Enceladus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Enceladus from Voyager.jpg
Löytäminen
Löytäjät William Herschel
Löytöaika 1789
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta Saturnus
Keskietäisyys 238 020 km
Eksentrisyys 0,0045
Kiertoaika 1,370218 d
Inklinaatio 0,019°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 512 × 494 × 489 km
Pinta-ala - km²
Massa 1,08 × 1020 kg
Keskitiheys 1,61 g/cm³
Painovoima pinnalla 0,113 m/s²
Pyörähdysaika 1,370218 d
Akselin kaltevuus
Albedo 0,99
Pinnan lämpötila alin: 33 K
keski: 75 K
ylin: 145 K
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine -
Koostumus
Vesihöyry
Typpi
Hiilidioksidi
Metaani
91%
4%
3,2%
1,7%

Enceladus on Saturnuksen kuudenneksi suurin kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1789.[1] Voyager-luotaimet tutkivat kuuta 1980-luvulla ja Cassini-luotain ohitti kuun 17. helmikuuta 2005 ja uudestaan, vielä lähempää 9. maaliskuuta 2005.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enceladus on nimetty kreikkalaisen mytologian Enceladuksen mukaan. Sillä on myös tunnus Saturnus II. William Herschelin poika, John Herschel, ehdotti kuulle nimeä "Enceladus" vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope ([1]). Myös muut silloin tunnetut kuusi kuuta ovat saaneet nimensä kyseisestä julkaisusta.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enceladus Cassinin kuvaamana Saturnusta ja sen renkaita vasten

Kaasukehä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2005 NASA ilmoitti että Cassini-luotaimessa oleva magnetometri on havainnut kuulla huomattavan kaasukehän, joka saattaa koostua ionisoituneesta vesihöyrystä. Koska Enceladuksen painovoima on liian heikko ylläpitämään atmosfääriä, sen täytyy uusiutua jotenkin. NASA spekuloi sen olevan peräisin jäätulivuorista tai geysireistä. Vaikka kaasukehän löytäjät luonnehtivatkin sitä "huomattavaksi", se on sitä vain verrattuna muihin jäisiin kuihin; kaasukehä on miljoona miljoona kertaa Maan kaasukehää ohuempi, ja näkymätön Cassinin kuvausjärjestelmille.

Pinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enceladukselta on tunnistettu ainakin viisi erilaista maastotyyppiä. Kraattereiden lisäksi sen pinnalla on myös tasaisia tasankoja sekä laajoja railo- ja harjannerakenteita. Ainakin osa pinnasta on suhteellisen nuorta, alle 100 miljoonaa vuotta vanhaa, joten Enceladuksella on täytynyt olla aivan äskettäin jonkinlaista jäävulkanismia tai muita pintaa muokkaavia prosesseja. Enceladuksella on Aurinkokunnan korkein albedo: sen visuaalinen geometrinen albedo on 0,99. Koska kuu heijastaa erittäin hyvin valoa, keskilämpötila pinnalla on vain -201 °C.

Enceladus on aivan liian pieni, jotta radioaktiivisen aineen hajoaminen voisi nykyään lämmittää sen sisusta. Kuu on lukkiutunut Dionen kanssa kiertorataresonanssiin 2:1, kuten Io ja Europa. Tämä saattaa olla sen sisäisen lämmityksen mekanismi, joka on kuitenkin luultavasti liian heikko sulattaakseen vesijäätä. Enceladus saattaakin koostua veden sijaan jostain alhaisessa lämpötilassa sulavasta aineesta, vaikkakaan Cassinin näkyvän valon ja infrapunasäteilyn spektrometri VIMS ei sellaista ole vielä havainnut. Joka tapauksessa kuun pinnalla on halkeamia, tasankoja, poimuuntunutta maastoa ja muita kuoren muutoksia, jotka viittaavat siihen, että kuun sisus saattaa olla vieläkin sula, vaikka sen olisi pitänyt jäätyä jo aikoja sitten. Lisäksi luotaimen ottamissa uusissa kuvissa on havaittavissa pinnanmuotoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Europalla, mikä saattaa viitata siihen, että myös Enceladuksella on pinnanalainen valtameri.

Enceladus saattaa olla Saturnuksen ohuen E-renkaan aineksen lähde, ja koska rengasmateria ei voi säilyä renkaassa muutamaa vuosituhatta pitempään, se voi olla peräisin Enceladuksen viimeaikaisesta aktiivisuudesta. Tosin on myös mahdollista, että suurinopeuksiset pölyhiukkasten törmäykset eri kuihin ylläpitävät rengasta.

Tutkijat ovat määrittäneet seuraavat geologiset muodostelmatyypit Enceladuksella: crater (kraaterit), fossae (uurteet), planitia (tasangot) ja sulci (pitkät rinnakkaiset uurteet).

Vesivarastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA julkisti maaliskuun alussa tiedon, jonka mukaan Cassini-avaruusluotain olisi löytänyt viitteitä vesivarastoista Enceladuksessa. NASAn mukaan vesivarastot olisivat samankaltaisia kuin maassa olevat geysirit. Tutkijoiden mukaan nestemäisen veden löytäminen Enceladuksesta herättää monia uusia kysymyksiä kuun luonteesta.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nasan avaruusluotain Cassini ohitti Enceladusin vain 50 kilometrin päästä maaliskuun 12. päivä 2008, ja Nasan mukaan luotaimen välittämät tiedot osoittavat, että kuussa saattaisi olla elämää.[2]

Nasan mukaan Enceladusin pintalämpötila on eteläisellä navalla niinkin korkea kuin 93 pakkasastetta, ja pinnan alla saattaa olla sen verran lämmintä, että kuussa voi hyvinkin olla juoksevaa vettä, mikä on yksi elämän edellytyksistä.

Lisäksi Cassini havaitsi Saturnuksen kiertolaiselta sekä yksinkertaisia että monimutkaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka osaltaan mahdollistaisivat elämän Enceladusissa, tutkijat sanovat.

9. lokakuuta 2008 Cassini ohitti Enceladuksen vielä lähempää, vain 25 kilometrin päästä.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baalke, Ron: Historical Background of Saturn's Rings NASA. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. Kaleva 250609

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]