Kardinaali Mazarin
Sivulta puuttuu 
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Jules Mazarin, syntyjään Giulio Raimondo Mazzarino (14. heinäkuuta 1602 Pescina, Italia – 9. maaliskuuta 1661 Vincennes, Ranska) oli italialaissyntyinen ranskalaispoliitikko ja kardinaali, joka toimi kardinaali Richelieun seuraajana Ranskan pääministerinä vuodesta 1642 kuolemaansa asti.
Kun Ludvig XIV peri Ranskan kruunun viisivuotiaana vuonna 1643, hänen äidistään, kuningatar Anna Itävaltalaisesta tuli alkuun sijaishallitsija. Käytännössä valtaa kuitenkin käytti pääministeri, kardinaali Jules Mazarin. Paavi oli lähettänyt italialaisen Mazarinin Ludvig XIII:n hoviin diplomaatiksi, ja Ranskan silloinen pääministeri, kardinaali Richelieu sai nuoren diplomaatin siirtymään Ranskan hovin palvelukseen vuonna 1638. Mazarinin ura eteni salamavauhtia: hän sai Ranskan kansalaisuuden jo seuraavana vuonna ja hänet nimitettiin kardinaaliksi vuonna 1641.
Richelieun kuoltua Mazarin nousi pääministeriksi ja johti Ranskaa määrätietoisesti kolmikymmenvuotisen sodan viime vaiheiden läpi. Mazarinin johdolla Ranska neuvotteli rauhansopimuksen, joka vahvisti Ranskan aseman sodan voittajana. Mazarin joutui vuosien varrella useiden murhayritysten kohteeksi ja lähti jopa kahdesti maanpakoon, kun osa aatelistosta ja kuningassuvusta vastusti hänen toimiaan. Hänen onnistui silti säilyttää niin henkensä kuin poliittisen asemansakin. Ludvig XIV julistettiin täysi-ikäiseksi 1651, mutta hän jätti yhä vallankäytön Mazarinille. Kolmen vuoden kuluttua Ludvig voideltiin kuninkaaksi, ja Mazarin pysyi pääministerinä kuolemaansa saakka vuonna 1661.
