Kinofilmi
Wikipedia
Kuva-alan koko on 36 mm × 24 mm.
Kinofilmi on yleisin käytetty filmityyppi sekä valo- että elokuvauksessa.
Kinofilmin leveys on 35 mm ja valokuvauskäytössä käytetty formaattikoodi 135. Valokuvauskäytössä filmille tallentuvan kuvan koko on yleensä 36 mm × 24 mm, elokuvauskäytössä käytetään pienempää ruutukokoa. Filmin kummassakin reunassa on leveä rei'itetty alue. Nykyisin yleisin käytetty kinofilmityyppi on värinegatiivifilmi, josta tehdään valokuvauskäytössä yleensä 10 cm × 15 cm:n kokoiset paperikuvat (ns. kymppikuvat). Yleinen tätä suurempi koko on 13 cm × 18 cm.
35 mm leveä filmi kehitettiin vuonna 1892 elokuvakäyttöön, mistä nimitys "kinofilmi". Valokuvauskäyttöön kinofilmi valjastettiin 1913, kun Leica alkoi käyttää elokuvafilmiä tavallisen keskikoon korvaavassa kinofilmikamerassa. Kinokoko alkoi yleistyä hitaasti 1930-luvulta alkaen.
Valokuvauskäytössä digitaalitekniikka on ohittanut kinofilmin suosiossa, mutta elokuvapuolella kinofilmi on edelleen vallitseva formaatti niin kuvauksessa kuin esityskopioissakin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
9,5 mm x 30,2 mm ("APS-P") | 16,7 mm x 25,1 mm ("APS-C") | 13 mm x 17 mm ("110") | 16,7 mm x 30,2 mm ("APS-H") | 18 mm x 15,5 mm ("4/3") | 24 mm x 36 mm ("135" tai "kinofilmi") | 26 (28) mm x 26 (28) mm ("126") | 4,5 cm x 6 cm | 6 cm x 6 cm | 7 cm x 6 cm | 9 cm x 6 cm
