RN Giuseppe Garibaldi (1936)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RN Giuseppe Garibaldi
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja CRDA Trieste
Kölinlasku 28. joulukuuta 1933
Laskettu vesille 21. huhtikuuta 1936
Palveluskäyttöön 1. joulukuuta 1937
Palveluskäytöstä 1976
Tekniset tiedot
Uppouma 11350 t (kuiva)
11735 t (kuormattu)
Pituus 171,1 m (vesiraja)
187 m (kokonaispituus)
Leveys 18,9 m
Syväys 6,9 m
Koneteho 100000 hv (75 MW)
Nopeus 34 solmua (63 km/h)
Miehistöä 640
Aseistus 10 152 mm/L55-tykkiä
8 100 mm/L47-tykkiä
8 37 mm/L54-ilmatorjuntatykkiä
12 20 mm/L65- ilmatorjuntatykkiä
6 533 mm torpedoputkea
2 sukellusveneidentorjuntaheitintä
4 Ro.43 lentokonetta

RN Giuseppe Garibaldi (ital. Regia Nave Giuseppe Garibaldi) oli Regia Marinan eli Italian kuningaskunnan laivaston toisessa maailmansodassa palvellut Duca degli Abruzzi -luokan kevyt risteilijä. Sen köli laskettiin 28. joulukuuta 1933 ja alus laskettiin vesille 21. huhtikuuta 1936. Alus valmistui 1. joulukuuta 1937. Alus poistettiin palveluksesta 1976.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giuseppe Garibaldi muodosti palvelukseen otettaessa sisaralukensa kanssa 1. laivueen 8. viirikön. Alus osallistui vuodesta 1938 viirikkönsä mukana Espanjan sisällissodan tapahtumiin. Se kuljetti 7. huhtikuuta 1939 joukkoja Durazzoon miehitettäessä Albaniaa.[1]

Italian julistettua 10. kesäkuuta 1940 sodan Ranskalle ja Britannialle alus osallistui ensimmäisiin sotatoimiinsa 12.-14. kesäkuuta ja heinäkuussa Calabrian taisteluun. Se yritti syyskuussa estää Britannian kuninkaallisen laivaston operaatio Hatsin alusten pääsyn Aleksandriasta Maltalle.[1]

Giuseppe Garibaldi oli joulukuusta alkaen viirikkönsä mukana Adrianmerellä suojaamassa saattueita hyökättäessä Kreikkaan. Alus osallistui myös maavoimien taisteluiden tukemiseen tulittamalla mantereen kohteita kuten esimerkiksi 4. maaliskuuta 1941 Pikerasia, josta alus määärättiin palaamaan brittiläisen lentokoneen rynnäkön jälkeen.[1]

Alus lähti 26. maaliskuuta viirikkönsä mukana suojaamaan Kreetalle matkaavia taistelulaivoja. Viirikkö matkasi aina Kreetan itäkärjen tasalle ennen paluutaan ja taistelulaiva Vittorio Veneton kohtaamista Navarinon edustalla. Operaatio johti Matapanin taisteluun, jossa 1. viirikön risteilijät tuhoutuivat. Saman aikaisesti kuitenkin 8. viirikkö oli jo matkalla Brindisiin.[2]

Toukokuussa Giuseppe Garibaldi suojasi Pohjois-Afrikkaan matkanneita saattueita. Alus lähti 23.-24. heinäkuuta merelle torjuakseen liittoutuneiden operaatio Substancen saattueiden pääsyn Maltalle. Se lähti 27. heinäkuuta Palermosta Montecuccolin sekä hävittäjien kanssa suojatakseen Libyaan matkannutta saattuetta. Seuraavana päivänä alukseen osui Marettimon edustalla Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusveneen HMS Upholderin laukaisema torpedo. Aluksen keula vaurioitui pahoin ja siihen pääsi 700 tonnia vettä, mutta se pääsi kuitenkin omin avuin Palermoon. Se siirrettiin Napoliin telakalle korjattavaksi, mikä vei neljä kuukautta.[3]

Alus palasi palvelukseen marraskuussa, jolloin se lähti sisaraluksensa kanssa merelle suojatakseen saattuetta. Saattueen jouduttua ilmahyökkäykseen Giuseppe Garibaldi selvisi vaurioitta. Aluksen saattueiden suojaustehtävät jatkuivat vuoden 1942. Alus siirrettiin vuoden 1942 alussa liittoutuneiden ilmahyökkäysten vuoksi Tarantosta Messinaan, josta se siirrettiin edelleen heinäkuussa Navarinoon. Marraskuussa alus siirtyi viirikön mukana takaisin Tarantoon.[3]

Liittoutuneiden noustua maihin Sisiliassa Giuseppe Garibaldi lähti 6. elokuuta Genovasta Duca d'Aostan sekä hävittäjäsuojan kanssa merelle iskeäkseen Palermon alueelle, mutta La Spezian edustalla sukellusvene HMS Simoom hyökkäsi alusten kimppuun upottaen hävittäjä Giobertin. Hyökkäys keskeytettiin osaston paljastuttua.[3]

Alus antautui syyskuussa 1943 liittoutuneille Maltalla, josta se siirrettiin 7. maaliskuuta 1944 edelleen keskiselle Atlantille. Aluksen saapui 18. maaliskuuta uuteen tukikohtaansa Freetowniin, josta käsin sen piti etsiä Saksan laivaston saarronmurtajia. Alus kuitenkin lähti paluumatkalle jo 25. maaliskuuta Duca d'Aostan kanssa. Sodan lopun alus oli toisarvoisissa tehtävissä.[3]

Sodan päätyttyä alus muutettiin ohjusristeilijäksi palvellen aina tammikuuhun 1972 saakka.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Greene, Jack & Massignani, Alessandro: The Naval War in the Mediterranean 1940-1943. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-190-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Whiley, M. J. s. 140
  2. Whiley, M. J. s. 140-141
  3. a b c d e Whiley, M. J. s. 141