Rhea (kuu)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rhea, Voyager 1:n (NASA) kuvaamana
Löytäminen
Löytäjät Giovanni Domenico Cassini
Löytöaika 1672
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta Saturnus
Keskietäisyys 527 108 km
Eksentrisyys 0,0012583
Kiertoaika 4,518212 d
Inklinaatio 0,345°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 1528 km
Pinta-ala 7 300 000 km²
Massa 2.3166 × 1021 kg
Keskitiheys 1,2333 g/cm³
Painovoima pinnalla 0,264 m/s²
Pyörähdysaika 4,518212 d
Akselin kaltevuus
Albedo 0,65
Pinnan lämpötila alin: 53 K
ylin: 99 K
Kaasukehän ominaisuudet
Koostumus

Rhea on Saturnuksen toiseksi suurin sekä aurinkokunnan 9. suurin kuu. Sen löysi Giovanni Domenico Cassini joulukuun 23. päivä vuonna 1672. Rhea on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian titaani Rhean mukaan. Se on myös ensimmäinen kuu, jonka ympärillä on havaittu olevan rengasjärjestelmä.

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhea on nimetty kreikkalaisen mytologian Rhean, ”jumalten äidin”, mukaan. Sitä kutsutaan myös nimellä Saturnus V (koska se on viides suuri kuu planeetasta ulospäin). Cassini nimesi neljän löytämäänsä kuun (Tethyksen, Dionen, Japetuksen ja Rhean) ryhmän Ludvigin tähdiksi (lat. Sidera Lodoicea) tukijansa kuningas Ludvig XIV:n kunniaksi.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan, Kuun ja Rhean kokovertailu.

Sisäinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhea on jäinen kappale, jonka keskitiheys on noin 1,233 g/cm³. Alhainen tiheys viittaa siihen, että kuu koostuu 25-prosenttisesti erilaisista kivistä (keskitiheys 3,0 g/cm³) ja 75-prosenttisesti vesijäästä (tiheys 0,9 g/cm³). Vaikka Rhea onkin aurinkokunnan 9. suurin kuu, sen massa on vain 10. suurin.

Aiemmin epäiltiin, että kuun ydin koostuisi kivestä,[1] mutta Cassini-luotaimen vuonna 2005 tekemistä mittauksista on päätelty, että kuun rakenne on homogeeninen ja ydin on siten osittain jäätä.

Rhean hitausmomentista on ollut paljon kiistelyä. Aluksi Cassinin kuvien jälkeen sen arveltiin olevan 0,4. Myöhemmin uuden arvion mukaan luku oli 0,34. Seuraava arvio oli 0,37. Myöhemmin kuitenkin alettiin ajatella, ettei lukua voisi päätellä vain vetovoiman perusteella.[2]

Pinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhean pinta on erittäin kraatteroitunut lukuunottamatta joitakin tasaisia alueita kuun näkymättömiin jäävällä puoliskolla.[3] Kuun pinta voidaan jakaa kahteen eri alueeseen perustuen kraatteritiheyteen. Ensimmäinen alue koostuu kraattereista, joiden läpimitta on yli 40 km ja toinen, pääosin navoilla ja osittain päiväntasaajalla, kraattereista, joiden läpimitta on alle 40 km. Rhean pintalämpötila on 99 K (−174 °C) auringonvalossa ja 73 K (−200 °C) – 53 K (−220 °C) varjossa.

Rhean pinnalla sijaitsee 48 kilometrin läpimittainen Inktoni-kraatteri.[4] Se on luultavaksi yksi nuorimmista Saturnuksen sisempien kuiden kraattereista. Näkyvällä puoliskolla on lisäksi kirkkaita alueita, joiden uskotaan syntyneen Rhean alkuvaiheissa jäätulivuorten vaikutuksella, kun kuun sisus oli nestemäinen.

Ilmakehä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. tammikuuta 2010 NASA ilmoitti, että Rhealta on havaittu heikko ilmakehä, joka on lähes kokonaan eksosfääriä. Ilmakehä koostuu hapesta ja hiilidioksidista.

Renkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Rhean renkaista.

Voyager 1 -luotaimen ohilennolla luotain havaitsi latautunutta elektronivirtaa Saturnuksen magneettikentässä Rheaan päin, mutta havaintoja ei tutkittu sen tarkemmin. Vasta Cassinin ohilennon jälkeen ilmiöön alettiin kiinnittää huomiota, mikä nosti epäilyksiä Rhean mahdollisesta rengasjärjestelmästä, joka koostuisi pääasiassa pienkappaleista.[5] Kuusta otetuissa kuvissa ei kuitenkaan näkynyt merkkejä renkaista. NASA vahvisti renkaiden olemassaolon 6. maaliskuuta 2008 ilmestyneessä Science-tiedejulkaisussa.

Renkaat ovat luultavasti syntyneet Rhean ja pienemmän kappaleen törmäyksessä. Törmäys olisi nostanut materiaa kuun pinnalta kiertämään sitä. Toinen mahdollinen selitys on, että Rhean lähelle on tullut pienempi Saturnuksen kiertolainen, joka on Rochen rajan ylitettyään hajonnut kappaleiksi ja jäänyt kiertämään kuuta.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cassini-luotain on kuvannut Rheaa muutamia kertoja vaihtelevilta etäisyyksiltä. Yksi ohilento tehtiin 26. marraskuuta 2005 500 kilometrin päästä, ja toinen 30. elokuuta 2007 5 750 kilometrin päästä. Tähän mennessä toiseksi lähin ohilehto tapahtui 2. maaliskuuta 2010 vain 100 kilometrin etäisyydeltä. Tällä ohilennolla oli tarkoitus hankkia lisätietoa Rhean renkaista, mutta tietoa ei kuitenkaan saatu, ja tiedonkeruu siirrettiin tulevaisuudessa paremmasta kulmasta tapahtuvaan lentoon. Uusin ohilento tehtiin 69 kilometrin etäisyydeltä 11. tammikuuta 2011.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderson, J. D.; Rappaport, N. J.; Giampieri, G.; et al. (2003). "Gravity field and interior structure of Rhea". Physics of the Earth and Planetary Interiors 136: 201–213
  2. MacKenzie, R. A.; Iess, L.; Tortora, P.; Rappaport, N. J. (2008). "A non-hydrostatic Rhea". Geophysical Research Letters 35: L05204.
  3. Moore, Jeffrey M.; Schenk, Paul M.; Bruesch, Lindsey S. et.al. (2004). "Large impact features on middle-sized icy satellites". Icarus 171: 421–43.
  4. Wagner, R.J.; Neukum, G.; Giese, B. et al. (2008). "Geology of Saturn's Satellite Rhea on the Basis of the High-Resolution Images from the Targeted Flyby 049 on Aug. 30, 2007". Lunar and Planetary Science XXXIX: 1930.
  5. Saturn's Moon Rhea Also May Have Rings. 3. kesäkuuta 2006. NASA.
  6. NASA.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rhea (kuu).