Apollo 13 (elokuva)

Wikipedia

Apollo 13
Ohjaaja	Ron Howard
Käsikirjoittaja	William Broyles Jr. Al Reinert Lost Moon -romaani: James Lovell Jeffrey Kluger
Tuottaja	Brian Grazer
Säveltäjä	James Horner
Kuvaaja	Dean Cundey
Leikkaaja	Daniel P. Hanley Mike Hill
Pääosat	Tom Hanks Kevin Bacon Bill Paxton Gary Sinise Ed Harris Kathleen Quinlan
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	MCA/Universal Pictures
Ensi-ilta	30. kesäkuuta 1995
Kesto	140 min (IMAX 116 min)
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	62 M$
Edeltäjä	355 237 933 $
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Apollo 13 on Ron Howardin ohjaama, vuonna 1995 julkaistu elokuva, joka kertoo epäonnistuneesta Apollo 13 -kuulennosta. William Broyles Jr. ja Al Reinert käsikirjoittivat elokuvan James Lovellin ja Jeffrey Klugerin Lost Moon -kirjan pohjalta. Elokuva on saanut tunnustusta tapahtumien todenmukaisesta kuvauksesta.^{kenen mukaan?}

Vuonna 2002 elokuvasta julkaistiin 24 minuuttia lyhennetty IMAX-versio. 2005, kymmenen vuotta ensi-illan jälkeen julkaistiin DVD, joka sisältää molemmat versiot.^[1]

Sisällysluettelo 1 Juoni 2 Todenmukaisuus 3 Rooleissa 4 Viitteet

[muokkaa] Juoni

Elokuva alkaa takaumalla Apollo 1:n tulipalosta, jota Walter Cronkite selostaa. Monologin jälkeen elokuva siirtyy ensimmäisen kuukävelyn aikaan ja seuraa Maassa astronautti Jim Lovellia. Myöhemmin Lovell esittelee Vehicle Assembly Buildingia vieraille, jolloin Deke Slayton tulee kertomaan Lovelille, että tämä siirretään Apollo 14:stä Apollo 13:n miehistöön.

Lovell ja hänen miehistönsä, Fred Haise ja Ken Mattingly, aloittavat harjoittelun Apollo 13:a varten. Kaksi päivää ennen laukaisua Cape Kennedyssä Lovellille kerrotaan, että Mattingly on vaarassa sairastua tuhkarokkoon. Lovell ei pysty kumoamaan lentolääkärin suositusta ja joutuu vaihtamaan Mattinglyn varamiehistön Jack Swigertiin.

Laukaisu onnistuu, mutta kesken lennon Saturn V -raketin toisen vaiheen keskimmäinen moottori sammuu ennenaikaisesti. Ongelma saadaan korjattua polttamalla muita moottoreita pidempään. Swigert telakoi Apollo-komentomoduuli Odysseyn kuumoduuli Aquariuksen kanssa.

Lennon kolmantena päivänä miehistö tekee tarkistustoimenpiteitä, ja Swigert sekoittaa nestehappisäiliöitä, jolloin tapahtuu räjähdys. Räjähdys rikkoo huoltomoduulin rakenteita ja happea alkaa vuotaa ulos. Kuulaskeutuminen joudutaan perumaan, ja turvallinen kotiinpaluukin alkaa vaikuttaa epävarmalta. Miehistön täytyy sulkea huoltomoduuli ja käyttää kuumoduulia pelastusaluksena matkallaan Kuun kautta kotiin. Komentomoduuli sammutetaan ennen aluksen joutumista Kuun taakse.

Aluksen suunnatessa takaisin Maata kohti ilmenee lisää ongelmia. Virran säästämiseksi miehistö joutuu sammuttamaan myös kuumoduulin ja selviytymään matkasta jäätävän kylmässä aluksessa. Kahden hengen lyhytaikaiseen käyttöön suunnitellun kuumoduulin hiilidioksidisuodattimet alkavat tukkeutua, mutta siitä selvitään sovittamalla komentomoduulin suotimet kuumoduuliin.

Lähellä Maata miehistö joutuu tekemään manuaalisesti riskialttiin kurssinkorjauksen kuumoduulin moottorilla. Maassa Mattingly apureineen saa valmiiksi virrankulutuksen minimoivan uudelleenkäynnistyskeinon, ja hänen opastamanaan miehistö onnistuu käynnistämään komentomoduulin. Huoltomoduuli ja kuumoduuli irrotetaan komentomoduulista, jolloin käy ilmi että huoltomoduuli on pahoin vaurioitunut, ja myös komentomoduulin lämpökilven pelätään vaurioituneen räjähdyksessä.

Laskeutumisen aikainen ionisaatiosta johtuva tietoliikennekatko kestää tavallista pidempään, mutta laskeutuminen onnistuu. Elokuva loppuu Lovellin monologiin, joka päättyy sanoihin:

»Katson ylös Kuuhun ja mietin: milloin me palaamme sinne ja ketkä sen tekevät?»

[muokkaa] Todenmukaisuus

Elokuva on tunnettu todellisille tapahtumille uskollisesta kuvauksesta, mutta miehistön välisiä jännitteitä on korostettu ja lisätty dramaturgisista syistä.^lähde?

Lennonjohdon ja miehistön välinen dialogi on lähes sanasta sanaan varsinaisen dialogin mukaista. Merkittävimpänä poikkeuksena tästä on myös elokuvan tunnuslauseena toimiva viesti "Houston, we have a problem." Todellisuudessa Swigert sanoi: "Okay, Houston, we've had a problem here." Kommunikaatiokatkoksen takia lennonjohto pyysi tarkennusta, jolloin Lovell sanoi: "Houston, we've had a problem. We've had a main B bus undervolt." Tom Hanks ehdotti elokuvassa käytettyä repliikkiä, jotta kohtauksessa vallitseva kiireellisyyden tunne välittyisi paremmin.^[2]

Painottomuutta esittävät kohtaukset kuvattiin NASAn "Vomit Cometissa" eli KC-135-lentokoneessa, jonka lentoradalla voidaan jäljitellä painottomia oloja. Avaruusaluksen sisustan valmisti Kansas Cosmosphere and Space Centerin Space Works, joka entisöi myös oikean Apollo 13 -komentomoduulin.

Oikea lennonjohtokeskus on kolmannessa kerroksessa, mutta elokuvassa se on maan tasalla. Konsultoimassa ollut NASAn työntekijä erehtyi kertomansa mukaan etsimään hissiä unohdettuaan hetkeksi, ettei ollut alkuperäisessä lennonjohtokeskuksessa.

Elokuvan teon aikaan USS Iwo Jima (LPH-2) oli jo romutettu, joten kuvauksissa käytettiin sen sisaralusta, USS New Orleansia (LPH-11).

DVD-julkaisun kommenttiraidalla Jim ja Marilyn Lovell kertovat muun muassa seuraavista poikkeamista, joita tehtäessä otettiin taiteellisia vapauksia:

• Elokuvassa Ken Mattinglyn rooliin on yhdistetty monien muiden astronauttien (mm. Charles Duke) ja insinöörien toimintaa.
• Saturn V:n ulkopinnan merkinnät, eritoten kolmannen vaiheen osalta, poikkeavat oikeasta.
• Jack Swigertin telakointitaidoista ei oikeasti oltu huolissaan.
• Elokuvassa olevaa, laukaisua edeltävää tapaamista miehistön ja omaisten kesken ei tapahtunut.
• Viimeinen poltto ennen Maahan paluuta kesti todellisuudessa 14 sekuntia ja se tehtiin kohtisuoraan etenemissuuntaan, ei Maata kohti.

[muokkaa] Rooleissa

Näyttelijä	Rooli
Tom Hanks	Jim Lovell, Apollo 13:n miehistön jäsen
Kevin Bacon	Jack Swigert, Apollo 13:n miehistön jäsen
Bill Paxton	Fred Haise, Apollo 13:n miehistön jäsen
Gary Sinise	Ken Mattingly, Apollo 13:n miehistön jäsen, joka hyllytetään kaksi päivää ennen lentoa
Ed Harris	Gene Kranz, lennonjohtaja
Kathleen Quinlan	Marilyn Lovell, Jim Lovellin vaimo
Mary Kate Schellhardt	Barbara Lovell, Jim Lovellin tytär
Emily Ann Lloyd	Susan Lovell, Jim Lovellin tytär
Miko Hughes	Jeffrey Lovell, Jim Lovellin poika
Max Elliott Slade	James "Jay" Lovell, Jim Lovellin poika
Jean Speegle Howard	Blanch Lovell, Jim Lovellin äiti
Tracy Reiner	Mary Haise, Fred Haisen vaimo
David Andrews	Pete Conrad, astronautti
Michele Little	Jane Conrad, Peten Conradin vaimo
Chris Ellis	Donald "Deke" Slayton, astronauttien valinnasta vastaava
Joe Spano	NASAn johtaja
Marc McClure	Glynn Lunney, NASAn insinööri
Ben Marley	John Young, astronautti
Clint Howard	Sy Liebergot, NASAn lennonohjaaja (EECOM White)
Loren Dean	John Aaron, NASAn lennonohjaaja ja insinööri (EECOM Arthur)

[muokkaa] Viitteet