Mimas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mimas moon.jpg
Löytäminen
Löytäjät William Herschel
Löytöaika 1789
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta Saturnus
Keskietäisyys 185 404 km
Eksentrisyys 0,0202
Kiertoaika 22 h 37 min 5 s
Inklinaatio 1,51°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 397,2 (418,2×392,4×382,8) km
Pinta-ala 1 990 000 km²
Massa 3,84 × 1019 kg
Keskitiheys 1,17 g/cm³
Painovoima pinnalla 0,077 m/s²
Pyörähdysaika 22 h 37 min 5 s
Akselin kaltevuus 0,005°
Albedo 0,77
Pinnan lämpötila alin: K-
keski: 64
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine -
Koostumus

Mimas on Saturnuksen kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1789.[1]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuu on nimetty kreikkalaisen mytologian henkilön, Gaian pojan Mimaksen mukaan. Se tunnetaan myös tunnuksella Saturnus I.

William Herschelin poika, John Herschel, ehdotti kuulle nimeä "Mimas" vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope[2]. Myös muut silloin tunnetut kuusi kuuta ovat saaneet nimensä kyseisestä julkaisusta.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mimaksen alhainen tiheys (1,17 g/cm³) viittaa siihen että se koostuu lähinnä vesijäästä kiven osuuden ollessa pieni. Vuorovesivoimat vaikuttavat kuuhun niin, ettei se ole täysin pallomainen; sen pisimmän ja lyhimmän akselin ero on noin 10 %. Mimaksen jokseenkin munamainen muoto on erityisen selkeästi nähtävissä uusissa Cassini-luotaimen ottamissa kuvissa.

Mimaksen huomattavin piirre on valtava, 130 kilometrin läpimittainen törmäyskraatteri nimeltään Herschel kuun löytäjän mukaan. Herschelin läpimitta on lähes kolmasosa koko kuun halkaisijasta; kraatterin reunavallit ovat noin 5 km:n korkuisia, osa sen pohjasta ulottuu 10 km:n syvyydelle, ja sen keskushuippu kohoaa 6 km kraatterin pohjan yläpuolelle. Jos Maassa olisi suhteessa samankokoinen kraatteri, olisi sen oltava halkaisijaltaan yli 4 000 km eli Kanadaa leveämpi. Kraatterin muodostanut törmäys on lähes hajottanut koko kuun; Mimaksen vastakkaisella puolella on nähtävissä halkeamia jotka saattavat olla peräisin šokkiaalloista, jotka ovat kulkeneet kuun läpi.

Pinta on pienten törmäyskraattereiden täyttämä, mutta toista lähellekään Herschelin kokoista kraatteria ei kuussa ole. Vaikka Mimas onkin hyvin kraatteroitunut, kraatteroituminen ei ole ollut tasaista. Suurin osa pinnasta on yli 40 km:n läpimittaisten kraatterien peittämä, mutta eteläisellä napa-alueella yli 20 km:n läpimittaisia kraattereita ei juurikaan ole. Tämä viittaa siihen, että jokin prossessi on hävittänyt suuremmat kraatterit.

Tutkijat ovat määrittäneet virallisesti kaksi geologista muodostelmatyyppiä Mimaksella: crater (kraatterit) ja chasmata (rotkot).

Cassini-luotain on ohittanut Mimaksen ja ottanut siitä kuvia.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Baalke, Ron: Historical Background of Saturn's Rings NASA. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. http://adsabs.harvard.edu//full/seri/MNRAS/0008//0000042.000.html
  3. Suominen, Mikko: Cassini otti tarkimmat kuvat Mimas-kuusta 17.2.2010. avaruus.fi. Viitattu 26.5.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]