Palais-Royal

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Palais-Royal on Pariisissa Ranskassa sijaitseva palatsi ja historiallinen asumus. Palatsi sijaitsee Pariisin ensimmäisessä kaupunginosassa ja Louvren palatsin pohjoispuolella. Palatsin pihalla on Daniel Buren suunnittelema pylväikkö ja Pol Buryn Ceisosmaapallo. Palatsin rakennuskokonaisuus käsittää myös Comédie-Françaisen (teatteri)tilat.

Sisäänkäynti Conseil d'État osaan rakennusta, place du Palais-Royalin puolella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin rakensi arkkitehti Jacques Lemercier kardinaali Richelieun pyynnöstä. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1624. Rakennuksen paikka vastaa suunnilleen aiemmin paikalla sijainneen Rambouillet’n palatsin aluetta. Alkuvaiheessa Palais-Royalea kutsuttiin Kardinaalin palatsiksi. Kardinaali Richelieu oli usein nähty vieras Rambouillet’n markiisittaren loistavassa salongissa, jota hän linnassaan piti.

Kuninkaallinen asumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testamentissaan kardinaali Richelieu jätti rakennuksen Ranskan kuningas Ludvig XIII:lle. Vuodesta 1643 lähtien, Ludvig XIII:n kuoleman jälkeen, sijaishallitsija ja leskikuningatar Anne Itävaltalainen ja hänen poikansa, nuori Ludvig XIV, kuten myös kardinaali Mazarin poistuivat Louvresta asuakseen tässä palatsissa. Tältä ajalta on peräisin rakennuksen kutsuminen ”Palais-Royaleksi”. Vuonna 1648 pariisilaiset valtasivat palatsin varmistuakseen, että nuori Ludvig XIV ja hänen äitinsä eivät olisi paenneet rakennuksesta.

Orléansien herttuoiden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1661 Ludvig XIV asettuu asumaan uudelleen Louvreen, ja hänen nuorempi veljensä Filip, jota kutsutaan arvolla Monsieur, saa palatsin apanage-läänityksenä. Vuonna 1692 Orléansin herttua Filip II perii palatsin. Seuraavan vuosisadan alussa sijaishallitsija Orléansin herttua Filip III asuu palatsissa ja viettää siellä jokseenkin iloista ja rattoisaa elämää.

Vallankumouksen tyyssija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Les propylées (à droite) et la galerie de Valois (à gauche).

Vallankumouksen aattona palatsi kuului Orléansin herttua Filip IV:lle, josta myöhemmin tuli kuningas Filip tasa-arvoinen. Hän jälleenrakensi palatsin vuonna 1773 tapahtuneen tulipalon jäljiltä. Hän loi palatsista pariisilaisten suosiman tapahtumapaikan, johon hän sijoitti, kauppoja, teattereita, kahviloita, puiston jne. Tällöin palatsia alettiin nimittää kauppiaspalatsiksi ja Orléansin Filipiä Pariisin porvareiden johtajaksi (prévot des marchands).

Palais-Royale tuli vallankumouksen aikana agitaation ja riettaan elämän paikaksi. Sieltä lähtivät Bastillen valtaamiseen johtaneet vallankumouskiihotukset. Camille Desmoulins puhui kansanjoukoille nostettuna kahvilan pöydälle. Juuri 13. heinäkuuta 1789 pidetty puhe on tehnyt hänen kuuluisaksi. Palatsista lähti myös valtuuskunta, joka 5. lokakuuta 1789 nousi vastustamaan kuninkaan käyttämää veto-oikeutta. Samana päivänä tuhannet naiset marssivat kohden Versaillesta ja 6. lokakuuta he toivat mukanaan kuninkaallisen perheen Tuileriesiin.

Kahvilat olivat tyytyväisiä toimintaansa kaarikäytävien varrella. Ne ulottivat toimintonsa puiden siimekseen. Ne olivat todellisia verbaalisen agitaation peräpaikkoja, uusien ajatusten kansankokouksia, niin kauan kuin vallankumous toi ja kehittyi puheen rytmillä.

Vuonna 1793 palatsi siirtyi valtion omaisuudeksi.

Keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa 9. marraskuuta 1799 (18. brumaire vuonna VIII) tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen Palais-Royale määrättiin Tribunat’n toimipaikaksi. Kyseessä oli uuden perustuslain mukaisesta valtioelimestä, jonka tehtävänä oli keskustella lakialoitteista ja sen päätökset olivat vain neuvoantavia.

Orléansin herttuoiden residenssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsi palautettiin Orléansin herttuoiden perheelle vuonna 1814 ja tässä käytössä se toimi aina vuoteen 1848 saakka. Jo 24. joulukuuta 1914 Pierre-François-Léonard Fontaine nimitettiin Orléansin herttuan arkkitehdiksi. Hän teetti rakennukseen, sen käytön kannalta tarvittavat muutokset (Orléansin galleria ja suuri portaikko jne.) Restauraation ja Heinäkuun monarkian aikana. Palatsni ryöstivät heinäkuun monarkian kaataneet 22. helmikuuta 1848.

Kommuuni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1871 palatsi tuhottiin. Pari vuotta myöhemmin se kunnostettiin, jotta valtioneuvosto (Conseil d’État) voisi sijoittua sinne.

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin rakennuksessa toimivat kauppojen ja kahviloiden lisäksi muun muassa seuraavat instituutiot:

  • Valtioneuvosto (Le Conseil d'État), joka on julkinen viranomainen ja Ranskassa sillä on kaksi keskeistä tehtävää: se toimii hallituksen neuvonantajana ja se on korkein hallinnollinen tuomioistuin.
  • Perustuslakineuvosto (Le Conseil constitutionnel) on julkinen viranomainen, joka perustettiin Viidennen tasavallan perustuslaissa 4. lokakuuta 1958. Neuvoston tehtävänä on päättää lainsäädännön perustuslaillisuus ja sille on sälytetty perustuslain tulkintaoikeus.
  • Kulttuuriministeriö. Presidentti Charles de Gaulle oli ensimmäinen, joka loi kulttuuriministerin tehtävät ja alan hallinnon.
  • Ranskalainen teatteri (la Comédie-Française) on ainoa Ranskan valtion omistama teatteri ja yksi niistä harvoista, joilla on vakinainen henkilökunta.

Puutarha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palatsin sisäpihalla on laaja puutarha, jossa usein järjestetään muun muassa taidenäyttelyitä. Puutarhan perällä on Ranskan kansalliskirjaston Richelieu-keskus.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palais-Royal.