Ranskan perustuslakineuvosto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ranskan perustuslakineuvosto (Conseil constitutionel) on Ranskan viidennen tasavallan perustuslaissa 4. lokakuuta 1958 määritelty valtionjärjestelmään kuuluva instituutio. Perustuslakineuvoston tehtävänä on valvoa keskeisten Ranskassa pidettyjen vaalien ja kansanäänestysten rehellisyyttä ja organisointia. Se antaa lausuntonsa lakien ja eräiden säädösten perustuslainmukaisuudesta ennen niiden voimaantuloa. Se puuttuu myös eräisiin parlamentin ja julkisen elämän tilanteisiin.

Asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslakineuvosto ei sijoitu minkään juridisen tai hallinnollisen oikeudellisen järjestelmän huipulle. Se ei siis ole ylioikeus (Cour suprême), sillä ylimpänä hallinnollisena tuomioistuimena toimii valtioneuvosto, ja siviiliasioiden korkeimpana oikeusasteena toimii Ranskan korkein oikeus (Cour de cassation).

Sen kannanotot sitovat kuitenkin hallinnollisia ja oikeudellisia toimijoita.[1] Niinpä Ranskan perustuslakineuvostosta on lainsäädännöllä tehty keskeinen auktoriteetti kaikkien ranskalaisten instituutioiden yläpuolelle.

Kenraali Charles de Gaulle halusi välttää sen, mitä hän piti ongelmana yhdysvaltalaisessa järjestelmässä, eli eräänlaista hallitustuomaria. De Gaullen mielestä ainoastaan kansa saattoi toimia ylimpänä oikeusasteena ja tuomarina.[2] Siksi perustuslakineuvoston toimiala muodostui aluksi hyvin suppeaksi suhteessa muihin valtion keskeisiin tehtäviin, mutta ajan myötä se on kuitenkin kasvattanut vaikutusvaltaansa ja lujittanut asemaansa enemmän ulospäin suuntautuneeksi oikeudenkäyttäjäksi. Syynä on ollut erityisesti se, että perustuslaki reagoi kovin hitaasti yhteiskunnan ja muun oikeudenkäytön nopeisiin muutoksiin.

Perustuslakineuvoston on ollut pakko sopeutua myös poliittisiin muutoksiin, joista merkittävin on ollut Euroopan unionin kehittyminen ja rakentaminen. Sen on myös vuosien mittaan pitänyt rakentaa itselleen vankka asema oikeudenkäytön alueella ja varsinkin hallinto-oikeudessa.

Fyysisesti perustuslakineuvoston toimistot sijaitsevat rue de Monstpensierilla, Palais Royalessa, lähellä valtioneuvoston tiloja.

Jäsenyys neuvostossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan perustuslakineuvosto koostuu yhdeksästä nimetystä jäsenestä. Kolmannes jäsenistä on erovuorossa kolmen vuoden välein, ja nämä kolme ovat eri instituutioiden nimeämiä: yksi tasavallan presidentin, yksi kansalliskokouksen puhemiehen ja yksi senaatin puhemiehen.

Entiset tasavallan presidentit ovat perustuslakineuvostossa itseoikeutettuja ja elinikäisiä jäseniä, jos he itse haluavat tai heillä ei ole keskeisiä poliittisia tehtäviä.

Puheenjohtajan valitsee ja nimittää tasavallan presidentti.

Peruslakineuvoston jäsenet vuonna 2007:

  • Jean-Louis Debré, perustuslakineuvoston puheenjohtaja; hänet nimitti tasavallan presidentti 23. helmikuuta 2007,
  • Valéry Giscard d'Estaing, entinen tasavallan presidentti,
  • Jacques Chirac, entinen tasavallan presidentti,
  • Olivier Dutheillet de Lamothe, tasavallan presidentin nimeämänä maaliskuussa 2001,
  • Dominique Schnapper, senaatin puhemiehen nimeämänä maaliskuussa 2001,
  • Pierre Joxe, kansalliskokouksen nimeämänä helmikuussa 2001,
  • Pierre Steinmetz, tasavallan presidentin nimeämänä helmikuussa 2004,
  • Jacqueline de Guillenchmidt, senaatin puhemiehen nimeämänä helmikuussa 2004,
  • Jean-Louis Pezant, kansalliskokouksen nimeämänä helmikuussa 2004,
  • Renaud Denoix de Saint Marc, senaatin puhemiehen nimeämänä helmikuussa 2007,
  • Guy Canivet, kansalliskokouksen nimeämänä helmikuussa 2007.[3]

Virkakautensa aluksi jokaisen, paitsi entisten tasavallan presidenttien, tulee vannoa tasavallan presidentille virkaan kuuluva erityisvala, jonka mukaan "he hyvin ja uskollisesti täyttävät tehtävänsä, kunnioittavat perustuslakia täysimääräisesti, säilyttävät salaisina käymänsä neuvottelut ja äänestykset, eivätkä ota mitään poliittista kantaa asioihin, jotka kuuluvat neuvoston toimivaltaan".

Perustuslakineuvosto kokoontuu tarvittaessa sen puheenjohtajan kutsusta. Puheenjohtajan poissa ollessa kutsun esittää ja kokousta johtaa virkaiältään vanhin neuvoston jäsen. Kuten muissakin instituutioissa, perustuslakineuvostollakin on päätösvaltaisuuspykälä. Se voi tehdä päätöksiä, jos vähintään seitsemän neuvoston jäsentä on läsnä.

Entiset tasavallan presidentit voivat olla läsnä neuvoston kokouksessa vain, jos heitä ei ole vaaleilla valittu mihinkään muun tasavallan tehtävään, kunnanjohtajaksi, europarlamentaarikoksi tai muuhun vastaavaan tehtävään. Toistaiseksi vain kaksi neljännen tasavallan presidenttiä, René Coty ja Vincent Auriol, ovat ottaneet osaa neuvoston istuntoihin. Vuodesta 2005 entinen tasavallan presidentti Valéry Giscard d'Estaing on ottanut osaa kokouksen istuntoihin. Vielä ei ole tiedossa (toukokuu 2007) entisen presidentin Jacques Chiracin asian suhteen omaksuma käytäntö.

Toimivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kansalliskokouksen edustajat sekä senaatin jäsenet eivät voineet suoraan vedota perustuslakituomioistuimeen ennen vuoden 1974 perustuslakiuudistusta.

Perustuslakineuvosto valvoo myös Uuden-Kaledonian lainsäädännön perustuslaillisuutta. Se valvoo, että sen kansallinen lainsäädäntö ei loukkaa Polynesian ranskalaisille viranomaisille määriteltyä auktoriteettia.

Vuosien 1958 ja 2005 välisenä aikana perustuslakineuvoston on antanut kaikkiaan 3 485 päätöstä, joista 2 516 liittyi vaaleihin ja 528 liittyi peruslain tulkintoihin.

Neuvoston toimivaltaan kuuluva perustuslaillinen valvonta

  • Perustuslaillisuuden valvonta on:
    • konsultointi vapaaehtoinen, jos perustuslakineuvostolta sitä pyytää tasavallan presidentti, pääministeri, kansalliskokouksen tai senaatin puhemies tai 29. lokakuuta 1974 tehdyn perustuslain muutoksen mukaan myös 60 kansalliskokouksen tai 60 senaatin jäsentä pyytävät:
      • tavanomaisista laeista, eritoten finansseihin liittyvistä, sopimusten vahvistamiseen liittyvistä, määräykset laillistavista laeista,
      • kansainvälisissä sitoumuksissa:
    • konsultointi on pakollinen:
      • kun se koskee lakia, jolla muutetaan valtion järjestelmärakennetta tai organisaatiota,
      • säännöistä, jotka koskevat kansalliskokousta, senaattia ja niiden yhteisistuntoa eli kongressia.

Vaalien tai vastaavien riita-asiat

  • Perustuslakineuvosto on tuomari erilaisten:
    • parlamentti (Kansalliskokous ja senaatti) vaalien säännönmukaisesta toimittamisesta,
    • tasavallan presidentin vaalien toimittamisesta,
    • kansallisen tason kansanäänestyksistä.

Kahdessa viimeksi mainitussa tapauksessa se julkistaa myös lopullisen ja virallisen tuloksen.

  • Tähän ryhmään voidaan liittää yleisesti myös seuraavat kohdat:
    • kansalliskokouksen edustajien ja senaatin jäsenten kykenemättömyys ja sopimattomuus tehtäväänsä,
    • edellisten henkilöiden tehtävänsä menettäminen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]