Kardinaali Mazarin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kardinaali Jules Mazarin

Jules Mazarin, syntyjään Giulio Raimondo Mazzarino[1] (14. heinäkuuta 1602 Pescina, Italia9. maaliskuuta 1661 Vincennes, Ranska) oli italialaissyntyinen ranskalaispoliitikko ja kardinaali, joka toimi kardinaali Richelieun seuraajana Ranskan pääministerinä vuodesta 1642 kuolemaansa asti.

Kardinaali Jules Mazarin kirjastossaan

Kun Ludvig XIV peri Ranskan kruunun viisivuotiaana vuonna 1643, hänen äidistään, kuningatar Anna Itävaltalaisesta tuli alkuun sijaishallitsija. Käytännössä valtaa kuitenkin käytti pääministeri, kardinaali Jules Mazarin.[2] Paavi oli lähettänyt italialaisen Mazarinin Ludvig XIII:n hoviin diplomaatiksi, ja Ranskan silloinen pääministeri, kardinaali Richelieu sai nuoren diplomaatin siirtymään Ranskan hovin palvelukseen vuonna 1638.

Mazarinin ura eteni salamavauhtia: hän sai Ranskan kansalaisuuden jo seuraavana vuonna ja hänet nimitettiin kardinaaliksi vuonna 1641.[3]

Richelieun kuoltua Mazarin nousi pääministeriksi ja johti Ranskaa määrätietoisesti kolmikymmenvuotisen sodan viime vaiheiden läpi. Mazarinin johdolla Ranska neuvotteli rauhansopimuksen, joka vahvisti Ranskan aseman sodan voittajana. Mazarin myös edisti Ranskan etuja Etelä-Italiassa lietsomalla Espanjan vastaista mielialaa. Hän pyrki heikentämään Habsburg-suvun asemaa myös Saksassa ja Alankomaissa. Nämä tavoitteet onnistuivat vain osittain, mutta Pyreneiden rauha 1659 oli Ranskalle merkittävä voitto.[2] Mazarin joutui vuosien varrella useiden murha­yritysten kohteeksi ja lähti jopa kahdesti maanpakoon, kun osa aatelistosta ja kuningas­suvusta vastusti hänen toimiaan. Hänen onnistui silti säilyttää niin henkensä kuin poliittisen asemansakin. Ludvig XIV julistettiin täysi-ikäiseksi 1651, mutta hän jätti yhä vallankäytön Mazarinille. Kolmen vuoden kuluttua Ludvig voideltiin kuninkaaksi, ja Mazarin pysyi pää­ministerinä kuolemaansa saakka vuonna 1661.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bjøl, Erling: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 21, s. 86. , 1987. ISBN 951-1-09954-X.
  2. a b Rystad, Göran: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 11., s. 66–69. Suom. Eskelinen, Heikki. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08250-7.
  3. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 978. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.