoi ahkerasti tuottajana, ja tuotti muun muassa Syfy-kanavalle tarkoituksellisen kliseiset hirviöelokuvat Sharktopus (2010), Piranhaconda (2012) ja CobraGator (2016).[2]
Yhdysvaltain elokuva-akatemia palkitsi Cormanin elämäntyöstään Oscar-kunniapalkinnolla marraskuussa 2009.[6]
Filmografia – ohjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roger Corman & Jim Jerome: Corman on Corman. Like kustannus, 1992. ISBN 951-578-080-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://variety.com/2024/film/news/roger-corman-dead-producer-independent-b-movie-1235999591/
- ↑ a b c d e f g h i j Aljean Harmetz: Roger Corman, 98, Dies; Prolific Master of Low-Budget Cinema NYTimes.com. 12.5.2024. The New York Times Company. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Roger Corman Encyclopedia Britannica. 12.5.2024. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Famous Veteran: Roger Corman Military.com. 2.4.2013. Military Advantage. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Richard Natale & Tim Gray: Roger Corman, Pioneering Independent Producer and King of B Movies, Dies at 98 Variety. 11.5.2024. Variety Media, LLC. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Lauren Bacall receives Oscar telegraph.co.uk. 15.11.2009. Viitattu 8.3.2010. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- von Bagh, Peter: ”Kuinka elokuva tehdään kymmenessä päivässä”, Roger Cormanin haastattelu. Filmihullu 4/1992
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roger Corman Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
