Ravi Shankar

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ravi Shankar
Ravi Shankar 2009 crop.jpg
Ravi Shankar vuonna 2009.
Syntynyt 7. huhtikuuta 1920 Benares, Intia
Kuollut 11. joulukuuta 2012 (92 vuotta) San Diego, Yhdysvallat
Aktiivisena 1939–2012
Tyylilajit intialainen taidemusiikki
Soittimet sitar

Ravi Shankar (7. huhtikuuta 1920 Benares, Intia11. joulukuuta 2012 San Diego, Yhdysvallat[1]) oli intialainen sitaristi ja säveltäjä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravi Shankar syntyi Jhalwarin maharadžan ministerin ja hindulaisen kotiäidin brahmaanikastiseen perheeseen Bengalissa, jossa hän asui kymmenvuotiaaksi saakka. Vuonna 1930 hän muutti perheensä kanssa Pariisiin, jossa hän opiskeli ranskankielisessä koulussa ja oli kiertueilla veljensä Uday Shankarin tanssiryhmässä taustamuusikkona, jopa tanssijana. Noihin aikoihin hän myös luki ranskan kielellä eurooppalaisia kirjallisia klassikkoja ja kuunteli konserteissa ja levyiltä paljon eurooppalaista taidemusiikkia.[2] Noihin aikoihin niin ikään hänen kansallistunteensa sekä Intiaa että Bengalia kohtaan alkoi herätä. Shankar vieraili Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa vuonna 1932, jossa tanssiseurue sai Saksan ohella tuon ajan parhaan vastaanottonsa.[3]

Vuodesta 1938 lähtien Shankar opiskeli multi-instrumentalisti-säveltäjä Allauddin Khanin johdolla, joka oli jo opettanut häntä yhden vuoden ajan ollessaan mukana Uday Shankarin kiertueella 1930-luvun puolivälissä.[4] Allauddin Khanin kanssa Shankar esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti vuonna 1939, vain puolentoista vuoden opiskelun jälkeen.[5]

Vuonna 1944 Ravi Shankar sanoi irti opettaja-oppilassuhteensa Allauddin Khaniin ja muutti Bombayhin.[5] Hän antoi konsertteja pienimuotoisissa tilaisuuksissa, kunnes liittyi Intian kommunistisen puolueen rahoittamaan Indian People's Theatre Associationiin balettituotantojen musiikilliseksi johtajaksi.[6] 1940-luvun puolivälissä Shankar sävelsi ensimmäistä kertaa elokuvamusiikkia, ja näissä kahdessa elokuvassa hän pyrki murtamaan siihenastisen intialaisen elokuvamusiikin puutteita käyttämällä vain intialaisia soittimia ja kiinnittämällä huomiota musiikin draamallisuuteen.[6]

Ensimmäisen hengellisen gurunsa, Tat Baban, Ravi Shankar tapasi vuonna 1947, ja luopui tämän johdosta samaan aikaan vaivanneista itsemurha-ajatuksistaan.[7]

Helmikuussa 1949 hän sai työpaikan Intian kansallisessa yleisradioyhtiössä, All India Radiossa (AIR), ulkomaanlähetysten musiikillisena johtajana sekä yhtiön orkesterin säveltäjä-kapellimestarina. Siirryttyään AIR:n kotimaan osaston orkesterin johtoon hän alkoi käyttää sävellyksissään myös länsimaisia soittimia, joista erityisesti viuluperheen instrumentit olivat hänelle mieleen.[8]

Kansainvälinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvun alussa Shankar alkoi esiintyä myös ulkomailla, jolloin hän muun muassa kävi Neuvostoliitossa ja muun muassa sai ulkonäkönsä vuoksi tarjouksen esittää Aleksandr Puškinia neuvostoelokuvassa![9] Kaikista Euroopan maista hän koki saaneensa lämpimimmän vastaanoton jälleen Saksassa, mutta myös skandinaavinen yleisö oli hänen mielestään ”erityisen vastaanottavaista ja eläväistä, jopa kaikkein pohjoisimmassa osassa, Lapissa”.[10]

Vuonna 1968 Shankar kirjoitti omaelämäkertansa My Music, My Life, jossa hän muun muassa kertoo lyhyesti ajastaan George Harrisonin kanssa ja esittää näkemyksensä hippikulttuurin ongelmista. Kirja sisältää myös sitarinsoiton oppimateriaalia. Vuonna 1969 hän esiintyi Woodstock-rockfestivaaleilla. Shankar esiintyi ja levytti vuodesta 1966 yhdessä viulisti Yehudi Menuhinin kanssa. Shankarin muihin sävellyksiin kuuluu muun muassa kaksi sitarkonserttoa.

Ravi Shankar on esiintynyt Suomessa Jyväskylän kesässä 13.7.1966 sekä Helsingin kulttuuritalolla 3.9.1971. [11]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravi Shankar avioitui vuonna 1941 gurunsa tyttären, surbaharinsoittaja Annapurna Devin kanssa, josta hän otti eron 1940-luvun lopulla, ja meni naimisiin Sukanya Shankarin kanssa vuonna 1989. Muusikko Norah Jones ja sitaristi Anoushka Shankar ovat Ravi Shankarin tyttäriä; hänen poikansa, sitaristi Shubhendra ”Shubho” Shankar kuoli 1992. Ravi Shankar oli myös edesmenneen Ananda Shankarin setä.

Albumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravi Shankar vuonna 1988.
  • Three Ragas (1956)
  • Improvisations (1962)
  • India's Most Distinguished Musician (1962)
  • India's Master Musician (1963)
  • Exciting Music of (1963)
  • In London (1964)
  • Ragas & Talas (1964)
  • Portrait of Genius (1964)
  • Sound of the Sitar (1965)
  • Live at Monterey (1967)
  • In San Francisco (1967)
  • West Meets East (1967)
  • At the Monterey Pop Festival (1967)
  • The Exotic Sitar and Sarod (1967)
  • A Morning Raga / An Evening Raga (1968)
  • The Sounds of India (1968)
  • In New York (1968)
  • Woodstock Festival (1969)
  • The Concert for Bangladesh (1971)
  • Homage to Mahatma Gandhi (1981)
  • Raga-Mala (Sitar Concerto No. 2) (1982)
  • Pandit Ravi Shankar (1986)
  • Tana Mana (1987)
  • Inside The Kremlin (1988)
  • Passages (yhdessä Philip Glassin kanssa, 1990)
  • Concert for Peace: Royal Albert Hall (1995)
  • Chants of India (1997)
  • Concerto for Sitar & Orchestra (yhdessä André Previnin kanssa, 1999)
  • Full Circle: Carnegie Hall 2000 (2001)
  • Between Two Worlds (2001)
  • Flowers of India (2007)
  • The Living Room Sessions Part 1 (2012)
  • The Living Room Sessions Part 2 (2013)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Massey, Reginald: Ravi Shankar dies guardian.co.uk. 12.12.2012. Viitattu 12.12.2012. (englanniksi)
  2. Ravi Shankar: My Music, My Life, s. 66, 68.
  3. Shankar 1968, s. 69.
  4. Shankar 1968, s. 70.
  5. a b Shankar 1968, s. 75.
  6. a b Shankar 1968, s. 76.
  7. Shankar 1968, s. 77, 78.
  8. Shankar 1968, s. 83
  9. Shankar 1968, s. 84.
  10. Shankar 1968, s. 91.
  11. Huhtamäki, Mikael: Live in Finland. Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979, s. 360, 366. Helsinki: Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-8730-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]