Lämpökilpi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys MER-avaruusluotaimen syöksystä Marsin ilmakehään.

Lämpökilpi on avaruusluotainta, satelliitin paluukapselia, avaruusalusta tai ohjuksen kärkeä kaasukehään syöksyn aikana suojaava kuori. Esimerkiksi Maan ilmakehään palaava miehitetty avaruusalus kuumenee ulkopinnaltaan, koska se syöksyy Maan ilmakehään niin kovalla vauhdilla, että ilmakehän harvojen yläosienkin aiheuttama kitka riittää kuumentamaan aluksen ulkopinnan tuhansiin asteisiin. Lämpökilven materiaalit ovat muun muassa keraamisia tai hiilikuitupohjaisia. Ensimmäinen amerikkalainen lämpökilpi oli USA:n Discoverer 1 -vakoilusatelliitissa 1959 ja varhainen venäläinen Neuvostoliiton Vostok-aluksessa 1960-luvun alussa. Avaruussukkula Columbia tuhoutui vuonna 2003 sen lämpökilven pettäessä.

NASA on heinäkuussa 2012 testannut onnistuneesti kaasutäytteistä lämpökilpeä IRVE-3:a (Inflatable Reentry Vehicle Experiment).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.